MX Jämsä 12.5

Kawasaki Motocross weekend. Elämäni ensimmäinen motocross startti. Huimaa.
Pitkästä aikaa joutui heräämään aikaisin, kun jämsään kesti parisen tuntia ajella ja katsastukset alkoi jo klo 7. Ensimmäinen harjoitteluajo klo 9.15 ja sitäennen oli kuljettajakokous.
"Voi pojat olinkin ihan tutkalla.... Ja sen kyllä huomasi. Melkein olisi voinut laittaa vyölaukun ja ehkä vielä juomarepunkin. nimimerkillä -enskapena-.
Lainaan olin saanut työkaverin mieheltä täysverisen crossin ja muutaman vuoden takaa samanmoisella seriffillä kurvailleena peli istui kohtuullisesti lapaseen. Oma mopo on alustaltaan niin pehmeä, että sillä crossin ajaminen käy työstä ja ei se niin hauskaakaan ole. Pitäisi opetella säätämään se riittävän napakaksi.. Noh, taas on se hetki työssä, kun ei liiemmin ole aikaa reenailla joten näillä eväillä nyt.
Satoi. Sitten vielä vähän satoi. Ja sen jälkeen hiukan satoi. Rata oli aika villissä kunnossa. Ja harjoitteluajossa katselin vain ympärilleni ja ihmettelin minne pitää mennä. Hyppyreitä oli pöydillä sekä ilman. Yleensä ajoin liian kovaa niihin ilman versioihin ja tulin tasaselle niin, että mätkähti. :) -ehkä vielä tankotumputkin...enskapena-
Kun vihdoin koitti ensimmäinen erä jouduin vielä arvottuna lähtemään ensimmäisenä! MIKSI????? Ei mitään hajua miten leikki etenee ja  jännitin niin, että unohdin välillä hengittää. Huoh. Vihdoin koneet pärähti ja lähdimme tutustumiskierrokselle. Aloin hengittää. Sen jälkeen puomille valitsemaan paikkaa. Meitä oli 13 naista lisäkseni luokassa ajamassa, joten telineellä ei ollut tunkua. Valitsin paikan riittävän kaukaa muista :).
Sain ihan hyvän lähdön, vaikka jännitin sitäkin kuinka pääsen telineistä matkaan. Sitäkään ei ole tullut kokeiltua kuin pari hassua kertaa joskus aikoinaan. Otin heti hyvän draivin päälle ja yritin temuta parhaani mukaan. Neljännellä kierroksella harmikseni huomasin, että nelari painoi juuri senverran enemmän, että kädet alkoi huutaa hoosiannaa. Voi pahkojen pahka. Tuli muutamia tilanteita, jossa hiukan oli epäselvää miten ne päättyisi ja oli pakko rauhoittaa menoa. Tuloksena oli silti 7s sija. Pari edellä olevaa oli ihan muutamien sekuntien päässä. Kärki meni menojaan.. Vau! Se oli jopa hauskaa.

Kuva:Reinhard

Toiseen erään alkoi satamaan jälleen. Radalla oli käynyt välissä neljä luokkaa ja sen kyllä huomasi. Tutustumis kierroksella löysin tuhat pattia ja reikää ja velliä suunnaton määrä. Noh, tässäkohtaa tietysti kun ei hirveästi ole tuota silmää katsella ajolinjoja niin nelari toimi maansiirtokoneena vallan mainiosti. Mietin kuinka paljon pitää ajaa, että alkaa näkemään sileitä linjoja tai ylipäätänsä oppii käyttämään hyväkseen mutkien ajolinjoja. Taidan vain ajella siellä minne satun joutumaan. Oli siellä sitten pattia tai ei.

Kuva:Reinhard

 Lähtö sujui taas ihan hyvin vaan kädet ei ollut palautunut täysin. Ajelin varman päälle ja kierrosajat eivät heittäneetkään kuin sekunnilla tai korkeintaan kahdella. Olin toisen erän 6s ja kokonaiskilpailussa siis kotiin tuomisina 6 sijan pytty! Olin enemmän kuin tyytyväinen, olihan nämä ihka ensimmäiset crossikisani ikinä."
-Esmeralda-

Panssari CC 28.4

Perinteeksi muodostuva panssari cc avasi taasen kisakauden täällä.

Kisaa siirrettiin jo viikolla eteenpäin kun metsät ei meinannut kuivua ja huhut laukkasi hulluna, että tiedossa on mutakylpyä. 

Olin itse aikaisemmin pelipaikalla, kun lupauduin auttamaan ilmoittautumisissa ja sitten vielä kierroslaskennassa oman kisani jälkeen. 

Katsastuksissa ei mitattu edes ääniä vaikka hiukan jännitti kun oli uusi änkkä kiinni. LeoVincen savupiippu toimi hyvin ja oli mielestäni aika hiljainenkin. Ei kyllä vielä mitattu kertaakaan. 

