29.8 TS Enduro, Rauma

Nyt tiedämme, mitä yhteistä on hylkeellä ja raumalaisella?!.....
-"onk..." =)

Kaikki luokat ajoivat kolme kierrosta ja kolme mk:ta per kierros. Kierroksella pituutta n.35km, josta parisenkymmentä siirtymää. Ykkönen oli todella lyhyt 4min pyräys ja kakkonen oli vähän pidempi. Kolmonen oli sitten pisin, yli kymmenen kilometriä. Kivikkoa. Juurakkoa. Kalliota.

Kuva: Marika

"Tiesin kyllä, että tulossa on sitä suomienskaa ja jostain syystä se vähän aiheutti totisuutta, se kun ei todellakaan ole vahvin puoleni, josko niitä niin erikoisesti vielä onkaan, mutta erityisesti juurikin tuo kivikossa ja juurakoiden seassa räpellys ei kuulu feivöritteihin...

Ekalle pätkälle oli vain parin sadan metrin tie siirtymä ja olin jähmeessä kun hunaja pakkasessa. Pätkänä kyllä hauska, vanha pururadan pohja ja kallioilla pompoilua... sitten kun sitä myöhemmillä kierroksilla oikein analysoin.

Kuva Markku Laukka

Kakkoselta löytyi tukkeja ja betonirumpu pinoja ja kuorma-auton renkaita. Oli oikein vähän korkeampiakin esteitä ja pakettiauoton kokoinen agility ramppikin löytyi. Enpä sellaistakaan ollut aikaisemmin mennyt vaan aika kuuliaisesti mopo sinne sysäsi. Vähän otetta alkoi jo olla, pääsi väliin crossiradalle kaasuttelemaan (ja iloisesti unohtamaan kaiken opitun rauhoittamisesta ja tasaisesta avaamisesta.. hah!) ja kolmos pätkä lähtikin heti siitä melkein tien toiselta puolen. Ja sitten alkoi pitkä ja kivinen tie...

Voi ristus sitä kiven määrää! Se oli kyllä maakiveä, tiukasti kiinni, mutta paljon. Muta kivien välissä teki pinnat aika liukkaiksi ja täytyy myöntää, ettei rohjennut kovin pakoläppää availemaan siellä, ohjelma alkoi välittömästi. Kimpoilin siellä minkä taisin ja välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa... Parit kiviportaat kalliolle ylös ja taisi olla yhdet ainakin alas.

kuva Xracing

Toinen kierros meni jo paremmin ja kolmoskivikkokaan ei tuntunut enää niin pahalta. Ajo sujui paremmin, joskaan ei kovin rennosti ja hyvin vieläkään. Viimeisellä kierroksella ekat pätkät meni jo aika innostuneesti pompotellessa ja crossiradalla riehaannuin kilpasille edessä ajaneen kanssa. Kolmospätkälle sitten taivas repesi. Vettä tuli ihan #&%!¤!* !!!! ja voi vimmattua sitten vasta liukasta olikin. Parit nutut tuli kontattua ja mm. ne kiviportaat alaspäin nöyryytti nano sekunnissa etupään alta ja siellä olin kypärä edellä pusikossa. Mopo rojahti rumasti kalliolle, sekin naama alaspäin, mutta onneksi ei kuollut. Ylöspäin kiviportailla lähti takapää vuorostaan alta ja taas oli spagaatin paikka. Pätkää ei ollut paljoa enää jäljellä ja jatkoin rauhallisesti maaliin. Kunto kesti ja voimat riitti hyvin vaikka kisa ei ollut kevyimmästä päästä. Pidin kuitenkin pätkien teknisyydestä ja lisää näköjään kivikko treeniä, niin pääsisi sielläkin kovemmin.

