Numibia 17.-ja 18.3

Kisapaikalle oli kotoa vaivaiset 15min ajomatka, ja sai nukkua aamulla pitkään.
"Olin hyvissä ajoin paikalla ja hyvä niin kun äänenmittaus sessiot keräsi tanakkaa jonoa. Jonon vierestä palasi varikolle usea, kun äänet olivat liian kovat. Siinä sitten sukkia ja pulloharjoja muuta vilkkaan mielikuvituksen tuotetta tunkemaan änkkään ja uusinta otokseen. Juurikin nämä edestakaisin ajavat kuskin seisotti ennestään leveää jonoa kun palasivat aina jonon ohi mittapisteeseen suoraan. Yhdellä kaverilla änkästä ampui hylsy takana odottavan polveen, kun mittaaja kaveri käänsi kaasua :) Eräällä toisella oli niin tukevasti pilli tukossa, että luulimme koneen räjähtävän kun kaasun käänsi täysille. No  lopunviimeksi pääsin mittarille ja kaveri kaasutti kerran ja totesi, että ensimmäinen hiljainen pyörä, oikein korva lepää..! Vaihdoin toki villat juuri, mutta silti hiukan hirvitti kun on lyhennetty änkkä. Läpi meni ja ei muutakun parc férmehen.
Kaksi kierrosta, 4 mk:ta ja lähtö 9.50 maaliin 14.50. Että semmoista.
Luojan kiitos olimme käyneet pari kertaa tuossa lähellä samanmoisessa pätkässä ajamassa - se oli kauheaa silloin ja samanlaista oli nyt tarjolla. Voi pojat. Eipä sinällään, ajatukset osaavat jo pilkkoa kokonaisuuden tarvittaessa vaikka näkyvän spoorinpätkän osioihin niin tunnetilat eivät käy ylivoimaisiksi, mutta nyt kärsin kaiken kukkuraksi uupumuksesta. Takana oli hiukan liian rankka viikko kaikinpuolin ja se tuntui ennenkaikkea päässä. Olin ihan unessa. Kertakaikkisen hitaalla.

Kaatuilin jonkinverran -lähinnä kun saappaat haukkoi jonnekin hankeen . Ajo ei vain lähtenyt kulkemaan. Spoorit näytti siltä paikoitellen, että olisi juuri porattu sinne, välillä oli niin paljon nuoskaloskaa rännissä, ettei mopo juurikaan edennyt vaikka sinkki oli pinkeänä. Ja jalkaspooreissa näkyi saappaanreikiä kuin piparkakku taikinasta muotilla otettuja reikiä. Toisaalla niitä ei sitten ollut juurikaan, vähän niinkuin joku korsto olisi nostanu rinnuksista seinälle -jalat huitoo ja huitoo muttei kohtaa maata.
Riesaksi tuli vielä jäätyvä kaasari, kun olin unohtanut (!) suojapatjat pesuhuoneen nurkkaan... kierrokset jäi päälle ja se teki ajosta vielä entistä jännittävämpää. Huollossa korjailtiin minkä pystyi säädöksiä ja mitä lie, minä yritin saada itseäni hereille. Upea muovipussi kaasarin suojana jatkoin matkaa.
Toisella kierroksella moottori tuntuikin pelaavan paremmin ja mistä lie ammensin potkua ajoon, mutta se lähti kuin lähtikin vähän paremmin kulkemaan. Toki kaatuilin joka pätkällä uskollisesti ainakin sen kerran, mutta nyt oli jo hiukan yritystä. Pätkät oli paremmassa kunnossa kun ensimmäisellä kierroksella vain siirtymät hiukan kului. Muuten ei ollut ongelmia mäissä, paitsi yhdessä pikku kallio kinkamassa joutui ottamaan uuden ajolinjan kun jäi graniittia hinkuttamaan. Pellot oli ihan savimönjää, mutta siellä häämötti ränni, jossa edetä mukavasti.

Hyvin jaksoin ajaa, ja vaikka luulin ajavani kovempaa toisella kierroksella niin ei se hirveästi tuloksissa näkynyt, vähän yli puolenvälin C125 luokassa. Kärkeen noin 9 min jääneenä ja päitsitiimi kaverillekin kolmisen minuuttia...Päitsi treeninä vastasi perjantai päivää, mutta toki paljon hektisempi. Kantapään kautta tuli muistettavaksi taasen levon merkitys ja valmistautuminen huolella. Muuten jäi hyvä mieli kisasta, ajoa reippaasti C luokallekin ja pätkät olivat hyviä, vaikka mahtuihan sinne mukaan niitä herkkupaikkojakin."
-Esmeralda-