Kun vihdoin päästiin valmistautumaan kisaan niin huvitti hienoisesti kun tuijotin lähtöviivalla sykemittariani. Lähtöön arvio 5 min ja istuin ihan paikallani tekemättä mitään ja syke nousi kun sekuntikello.. 101, 102, 103, 104...Tiedä sitten mitä se lopuksi oli kun lippu heilahti ja piti nostaa käsi ylös. Tömäkkä pamaus ja sain hienon startin. Ajoimme nuorten kanssa samassa luokassa ja olin kakkosena ekassa mutkassa. Niin siis siihen asti :) sitten tuli muutama mutka ja jälleen huomasin varovani ihan liikaa muita. Ne tuli kyynerpäät levällään tunkien sisämutkasta syliin ja ohi. Suoralla leikkasivat heti eteen, kun etupyörä oli puoli renkaan mittaa edellä. Saakutti... 

Kärki hävisi jo viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhasta muistista painalsin reittiä eteenpäin ja muistin, että seuraavaksi tuli sellainen tie, jonka yli mentiin ja siitä pystyi vauhdilla hyppäämään alas toiselle puolelle metsään. Hep! Mitvit... lippusiima kaulassa jatkoin matkaa hartialukko jarrutuksella mopon liukuessa kuin pulkka soralla. Joku riivattu oli kääntänyt reitin menemään tietä PITKIN OIKEALLE! No voi virsu... Säntäsin takaisin reitille ja mietin montako tyyppiä ehti mennä ohi. Liian monta. Kiiruhdin minkä taisin ja onneksi iskarit ehdittiin tehdä juuri ja juuri ja vaikken ehtinyt testaamaan tai säätämään niitä ollenkaan ennen kisoja niin oli ne paljon paremmat kuin spooriversiot. Hiukan keula lepatti nopeimmilla suorilla, vaikka hanakasti olikin keula pystyyn pyrkimässä vähän väliä, niin joskus sekin oli pakko laittaa maahan ja pari kertaa piti sitten käydä nutullaan kun lähtikin etunen alta. Jossain metsässä läppäsin niin liki puuta, että risusuoja poksahti kahvasta rikki ja alkoi lepuuttamaan kytkinkahvan päällä. Köyhän miehen luistokytkin... Siitä sitten vain yksi sormi suoraksi pitämään suojaa irti kytkinkahvasta ja matka jatkui.

Ajoin Tuiren kiinni ja sitten menikin hetki kun en päässytkään ohi. Niinkuin missään kohtaa en uskaltanut tunkea tarpeeksi röyhkeästi ja suora kun aukesi niin minulla löi joko sutia tai tarjosi hyttiä niin pystyyn, että hirvitti ja oli pakko annostella hiukan harkiten. Minulla oli alla sama "semi" kauharengas, mikä oli pärnun hiekkarallissa ja pito oli hiukan liiankin jämäkkä paikoitellen. Vaikka pari kertaa olin nenälläni niin otin hetikohta välimatkan taas kiinni. Viimeisellä kierroksella sitten pääsin vihdoin viimein ohi ja maaliin kolmantena. 6 kierrosta ajaneena ja ilman huoltoa siis kun ajoimme vain tunnin.
Reitti oli todella makea, eikä lainkaan niin kurainen kun oli peloteltu. Hienosti oli kierrelty kuivia maastoja pitkin. Olisi voinut ajaa kauemminkin.
-Esmeralda-

Pärnu 22.4 2012

Nyt vihdoin pikakatsaus viron reissuun. Se oli yhdistetty treeni reissu, kylpyläloma sekä kisareissu. Aika onnistunut sellainen vieläpä.
Saavuimme torstai aamupäivänä pärnuun ja hetimiten romppeet hotelliin ja paikuseen treenaamaan. Olimme jälleen raumalaispariskunnan kera reissussa ja meidän kyydissä matkasi vielä Virpi, kuvaamassa koko touhua todiste aineistoksi. Ja sitähän tuli!
Viimeksi siis päitsillä persus penkissä ja nyt pehmeää hiekkaa. Kontrasti oli yhtä raju kun viimevuonna muistelin olleen, mutta tänäpä vuonna pääsin paljon nopeammin jyvälle. Hiekanjyvälle.

Minulla oli vielä spoorikepit alla, niitä ei ehditty päitsin jälkeen laittaa uusiksi. Vedin vain jouset ja naksut kaikki niin piukkaan, että soi suunnileen c duurissa, joten kyllä niillä mönki. Make oli crossipyörällään ja laulu alkoi kulkea hetimiten aikalailla täysiä. Yritin sitten hetken ajon jälkeen kiristellä ketjujani niin mutteri oli niin piukassa, että siihen kertakaikkiaan tarvittiin mies avaamaan se. No aukesihan se ja muuten hyvä mutteri, mutta kulmat puuttui, ja Make totesi sen olevan entinen. Varalla ei ollutkaan, joten sitten tarvittiin pari miestä lisää etsimään sitä, minne se lensikään!!!!

 ...ei näitä kuule apinanraivolla väännetä kiinni!!! ...-niin, mutku en tahalleen...

 ...ei se kaukana ole tähän johonki se lensi...

