maanantai 9. helmikuuta 2015

Kantele cc 17.1 2015

Talvi tuli vai tuliko sittenkään?
Vielä viimeisiin päiviin ennen kisoja maassa oli vain ohut harso maalaamassa luontoa valkeaksi. En siis pitänyt lainkaan tärkeänä tai edes juolahtanut mieleen tehdä mopolle jotakin.
Loppusyksystä tuli muutenkin kaikenlaista ja pisteenä ii:n päälle puhkesi syyskuussa astma, kun sain töissä siirron takaisin samoihin tiloihin jossa jo kerran sairastuin. Urheilijoiden perussairaus näin olen kuullut, mutta ei vain tunnu löytyvän sopivaa lääkitystä.
Mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kehon suoritus kyky oli kaukana hapenottokyvystä. Meno katkesi kuin kananlento hyvinkin pian kun alkoi oikein ajamalla ajamaan. Huimaten katselin tähtitaivasta silmät kiinni ja mietin miksi kädet on kyynärpäitä myöden tulessa. Puhumattakaan siitä kokovartalo tuskasta, joka seuraavanä päivänä kivisti joka ainoaa lihasta, jossa maitohapot oli jyllännyt.
Lunta tulikin sitten pari päivää ennen kisoja reilu 10cm, paikoitellen enemmänkin ja tarjolla oli siis nuoskapöperöä kovilla kesäiskareilla ja korkealla mopolla. Pari tosiasiaa muistui välittömästi mieleen kun starttasin radalle.
Note to self: Jos jalat olivat viimetalvena liian lyhyet, ne ovat sitä edelleen.

No koomasin startin (mitä en ikinä ole tehnyt!!!!) ja kun sitten sain toisia kiinni niin syöksyinkin metsänsiimekseen yhden karahkan alle kyljelleen jumiin. Näppäränä likkana olin asentanut laitteen sinne niin, että ei vastakarvaan irronnut millään sieltä. Vihdoin karahka antautui, mutta oli tullut kuppailtua jo riittämiin. Reitti oli pelkkää pöperöä ja vaikka kuinka ajattelin, että isompaa tupaan ja vauhti korjaa virheitä niin lopputuloksena syöksyin vain syvemmälle milloin mistäkin. Nuoret pikkupyörillä heitteli aikamoisia helikoptereita edessä ja yleensä poikittain reitille. No sinänsä minun kiire oli jo ohi, ei keuhkot meinannut kestää tätäkään. Kolmanneksi jäin ja ero kärkeen oli huiman monta minuuttia, mutta ei tällä ollut juurikaan kilvanajon kanssa enää tekemistä. Kunhan fiilistelin päivää mietiskellen, etten muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä kujalla mopon satulassa.
Kuva:Piia Salmi

-Esmeralda-