Morva CC jämsä 17.9 2011

Kahdentunnin kinkereet jatkuu.
"Saavuin pelipaikalle ihastelemaan koko viikon kestäneen monsuuni sateen viimeistelemää peltoa, joka alunperinkin on ollut järven pohjaa. Evoluutio tai mikä lie on tehnyt ympyrän ja eipä se siitä kaukana ollut nytkään. Se kasvoi komiaa puolimetristä puna-apilaa mehevästä likomärästä turvesavesta. Vastapainoksi oli tarjolla hiekkatietä jossa oli noin 5-9 pattia 10:llä metrillä- isompaa ja pienempää.
Harrastelijat starttasi ensin möyhentämään reittiä ja lähtölaukauksen jälkeen näky olikin aika vaikuttava, noin 67,4% pellosta oli ilmassa. Yhden mutkan jälkeen varmaan puolet kavereista ei nähnyt enää minne ajaa. Siinä sitten katsastettiin ja työnneltiin mopoja karsinoihin kun starttasimme samaan lähtöön klo 13.00.
Kärki saapui kotvasen päästä pellolle toisesta päästä ja näky oli aika lohduton. Mopot muistutti maatalous työkoneita kun punnersivat mätössä eteenpäin.
Kun sitten H-hetki alkoi lähestyä näytti jopa, että reitti oli kuivunut hieman, jos oikein siis käytti mielikuvitusta :). Starttiin paahtoi ensin yleinen ja vähän perään toinen laukaus, joka oli meille. Enpä turhaan pitänyt kiirettä kun apilaa alkoi sinkoamaan ilmaan toinen pää sitkeästi nyrkillisessä peltoa kiinni. Pujottelin sieltä täältä, mutta jotenkin vailla vihaa. En saanut itseäni oikein hereille.

Kuva: untamokuikka

Homma lähti jotakuinkin kulkemaan kun vauhtiin pääsi ja siellä oli sellainen kivilouhikko ränni jossa kuravesi valui solkenaan ja ohjelmaa yhdellä sun toisella. Kun vauhti pyssäs oli tosi vaikeaa päästä kivien välistä taas jatkamaan. Kierrosten edetessä tuli väljempää ja sitten pystyi pompottelemaan ihan tapeilta sen nätisti. Paitsi kerran lipesin yhden juuren eteen kaivettuun syvään koloon ja tuhtasin siinä sitten tovin. Jalka tukevasti juuren päällä ja aina kun olin pääsemäisilläni ylös niin jalka nousi mopon myötä maasta irti ja palasin lähtötelineisiin. Olin sitten jo päässyt pinteestä rehellisellä lihasvoimalla nostamalla takarenkaan pirulaisen mokoman sieltä poterosta, niin toverimme Linkku tuli samaiseen koloon, jossa olin juurikin luetellut muutaman alkusanan. Kadehtien katsoin kun se oikaisi minun mittaisen koipensa maahan ja potkaisi mopon juuren yli ja matka jatkui. Kuinka silmiähivelevän yksinkertaisen siistiä...
Tie osuuksilla pääsi sitten vähän irroittelemaan ja pellot oli huisin liukkaita joten yltiöpäinen yritys sakkasi yleensä heti. Luulin jo, että nythän tämä sitten lähti, ja hetken olinkin jo johdossa, mutta toistamiseen alkoi tuhtaus. Jumitin metsän siimeksessä olevaan mutabrunniin. Edessäni menevä kaveri upposi ojaan syvälle ja joku toimitsija huitoi vimmatusti, että ei sinne vaan tonne. Aha just. No minäpä näppärästi tässä hetteikössä näreiden seassa sitten pyöräytän mudasta 150 kiloiseksi lihoneen pikkuiseni tuonne aivan toiseen suuntaan kun se ei olekaan kuin moottoria myöden tässä mukavasti. Voi elämä! Sain kuin sainkin keulitettua sen vihdoin ilmaan ja käänsin, vaan hivenen laskelmat petti ja jalkatappi laskeutui lahoon kannon jämään, josta löytyi sen verta tervasta vielä, että piti sitkeästi otteessaan. Toimitsija tuli pelastamaan jomman kumman.. joko minut tai mopon. Kunhan olin ensin siirtänyt muutaman kuution metsää muutaman kymmenen metrin päähän.

Kuva: untamokuikka

Oli siis tullut jo selväksi, ettei tänään suju ja varulta nojailin stongankin killiin alkukierroksilla niin sai ihan osumalla yrittää osua spooreihin.Vähän taisin lannistua kun ajamalla ei ykköspallille ehtisi millään moisen metsässä näpertelyn jälkeen, joten ajoin kunnon treenin sitten. Kohtuu hyvillä mielin, 6 kierrosta ja kärjelle 13 minuuttia jääneenä, vaan ei jaksanut kauaa harmittää... Pahemmalta reitti näytti kuitenkin, kun mitä se oli ajaa. Tai sitten sitä ei vain ajatellut.  Naisten toinen sija ja palkinnoksi Flipside tattoon lahjakortti!"
-Esmeralda-