Menokone talvienduro 20.2 2011

Aamulla mittari näytti -31 astetta ja sissinä  nenä huurussa suuntana Keltakangas. Todellisuus hämärtyi sitämukaa kun vankkurit lämpeni ja harvalukuisella varikolla totuus veti totiseksi. -29 sanoi viereisen pakun kuski.. Osaanottaja määrä typistyi vajaaseen sataan, kun normaalisti niitä on 250-300 paikkeilla. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että lähden ajamaan jos kisat vain pidetään. Lady Cupin toinen osakilpailu niin olin varmasti menossa.
1 kpl 15km MK:ta ajettavana endurolenkkinä,  2 kierrosta

"Olipas rapsakka keli... heti alkuun pakko pröystäillä parilla jutulla: kahvalämppärit ja neopren shortsit. Noin. Tulihan sanottua. Melontashortsien sesonki aika on viikko ennen Päijänteen ympäriajoa ja ei turhaa puhetta. Pyrstö pysyi lämpimänä.Arvelutti hieman kun pakkanen paukkui raivona vielä startin aikaan,vaikka lähtöaikataulua muutettiinkin. Toivoin, ettei keuhkot jäädy. Kahvalämppärit toimi upeasti.. höyry nousi tankotumpuista ja sormet oli tyytyväisenä. Silti vaatetta oli niin paljon, että olo oli kuin pallokalalla. 
Startista oli lyhyt muutaman sadan metrin siirtymä pätkän alkuun ja sitten tositoimiin. Kaveri lähtölampulla jaksoi seisoa ulkosalla ja joka kerta läpsäytti hartioille iloisesti matkaan. Upea asenne pakkasen keskellä!
Mopo toimi hienosti vaikka pakkasta ties kuinka paljon. Ja spoori... se oli kaikkien spoorien kuningas. En koko talvena ole päässyt ajamaan yhtä hienoa reittiä! Hurmoksessa laskettelin menemään mitenkuten koviten pääsin ja ajaminen maistui niin hyvältä, että hymyilin minkä teipatulta naamaltani kykenin. Tosin tuoksahtava komposti, jota kiertelimme piti aistit tasapainossa =) Jonkun kilometrin jälkeen alkoi tulla mopoja takavalo edellä vastaan ja vaikka ohituspaikkoja oli kyllä tehty aika usein niin jotkut antoivat tietä mallikkaasti siltä männän työtahdilta kun huomasivat minut. 

Reitti puikkelehti metsässä jouheana ja vaihtui spoorista auratuksi peltoradaksi ja kaasutin simona kun latu aukesi. Niin no.. kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti jarruttaa. Tiedä kumpi tapahtui ensin, etupyörä alta vai harha arvio, mutta niin meni nurin, että heilahti. Nopeat liikkeet on näyttäviä. Hanskat liimautuneina lämpimiin tuppiin nostin niiltä neoprenpersuksien sijoiltani keksinnön vertikaaliin vaateriin ja koska kone kävi, ei muutakun satulaan ja matka jatkui. Olisi sitä pehmeämpäänkin paikkaan voinut kontata, mutta onneksi kyynerpää ei haljennut. Kyynersuojat..mitkä ne on? Nyt tosin maltoin mutkiin hivenen rauhallisemmin jarrutella. Eturengas tuntui jotenkin heti nousevan lumipatjan päälle ja hallinta karkasi. Muutama kaveri tuli vielä vastaan ja antoivat kyllä mukavasti latua. Aina siinä menee kyllä oma aikansa kun joutuu ajamaan kaadetun mopon renkaiden yli ja joskus tartuin kiinni jostain jalkatapista tai muusta. Yritin kyllä nätisti, ja toivottavasti en rikkonut keneltäkään mitään. Joskus lykästi ja ohituspaikka sattui kohdille. No, ajo kulki muuten mukavasti, lainasin Maken crossista vakiokorkuisen penkin ja ajoasento oli madallettuun verrattuna heti hyvä. Ja kitkaspray piti pallokalan tukevasti lauteilla.

Ensimmäinen kierros takana ja hyvin aikaa tankata ja hakata jäitä moposta, jota oli kertynyt aikalailla jokapuolelle. Takajarrukaan ei toiminut enää muutamaan kilometriin vaikka kuinka potki polkimen solmuun ja lopulta näköjään tajuttomaksi. Vai ajoinkohan johonkin spoorin reunaan?! Toisella kierroksella huomasi heti alkuunsa, kuinka rännin pohja oli alkanut möyhiintyä. Paikoitellen vaikka kuinka kaasutti, niin takapyörä rullasi jauholaarissa, eikä meinannut edetä millään. Ei sinne kuitenkaan pysyvästi jääty ja matka jatkui eikä pattejakaan ollut kasvanut. Spoorinreunat hipoi korkeutta, joka tekee manuaalista automaatin, yleensä vain isommalle vaihteelle ja silloin kun sitä vähiten odotti ja piikkihän lähtee kohtuu tahmeasti nelosella mutkasta :o) Puolessa sekunnissa rekisteröin erään mutkan takana nököttämässä korpeen hylätyn toverin. Maken mopo värjötteli umpihangessa spoorin vieressä. Jälleen alkoi selkä osastoa tulla vastaan ja taas samat anteeksikiitos.. kiitosvaankovasti.. Sitten voi juupeli eräs sankari, jonka tavoitin, yritti nostaa vauhtia edessäni ja ajoi useankin ohituspaikan ohi, eikä antaa tietä. Noh, sillä seurauksella, että kaatui eteen monesti ja aina pomppasi takaisin pystyyn kuin vieteriukko, nosti kolme metriä spooria ilmaan ja kaasutti matkoihinsa. Ehdin nippanappa aina pysähtymään kun releet levisi poikittain spoorin täytteksi ja kerran sitten melkein törmäsin siihen ja etujarrua krampinlailla survoen ja takapyörä ilmassa ja itsekin kaaduin siihen sen perään.Tulimme vihdoin auratulle pellolle ja tämä sankari sitten liippasi nutulleen avaten ladun niin pääsin jatkamaan matkaani. Olihan vaikeaa ajaa toisen takana kun lumipölly täytti ilman ja sai ajaa ihan tukevassa pilvessä. Siis sellaisessa cumulus hattarassa ei hamppu tötterössä. Kaikenkaikkiaan alkoi muhjua olla niin, että piikkikin alkoi tuhisemaan vähän höyryä kun joutui kiljuttamaan.

Silti kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Reitti oli kerrassaan upea ja ne onnettomat, jotka peruivat varmasti pakkasen takia suurelta osin, menettivät kyllä loistavan päivän. Saldona luokan 3 sija ja Lady Cupissa säilyi toinen sija."
-Esmeralda-