Aivan huikea reissu. 👍 Uhrasin mopon vaihtorahat reissuun, enkä kadu hetkeäkään.
Kuvat omien otoksien lisäksi copyrighted by G-Bomb, Kiwi-Mike, Minna, Guillermo, Crazycamelmotorsport.
Saavuimme Minnan kanssa Emiraatteihin aamulla ja saatuamme auton lähdimme välittömästi paarustamaan Al Ainiin, jossa viettäisimme loman ensimmäiset päivät. Kuumuus oli tainnuttava kun lämpömittari hipoi +40 astetta ja tarkoitus olikin pari ensimmäistä päivää ihan vain totutella kuumuuteen ennen ajoja. Saavuimme vihdoin parin tunnin päästä viiden tähden hotelliin Hill Rayhaan Rotana ja muutuimme prinsessoiksi. Kaikki kannettiin tai tehtiin valmiiksi ja kysyivät mitä muuta saisi olla, onko kaikki hyvin. Auto vietiin parkkihalliin ja käteen tuli lipuke, jolla sen sai sieltä ovien eteen odottamaan kun halusimme lähteä jonnekin. Jopas jotakin.
Kävimme kylillä ajelemassa ympäriinsä ja katsoimme vähän kaupunkia. Oli hämmentävää, miten hiekka aavikko alkoi välittömästi asfaltitien ulkopuolella.
Kävimme keitaalla kävelyllä ihmettelemässä lähteitä, joista virtaava vesi ohjattiin rännejä pitkin sinne tänne.Matkalla betonista tehdyissä laareissa vesi lämpeni lähes tulikuumaksi. Porottava aurinko ei päässyt palmujen alle ahdistamaan ja kuljeskeltiin ihmeellisten lintujen sirkutuksessa kissojen kanssa viidakossa. Oasiksen ulkopuolella oli vain taloja ja hiekkaa. Raju kontrasti.
 |
| Lomamoodi |
Loputtomalta tuntuvan istumisen jälkeen oli fantastista päästä jaloittelemaan. Nälkähän siinä sitten jo tuli ja onneksi hotellimme vieressä oli hyvä ruokapaikka ja kaupassakin pääsi samalla käymään. Haimme 2 six päkkiä 1,5l mineraalivettä ja vichyä. Nestetankkaus piti aloittaa.
Näin matkalla myös ensimmäisen kamelin. Se makoili itämainen matto alustanaan auton lavalla ja mietin, että sen täytyi olla lentävämatto simulaattori.
Kaupungissa oli liikenne vähän erikoista, ympyröistä singahdettiin exiteistä ulos aina sisimmältä kaistalta ja muut väisteli ja suojateille oli hauskat merkit. Minna suhaili tottuneesti kun oli asunut pari vuotta kyseisessä kylässä, joten tyydyin ihmettelemään ja ihastelemaan kaupunkia ja maisemia. Ja ihmeteltäväähän riitti.Minna oli myös varannut hemmotteluajan manikyyriin ja täytyy sanoa, että nämä naiset osasivat todellakin hommansa. Jälleen olo oli kuin prinsessalla. Nyt kelpasi kävellä sandaaleilla kauniilla jaloilla.
Iltasella kävimme vielä hotellin uima-altaalla kun lämpötila oli silloinkin vielä +30 yläpuolella. Kyllä täällä on ihmislapsen hyvä olla.
Toisena päivänä kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa dyynejä. Hiekka oli merkillisen pyöreä rakeista kuin juoksuhiekkaa. Ja sitä oli paljon. Oikeasti paljon. Ihan loputtomiin. Ihan käsittämätöntä. Ja niin kuumaa, ettei siinä voinut paljain jaloin kävellä. Pohdin mitähän siitä ajosta tuleekaan... Pääsisin Yamahan 450cc:llä sinne peuhaamaan paikallisten ajo jermujen, Desert storm ridersien kanssa.
 |
| Be there or be square |
Ihmeteltiin siinä hetken - Tylypahkan bussi ei tullut- ja kumpaakin jänskätti seuraava päivä kun aamusta suuntaisimme takaisin lentokentän kupeeseen, josta ajot lähtisi.