Kisat oli kaiken kaikkiaan mielestäni hienot, kaikki toimi hienosti ja saatiin vielä murkinaa kupuun palkintojenjakoa odotellessa.
Daami luokan voitto irtosi aika roisilla kaulalla, liki 50min erolla kakkoseen!"
-Esmeralda-

Tämä kulunut kuukausi on käytetty armottomaan treenaamiseen ja mopojen säätämiseen. Juoksua, joogaa ja lihaskuntoa sekä ajoa aina kun vain järkevästi ehtii, kuitenkin yksi lepopäivä viikossa. Mopon kanssa lähinnä haettu vielä tasapainoa niin moottorin ja kaasuttimen säädöissä kuin alustassakin. Kellon kanssa ajettu eri tavalla kilpaa, haettu eri ajotyylejä kaareajoon ja linjoja ja yritetty opetella se, josta kello pitää eniten.
Kävin myös parina päivänä Samuli Aron opissa. Ensimmäisenä päivänä ajettiin enduroa maistellen eri mäkiajo tekniikoita sekä extremeä ja unohtamatta tietty mutkia. Seuraavana päivänä crossiradalle ja jälleen teemana mutkat. Eri muotoisia, eri ajolinjoja ja eri pohjamateriaalia, oli kovaa savimutkaa sekä pehmeää spoorimutkaa. Sieltä tarttui matkaan ideoita tasoittamaan omaa ajoa ja ennenkaikkea ymmärrys, että aina se kaasuttavin ja reuhaavin ajo ei todellakaan ole nopeinta. Näyttävää ehkä, muttei todellakaan kellon mieleen. Näitä ideoita sitten testailin kotilenkillä ja aika huimat erot oli ajassa kun ajoi niin kovaa kun ikinä pääsi niin oli silti hitaampi kun mitä järkevästi reilulla mutkanopeudella, mutta rauhallisemmalla kaasun käytöllä. Ja ennenkaikkea voimat säästyvät huimasti!
Tämän kaiken oppiminen vaatii työtä, kun on niin monta muuttuvaa tekijää koko ajan, mutta sitähän se on, tekee kaikkensa sen eteen, että olisi vähän parempi ja vähän nopeampi ja mielellään hivenen kumpaakin muihin verrattuna... ikinä ei ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä.

Nyt alkaakin ensi viikonlopun Rauman kisoista taas aikamoinen putki ja toivottavasti jotain olen oppinut :) ja saanut aikaan muutakin kun tunteja mittareihin ja känsiä käsiin...

Lemppari cc Heinola 7.8 2010

Lomatauon jälkeen taas ajo maistui. Muovit vaihtuneet oransseiksi Motopalvelun tarrojen myötä ja alusta vihdoinkin testailtu ja päivitetty aika kohdilleen ja vielä viimeiset kokeilut piti käydä kotipolulla torstaina tekemässä ja ensinhän tietysti outo keula teki yllätyksen ja lipesi alta. Loukkasin vasemman kämmenen ja sormet. Vähän muuteltiin ja sitten tuntui menevän kohdilleen. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka vähän käsi hirvitti kun turposi kun pullataikina...