..vai oliks se tänne...?
Mutteri kirjautui kalusto tappioiksi ja matka jatkui pelkän kiristyksen turvin.
Vietettiin jokunen tunti temuten montulla ja pakattiin lelut laatikkoon ja suunnaksi hotelli ja mielessä ihana sauna ja kylpylä osasto ammeineen... voiko enää elämästä muuta sillä hetkellä toivoa?!
Seuraavana aamuna lähdimme ajoissa taasen paikuseen ajamaan. Hyvä niin koska keli oli tihruisen sumppuinen ja myöhemmin alkoikin satamaan.

Alueella oleva lampi ei juurikaan houkutellut uimaan ja liekö vielä jäätkään ihan kokonaan lähtenyt. Ajo oli paljon raskaampaa kuin edellisenä päivänä. Märkä hiekka pani todella hanttiin ja sai olla tarkkana, että päätyi sinne minne oli ajatellut. Kerran heitin nutulleen kun eturengas yksinkertaisesti päätti suunnan puolestani. Vauhti oli oman ranteen takana ja ne eivät vain kohdanneet :). Mieleen tuli heti edellisen vuoden reissu, kun rikoin olkapääni maastoutumalla se edellä kaseikkoon ja kisa oli hiukan tuskaa loppumetreillä. Nyt siis vielä kaikki paikoillaan ja mopokin alkoi olla säädöissään.

 ...tuolla noin..näätkö?... niin nii, mutku täällä sataa....

...eiku se pyöri näin.. tajuutko?... niin nii, mutku täällä sataa...
En kyl oikeasti muista mitä tuossa keskusteltiin, varmastikin jostain radan mutkasta ja minä vanhana kersanttina en osoita suuntaa sormella vaan koko kädellä, missä se mutka siis oli.
Päivä pulkassa ja pyykille mars. Ihan mukavalla mielin, vaikka olikin todella paljon raskaampi ajokeli. Löysimme pesupaikan mopoille ja itse suuntasimme jälleen saunomaan ja ammeisiin killumaan! Upeata!

Kisa aamu aukesi aurinkoisena ja olimme todella ajoissa paikalla. Reitti oli pitkälti sama kuin viimevuonna, joten mitä sitä ihmettelemään. Virpi lähti poukkoilemaan sinne tänne kuvauspaikkoja etsimään ja me suuntasimme ilmoittautumaan. Make tärkeänä vuorollaan luukulla: ai vant tu tseins mai klääs from enduro tu ... johon eestiläinen mimmi vastasi: puhu soome ma ymmärtä paremmi. Total reps!!!!

Noh, minäkin jouduin vaihtamaan luokkaani endurosta E1:een, koska ei meillä ollut FIM renkaita alla ja ne ne tarkasti. Mitäpä siinä, sinne vain vetomiesten sekaan... hahahhah! Noh, kaikki me lopunviimeksi ajettiin siellä samaan aikaan, joten mitä väliä.

Seuraavaksi siis ohjelmassa kaksituntia mopon kuritusta rantahiekassa. Hiukan paikoitellen oli vaikeuksia, mutta pääsääntöisesti ajo kulki yllättävän hyvin. Selvisin yhdellä tankkauksella. Yritin pitää vauhtia ja kaasua senverta, että pysyttiin pinnalla ja välillä oikein hurmiossa tunsin jonkun pattisuoran onnistuneen niinku ihan nappiin :). Fiilis oli hyvä ja moottori oli hieno ajaa. Ajaminen oli itseasiassa paljon helpompaa kun on enemmän  voimaa keskellä niin nousee helposti jos sakkasi hiesuun. Väsymyskään ei oikein painanut vaan jossain vaiheessa tunsin sormien väsyvän kun joutui kiskomaan hiukan stongasta keulaa kantamaan. Lopussa tuntui jo, että kohta lipsahtaa sormista koko laite. Onneksi ei. Pari kertaa kaaduinkin hiukan tankkauksen jälkeen heti ensimmäisiin mutkiin, kun tankki täynnä keula olikin paljon painavampi kun olin tottunut pitkään ajamaan niin tyhjällä tankilla.

Make porhalti pari kertaa ohitseni reitillä ja taisikin olla ainoa herrasmies, muut ryysivät jalkatappi ja stonga tuntumalla. Kun ralli vihdoin loppui, alkoi käsissä vihdoin tuntua ihan kuin pitäisi heikkovirta kaapelista kiinni. Armoton nipistely. Korkeilla kierroksilla kun parisen tuntia kurmuuttaa niin stonga varmaan tärisee senverta, että tiesi ajaneensa. Muuten tankkaukset onnistui ja juomaakin oli sopivasti matkassa. Olo oli hyvä.
Maalissa Make oli E1 luokan 10:s ja minä 12:ta. En edes viimeinen, kun viivalla oli hiukan alta 20 lähtijää siinä luokassa. Naisten voitto tuli myös kotiin! Oli hyvä mieli vihdoin päitsin synkkyyden jälkeen.

 munakuppi tuli..

 ...strutsin muna...
Kiitokset ihan älyttömästi Virpille reissun kuvasadosta,  Niitä kertyi aikalailla.
-Esmeralda-