Starttasin aamusta pikkupakkasessa n.13km reitille, joka ajettiin vapaasti 2 kierrosta omaan tahtiin. Kuitenkaan ylittämättä 2h30min ajoaikaa.
"Juoksin kuin mielipuoli ympäri varikkoa ja yritin saada kropan auki. Lämmittelyä oli pätkää ennen hurjat 100m. Painajaisia mulle nämä tällaiset, olen ihan jähmeessä pitkään. Kovasti lähdin luokkavoittoa hakemaan ja liekö se yöllä pari kertaa herättikin ja leposyke sadan päällä pitkälti =). Etuiskareitani muutettiin radikaalisti ja piru, että toimivatkin hienosti. Itseasiassa muutos sai takaiskarinkin toimimaan eikä vain hakkaamaan sisuskaluja muusiksi. Kypärä lippaa myöden täynnä itseluottamusta suoriuduin lähtöä odottelemaan. Ajoinkin Hannan kiinni aika alkuunsa. Saapas haukkasi vähän kiinni ja muutama sekunti ja selkä katosi. Ajoin uudelleen kiinni ja ajattelin pysyä perässä odottaen josko tekisi virheen. Sitten alkoi tulla ohitettavia selkiä vastaan. Hanna luikahti sopivasti juuri ohi ja minä jäin taakse. Vähän matkaa eteenpäin tämä sankari sitten kaatui suoraan eteeni, ja kiiruhdin käytännössä melkein yli. Sain Hannan uudestaan kiinni pikku kinkamassa, jossa oli varmaan ollut jotain ohjelmaa, ja koska pääsin sattumalta heittämällä pikku mäestä läpi huohotin taas Hannan takakontissa.
Seuraava selkä ohitettavaksi ja taas Hanna pinkaisi juuri ohi kun aurattu paikka tuli ja minä en ehtinyt. Yli kilometrin ajoin tämän herran takana kunnes antoi latua. Siellä ei sattunut kohdalle edes tupla spooreja tai aurattuja ohituspaikkoja. Voi pojat, että söi...yritin lähteä riehumaan kadotettuja sekunteja sillä seurauksella, että tein vain enemmän pikkuvirheitä, mutta kun hetkeksi joutui laskemaan oman ajovauhdin, niin meni taas tovi ennenkun sen löysi ja alkoi kulkemaan. Taas joku tuli vastaan, mutta tämä herra taisi kuulla jo ajoissa, kun jäi auratulle paikalle odottamaan antaen tietä. Kiittelin kaikilla kielillä ja yritin kiiruhtaa minkä pystyin. Spoori oli aika tuhnuista ja pehmeää ja kaarteet oli jostain ihmeen kumman syystä ajettu niin pystyyn, että ulkojalkaspoori oli se kantava, sisällä ei ollut oikein edes tilaa saappaalle. Tuntui, että joutui kiikkumaan pitkälti ulos mutkasta tasapainoa hakien ennenkuin oli pystysuorassa ja pystyi kaasuttamaan taas. Pärräsin sitä yksinäni - luojan kiitos ei ollut kuulijoita- .Ajo tökki mielestäni, vaikka katsomassa olleet kaverit sanoivatkin, että näytti rennolta ja helpolta (täytyykin ehdottaa optikolla käyntiä) milloin olin ajamassa oman saappaan yli ja milloin hapuili muuten vaan. Isossa ylämäessä olikin sitten vasen ajoura ruuhkassa. Siellä pötkötti ukkoa ja mopoa ja rynnistin siis oikean puoleiseen ränniin. Pääsihän siitäkin vaikka oli syvähkö ja mujuinen. Sitten olikin crossiradan pätkiä edessä ja en kyllä ole metriäkään ajanut koko talvena crossia ja huimasi jo nousta tapeillekin seisomaan. Hyppyreihin suhtauduin kunnioituksen sekaisella varovaisuudella. Patikko meni mukavasti loikottaessa ja ihana uusi eturengas piti mutkissa...
Kuva: Jake Monacosta
Kuva: Jake Monacosta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen tulin siis varikolle turhautuneena yrityksestä ja töppäilyistä. Tajusin myös, että kaikki spoorit, joissa harjoittelen ovat kovia paljon ajettuja rännejä, joissa vauhtini on ihan muuta toista. Tällaisessa pehmeässä en vain osaa löytää kaikkia palikoita aina kohdilleen. Toiselle kierrokselle mars. Alku lähti lupaavammin, ja olin selkeästi jo lämmennyt ja spoori oli putsaantunut ja helpottunut mielestäni. Nyt ehdin jo ehkä puoliväliin kunnes tuli selkiä vastaan. Aika nopeasti nämä väistivät ja kiittelin kovasti. Hyvän matkaa olin painellut ja sitten yhdessä metsän spoori patikossa karkasi keksintö lapasesta. Spoorin viereen umpihankeen töks. Ei mihnään. Ei eteen ei taakse ei ylös.. Yritin vaihteella keulittaa jalan varassa etupäätä ylös sillä seurauksella, että kaivoi takatassun telluksen pintakerrokseen asti. Mietin jo pitääkö se purkaa osiksi ja osa kerrallaan kantaa takaisin spooriin. Aika kului ja viimeinen epätoivoinen yritys. Kolme ihmistä seisoi lumikasan päällä viidenkymmenen metrin päässä todistamassa pohjoiskalotin suurinta itku potku raivaria. Vastahakoisesti hanki luopui saaliistaan, ja pelastin mopon pinteestä..puuskuttaen kun olisin juossut koko pätkän ilman mopoa siihen asti, hyppäsin satulaan kuin Tex Willer ja karautin seuraavalle dyynille, silmissä näin tähtitaivaan =). Onneksi muutama sekunti niin palauduin ja taisto jatkui. Yhdestä mäkinyppylästä oli eräs kaveri jatkanut suoraan, senkin jälkeen kun spoori aikapäiviä sitten kääntynyt vasemmalle. Husse oli tunnistettavissa vielä takavalosta. Anteeksi voisin pyytää siltä, joka auliisti pysähtyi ja antoi tietä minulle, vaikka urpona olin ajanut sen perässä samaan ränniin, vaikka vieressä meni juurikin ohitus spoori. Häpeissäni kiittelin... Tiesin, että osaltani peli oli ykköseen pelattu, ja vaikka luokassa tulin toiseksi niin se tuntui niiiiin häviöltä. Vaan lisää harjoitusta ja reittihän oli hieno, kuskissahan se vika oli =).
-Esmeralda-