Meidän luokka starttasi aamulla ja ei ollenkaan huono, sillä päivästä oli ennustettu todella helteistä. Raviradan vallien suojissa varikolla tarkeni silti jo hikeä valuen. Lähtö tapahtui sammutetuin moottorein ja 1 min taulun noustessa piti oikea käsi nostaa kypärän päälle. Siinä sitten istuttiin kun apinat positiivien päällä yhdellä jalalla maata tukien kun toinen oli valmiina kiksin päällä potkaisemaan koneet tulille. Sain hyvän startin, mutta jälleen pitäisi ajaa sitä crossia enemmän niin olisi röyhkeämpi puskemaan tietä itselleen..
Ajo lähti heti kulkemaan todella mukavasti ja pääsin hyvin vauhtiin. Kärjestä muutama karkasi, mutta muut pysyi takana. Mopo toimi hyvin ja alusta oli luottamusta herättävä. Kierros takana kärkikahinoissa, niin toisen kierroksen puolivälissä edessä heitti joku nuorista kuskeista todella pahan näköisesti nurin ja pyöri siihen malliin maassa, että oli pakko pysähtyä kysymään kävikö kuinka pahasti. Ketään järjestäjiä ei ollut näkyvillä. Poika makasi maassa ja piteli kättään kovasti, mutta sanoi olevansa ok. Jatkoin matkaa heti, mutta annoin tasoitusta takana tuleville varmaan 15 sek. Ja niitähän alkoi tulla sieltä heti jonossa. Hannakin sitten pääsi häntään ja ohitti meidän edessä ajaneen nuoren kuskin. Minä en meinannut millään päästä siitä ohi, ja otin vihdoin riskilinjan, josta löytikin kivi, joka sinkosi ajolinjan nojaamaan reitin reunassa olleeseen isoon kiveen kuusen alle. Jarrukahva kääntyi tangon yläpuolelle, eli oli mahdotonta käyttää etujarrua. Enkä millään saanut väännettyä sitä takaisin. Jatkoin matkaa ja ajattelin, että kyllä se menee ilman etujarruakin. Legendaariset viimeiset sanat.. onneksi älysin pysähtyä ja yritin kivellä hakata sitä ja sain himpun verran alemmaksi. Jotenkuten vaivoin pystyin pitämään sormea jarrulla, mutta vauhti kärsi kyllä heti. Tanko meni myös vähän vinoon. Harmitti niiiiiiiin paljon, etten sanotuksi saanut. Nilkutin loppukierroksen huoltoon ja sain eräältä herralta työkaluja lainaan ja kahva ja stonga suoraksi ja menoksi taas. Sekin vielä hidasti aikaa. En ollut ajatellut käydä ollenkaan huollossa kun bensa olisi riittänyt tunnin ajoon kyllä.

Ajo lähti heti kulkemaan kuten alussakin, mutta tiesin, etten muita enää kiinni saa. Reitti oli mainio, vähän ensimmäisellä kierroksella pölisi kun joutui muiden hännässä ajamaan, mutta nopeata latua ja muutama mäki sekä vähän kivikkoa. Kapeahko ajatellen cc kisoja, kun ei ohi meinannut oikein päästä missään ja näissä kisoissa kun latua ei tarvitse nopeammille antaa niin kuin endurossa. Kuivuus teki pohjan myös aika liukkaaksi ja hiekka osuudet muuttui mielenkiintoiseksi alta rullaavaksi saharaksi.
Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen ajooni, vaikka nuo väliepisodit verottikin, niin ensimmäistä kertaa pystyin mielestäni ajamaan omille rajoilleni, aikaisemmin on mopon alusta on sanellut kuinka kovaa sillä on uskaltanut ajaa. Ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jäin minuutin voittajalle, toisella kierroksella sähläilyni verotti sitten pari enemmän... Kolmas sija podiumille kuitenkin.
Jäimme katsomaan vielä myöhempiä startteja ja juttelemaan tuttujen kanssa kuulumiset. Luoja sitä pölyä! Olin niin onnellinen, kun ajoin aamupäivällä ja meitä oli joku pari sataa vähemmän. Tuntui, että ilmassa ei ollut muuta kun hiekkaa, ei siis happi molekyylejä ollenkaan, ainoastaan hiekkaa! Kuvassa joku soturi etsimässä polkua...

Löysimme metsästä nököttämästä yhden tutuista kuvaajista Kyytsösen Jarmon, jonka kuviakin on sivuillamme paljon.. ilmeestä päätellen se ei aina ole niin helppoa olla kuvaaja! =D

ei näy eikä kuulu... huokaus... tulisikohan ne jo kohta.. huokaus... olisi kai sittenkin pitänyt mennä sinne rossiradalle, olisi ollut aita missä istua... huokaus.. noh... unohdinkohan muuten keittiöön valot päälle?... huokaus....