Kuhmoisten tukienduro 10.3 2012

Ensimmäinen siirtymä oli pikku pyräys ja MK1 lähtötelineet olikin jo nenän edessä. Hiukan mutkittelua puiden taitse ja siinäpä tuntui vähän korkeampi mopo heti hankalalta. Takaiskarina hiukan pidempi, kun spoorit senkun syveni, mutta täälläpä ei sellaista ongelmaa ollut. Oli vain jalkaspooreja, jotka ei hirveitä kantanut sekä pehmeää ränniä, joka oli ihan muuta toista kun kotipuolen jääspoorit. Könysin miten taisin, ja vaikealta tuntui. No, siirtymä se vasta herkkua sitten olikin. Hakkuuaukealle ajeltu traktorilla jälki kiemurtelemaan ja siinäpä se. Lipsautin hetimiten jäljestä ulos ja nosteluhommiksi meni. Tuhtasin keksinnön kinoksesta takaisin polulle ja matka jatkui, yhtä kömpelösti kun tähän astikin. Jalat oli kokoajan vain tiellä ja haukkomassa hankeen. Välillä ajelin tapeilta, mutta ylös alas jumpaksihan se meni. Tarkkana kuin porkkana yritin vain pysyä jäljessä ilman huteja. Siirtymä tuntui ikuisuuden pituiselta ja se päättyi suoraan melkein MK2:n lähtöön. Kun oli siinä harjoitellut jo hyvin miten monella eri tapaa voi mopon kanssa voimistella, niin pätkäkin meni siihen samaan syssyyn. Jos olisi tilanne otoksia poiminut niin ne olisi todennäköisesti sopinut paremmin kama sutra kirjaseen kuin ajopäiväkirjaan. Senverran erikoisia asentoja tuli harrasteltua. Viimeisenä pätkänä yleisöpyöritys peltorinteessa varikon kupeessa ja se meni melkein maaliin. Kirjaimellisesti. Noin 3m ennen maaliviivaa lipesi etunen alta ja jälleen naamallaan siinä. Pitkästä aikaa tunsi ajaneensa ja oli reipas hiki. Oli sitä hankalaa ollut muillakin ja erot ei ollut niin suuria kun olin pelännyt.
Toiselle kierrokselle mars. Se meni jo hiukan paremmin ja spoori alkoi jo puhdistumaankin. Myös siirtymä oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Lopputuloksena kolmas sija- pytty ja kaunis kukkakimppu, luokassa ja lady-cupin ensimmäinen osakilpailu. Toiseksi tulleelle hävisin vajaa pari minuuttia ja siitä kärkeen vielä viitisen lisää. Hyvin järjestetty kisa ja hyvät reitit oli. Yleisöpyörityksessä oli taas kuuluttaja, joka rakasti siinämäärin omaa ääntään, että tauotta kertoi kuskeista, asiasta ja asian vierestä. Pääasia oli, että ihmiset viihtyi!"
-Esmeralda-

Karkkila enduro 26.2 2012

Kuljetuskalustoksi Esmeraldalle tuli Maken isältä Sepolta -kaikkien hermoille lienen taivaanlahjana tavallaan - Michelssonien miesten verenpaineen nostattaja - useilla erilaisilla ei niin ylistävillä hellittely adjektiiveilla nimitelty DeVito, jota yhdistää näyttelijä kaimaansa lyhyen pönäkän olemuksen lisäksi konstikas luonne. Liekö sitten yhtä konstikas emäntä, kun hyvin tullaan toimeen ja nyt saa mopo kyytiä kun pääsee taas treenaamaankin omia aikojaan. *yhtä hymyä* ..ei se mikää ruusu ole, mut kukkii ne perunatki..

Karkkilassa siis pärähti aamusta 9.34 startti. 

"Keli oli hyvä, ei liikaa pakkasta ja mitään ei tullut taivaalta alas. Endurolenkkinä kaksi kierrosta ja lähtö varikon AT:ltä huimat 20m. No yritin verrytellä apinanraivolla lämmöt päälle ennen lähtöä kun nämä on aina hiukan tahmeita käynnistymään  meikäläisellä. Olin vielä varmuudeksi (jälleen kerran!) liimannut oman lähtönumeroni väärinpäin, heh... noh, tekevälle sattuu. Muuten aamutoimet olikin läpihuutojuttu.

Lähtöpaikkani oli Hyvinkään episodin jälkeen aika kehno, mutta minkäs teet. Pitikin pudotella hyviä vara-osia pitkin pitäjää... 

Lähdin heti puristamaan ripästi ränniin. No sehän kostautui noin kolmannessa mutkassa, joka oli lapioitu puuntakaa tyhjäksi. Eturengas alta ja kupsis mopon ja puun väliin kiilautuneena hankeen. Voi pah. Hiukan tartteis nyt kattoo mitä tekee! Matka jatkui vähän maltillisemmin ja odotin ajon käynnistyvän itellään. Väkisin puristamisessa käy juurikin noin meikäläisellä. Alkoihan se sujumaan ja ei kauaakaan kun ensimmäinen selkä tuli vastaan rännissä. Osa antoi komeasti tietä junttaamalla pelit spoorista surutta umpihankeen (miten helkutissa pääsivät sieltä pois?) ja kiittelin kovasti. Maalissa 5 selkää tervehtineenä olin  kohtuu tyytyväinen ajon kulkuun. Keskivaiheilla oleva kyntöpeltospoori oli maanpäällinen helvetti. Yritin miettiä missä välissä hengittää sisään ja ulos kun hakkasi pernaa irti paikoiltaan ja munuaiset venyi ripustuksissaan. Voi pojat! 

Huollossa oli hyvää aikaa levätä toinen mokoma kun pätkäaika jotain hiukan yli 25min. Kuivattelin laseja ja kokeilin nyt ensikertaa oakleyssä oranssia linssiä ja toimi tosi mukavasti. Vaikka aurinko paistoi ja kaikkialla oli valkoista niin silti näki jäljen hyvin eikä häikäissyt silmiä.

Toiselle kierrokselle lähti hyvin heti kulkemaan ja kyntöpeltokin oli ehkä hiukan parempi -tai sitten hyvä mielikuvitus ja munuaiset puuduksissa. Ne samat 5-6 selkää tulikin jälleen eteen siellä, ainoa vain, että sen viimeisen perässä kurvailin sitten parikilometriä maaliin asti. No pääasia, että ajoon tuli se rentous ja keveys. Ja ennen kaikkea ilo. Sijoitus oli silti koko C:ssä sadasta siellä viidenkympin paikkeilla ja omassa luokassa lähempänä loppu kuin alkupäätä, mutta se ei ollut tässä se tärkein juttu."

-Esmeralda-