Heinola CC 3.9 2011

Heinolassa siis ajettiin pitkästä aikaa taasen kilpaa oikein kahden tunnin urakalla ja olihan se mukava päästä taas itse touhuun!
Aloitin tosin siirretyllä lähdöllä harrasteluokan seassa yhdeltätoista. Nuoria kun ei ilmoittautunut ollenkaan niin naiset lähtivät viimeisestä rivistä (mistä lienen tullut sanonta: naiset ensin, vaikka heikoille jäille?! kun enskakisoissa yleensä naiset lähtevät puhkirämmityille poluille satojen ukkojen perään ja täältäkin komiasti viimeisestä rivistä)

"En välttämättä ollut kovin ihastunut lähtöpaikkaan, kun heikko kohta on juurikin tuo ohittelu. Näillä eväillä kuitenkin lähdin parastani yrittämään sinne. Lähdössä oli heti aikamoista sumaa ja jonoa ja luovin siellä minkä ketteristä käpälistäni kerkesin. Ei pöllömää kun edessä lienen enää pari sataa ukkoa kun siitä viidestäkymmenestä selvisi aika alkuunsa. Metsässä päästelin ja luikin milloin mistäkin kolosesta ja kun crossiradalle päästiin niin sielläkin painelin hurmoksessa ukkojen ohi sisältä ja ulkoa..silti edessä oli varmaan ainakin sata viisikymmentä lisää. Reitti oli makeaa jouheaa latua väliin muutama kohtuu kivinen pätkä ja tässä tapauksessa sopivan kivinen kun katseli crossien poukoilua ja niitä oli siellä täällä pötköllään ja poikittain. Pienoinen kivimäki aiheutti myös usealla lähempää tarkastelua ja käyntiin potkimisia. Yritin pitää mielessäni Luhtiksen viimeiset tsempit "rennosti vaan niin hyvä tulee". Ja kivikkoihin vaan pykälä isompaa, tasakaasu ja peppu taakse ja vot, että meni nätisti. Väliin jäin pahasti ajelemaan jonkun taakse, ja harmitti, etten todellakaan ole mikään ohittelija ässä.

 Thanks dude...

Olikos siinä jo kaikki..?

Kuva: Jake Monacosta

Raviradalla kiitin opettajaani peltoradalla saamista opeista ja kurituksesta. Helpotti nimittäin erittäin suuresti tuolla kun ajoi rohkeasti pidon ja sladin rajalla kun vanha tekijä. Tunnin kohdalla menin huoltoon takana 4 kierrosta ja ajo kulki mukavasti. Yli kuukauden ajotauko - liki kahden - ja sinä aikana muu treeni oli selkeästi ollut hyvä resepti. Ei mitään käsitystä kuka ajoi ja missä ja kuinka kovaa, ajoin selkeästi vain omaa ajoa ja se kulki hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa tai ohjelmaa. Sitä tuli vasta loppua kohden kun joku yritti ohi. Itseasiassa koko aikana kukaan ei ollut mennyt ohitseni, mikä oli hivenen merkillistä. Husqvarna kuski työnsi stongan risusuojineen vasemman kyynerpääni alta kylkeeni ja yritti kääntää minut mopoineni metikköön. Ehdin vain parkaista: Voi juma!!! ja väänsin raivolla takaisin, sillä seurauksella, että kaveri menikin itse nurin ja minä jatkoin matkaa. Toisella kertaa joku meni ohitseni ja hetikohta pelit jakeli poikittain ja kaatui eteeni ja juuri ja juuri sain väistettyä vasemmalle, sillä seurauksella että vastaan alkoi tulla peukaloa paksumpaa närettä ja pidin vain tiukasti stongasta hanttiin ja risusuoja hakkasi sormille niin, että tuntui. Mutta matka jatkui.
Pari mutakohtaa meni niin kammo spooreille, että pelkäsin jo kytkimen antautuvan kun ei meinannut millään enää jaksaa jatkaa rännissä eteenpäin. Loppua kohden älysin ajaa toiseen vähän leveämpään ränniin ja vauhdilla niin sekin meni ok. Crossiradalla tuntui hienolta, kun olimme maajoukkue valmennuksissa olleet siellä treenaamassa ja pystyi heti ajamaan "kuin kotonaan" siellä. Kaikenkaikkiaan reitti oli mielestäni hieno, ajo sujui hyvin ja olin tyytyväinen siihen. Vaikka lopunviimeksi viimeisellä kierroksella takarengas puhkesikin (eipä ole ilmakumeja ollutkaan aikoihin ja ei myöskään tästä eteenpäin) ja yritin ajella tyhjällä renkaalla nätisti, ettei ala sutimaan vanteella ja pääsen maaliin. Sitten menikin muutama kaveri ohi. Kierroksia 7 ja naisten 3 sija."
-Esmeralda-