Tylypahkan bussia ei vieläkään kuulunut, mutta aikamoista huispausta oli ilman sitäkin. Kaksi päivää ajelimme pitkin poikin ympäriinsä dyyneillä, niiden notkoissa, harjoilla ja rinteillä ja onneksi ei alla.
 |
| Nuudelia dyyneillä |
Paikalliset kaverit Squish, G-Bomb, Guillermo ja Kiwi-Mike (ja Cristoffer mopon laina) tarjosivat hiekalaatikossaan upean elämyksen hiekkarallista, jollaista ei voi missään muualla kokea, kuin aavikolla dyyneillä. Piste. Minne vain katsoikin hiekkaa oli kaikkialla. Vain hiekkaa. Ja ehkä kamelinruoho tupsuja, joita kannatti väistellä. Tiukka juuripahka antoi maukkaan takakorkean jos ei ollut varuillaan. Dyynit olivat jotkut niin korkeita, että yamaha parkui taistelukierroksilla koko matkan ylös ja ihan aina sekään ei riittänyt. Ylämäen jälkeen oli alamäki. Joskus niin jyrkkä, että niskat ei meinannut taipua niin kenoon, että näkisi rinteestä eteenpäin. Tasapainoilua, ettei pelit mennyt yhtään poikittain, sillä rullaavaa hiekkaa ei mikään pysäyttänyt. Voisi kai verrata surffaamiseen lumivyöryssä. Vuoristorataa ylös alas ja vaikka miten välillä henkeä salpasi ei kaasua voinut hellittää yhtään. Pysähtyä saattoi vain dyynin harjalle tai alamäkeen. Muuten ei päässyt liikkeelle enää.
Alkuun näin 250cc 2-tahtisella ajaneena painava 450cc 4-tahti mopo oli vähän outo. Pikkuhiljaa sekin alkoi luonnistumaan ja moottorijarru ei enää tehnyt niin tepposia parin äkkipysäyksen jälkeen. Hiekalla piti ajaa kovaa, jos meinasi pysyä pinnalla. Ei kaatumisia, vain kerran pääsi yksi "paholaisen silmä" yllättämään dyynin takaa ja kaasulla hyppy ei ihan mennyt niinkuin strömssössä, joten päädyin vastaseinälle ja lähes tangon yli, mutta kaasu korjaa aina, joten mopo singahtikin eteenpäin heti kun takapyörä vain osui hiekkaan, joten pysyin penkissä.
 |
| Like sisters |
Kuumuus nousi puolenpäivän jälkeen potenssiin jotain ihan käsittämätöntä ja oli aika siirtyä pikkuhiljaa hotellille ja palautumaan päivästä. Illalla kävimme ravintolassa osan ajoporukan kanssa maistamassa paikallista ruokaa. Mausteista, erilaista, tavallaan hyvää, mutta myöhemmin pysyin pastassa 😀 se on hyvää "ajoruokaa". Oli aivan ihanaa iltamyöhäsellä kävellä ilman takkia kujilla kun päivän kuumuus vielä viipyi liki +30 asteessa ja kaskaat sirkutti kilpaa joidenkien lintujen kanssa.
 |
| Pitoa takarenkaalle |
Seuraava ajopäivä noudatteli aikalailla edellistä, ehkä jotain oppinut niin oli helpompaa. Ja löysimme kamelikaravaanin keskeltä ei mitään. Kaverit oli aika uteliaita ja tuli hetken perästä ihan lähelle. Ihmettelin mitä ne tekevät siellä niin vastaus oli: doing the camel thing. Aivan. Niimpä tietenkin 😅
Ihana elämyksellinen päivä jälleen paketissa dyyneillä ja kilometrejä tuli reilu 100km näinä kahtena päivänä. Illalla jälleen ravintolaan, nyt eri paikkaan keskustaan ja oli vähän osumatarkkuudessa toivomisen varaa kun sateliitti navigointijärjestelmä ei oikein kohdistanut meitä ihan oven eteen niin ei meinattu oikein löytää millään. Ja nälkäkin oli jo niin kova, että tajuntaa ja ymmärrys takkusi. Löysimme vihdoin perille ja nyt oli pastaa vuorossa paikallisen lisäksi. Ihmiset polttelivat vesipiippuja jokapuolella (Sishaa) ja siitä levisi makeahko tuoksu ympäriinsä. Pöydät olivat ulkona kujalla, joka oli koristeltu valonauhoin, kuin jouluvalot - ainoa vain, että oli ripusteltu palmuihin. Todella kiva paikka ja ruoka oli hyvää. Oli aika hyvästellä paikalliset ystävät ja suunnata kohti Dubaita seuraavan päivänä. Sieltä alkaisi kolmen päivän enduro safari James Westin kanssa. #Crazycamelmotorspor. Kunhan saisimme tämän räjähdyksen hallintaan. Jotain merkillistä aina tapahtui huoneessamme hetken päästä, kun asuttauduimme.😀
Viimeisen kerran annoimme lippukkeen piccoloille ja odottelimme, että automme haettaisiin oven eteen ja laukut huoneestamme lastattaisiin sinne kyytiin. Oh boy, tähän prinsessana oloon voisi tottua 😍
-Esmeralda-
