19.1 2019 Tohmajärvi Frozen enduro

Arposin enttententten lähteäkö vaiko ei. Lopunviimeksi mietin, että se voi olla jompi kumpi kahta ääripäätä ja sattui kelit tekemään siitä sen toisen ääripään. Eli aika raskas ainakin tällaiselle persjalkaiselle teletapille tuo läpeensä pehmeä spoori. Ajoa tuli reilu 80km ja siitä tietä ehkä 10-20 km loput pätkää tai metsäsiirtymää. Nam.
Pakkasta rapiat -19 aamulla ja sinällään ei koko päivänä ollut kylmä, edes varpaat tai sormet jäätyneet vaan posket kyllä. Jo ensimmäisellä 6km tiesiirtymällä.
Spoorit olikin sitten aika temuamista. Oli joitakin ihan helmipätkiä, mutta suurin osa pehmeää ja mutkat hirmu pussilla olevaa jauholaaria. Siellä sitten kiikuttiin miten kuten ja ihme kyllä kaaduin vain paristi. Muuten kyllä oli kaikenlaista ohjelmaa ihan riittävästi.

Ensimmäisellä kierroksella ei C ajanut 1 pätkää vaan suoraan 2:lle ja sekin oli pitkä pätkä. Olihan se sellaista tammen pelaamista. Mene sä ohi ni mä kohta tuun sun ohi ja sitten me..... jne. Oli aiemmin lähteneitä nutullaan reitillä ja kun menin ohi niin kohtahan ne oli siellä takana ja sitten vuorotellen nojailtiin spoorissa ja tuhdatiin ohi. Jarrut jäätyi jo ensi siirtymällä ja tarjosi aikamoisia elämyksiä tohmajärven mäkisessä maastossa. 3:nen oli peltopyöritys ja oli kynnetty mutkat jo niin leveälle pussille, ettei jaloissa yksinkertaisesti riittänyt enää pituus nojailla. Kaasua jos meinasi lisätä se halusi puskea vain ulos. Ei se lasten katsottavaa ollut, mutta päästiin kuin päästiinkin loppuun. Sitten oli välihuolto ja olin jo aika valmista. Onneksi Antti huolti pyörän - hakkasi polkimet esille valtavista jäävuorista ja tankkasi sen. Söin ja tankkasin itseni ja valmiina taistoon seuraavalle vielä pidemmälle kierrokselle. Ounou.
Ykkösellä mietin eikö se lopu ikinä. Paikoitellen oli kuitenkin ehkä parhaimmassa kunnossa tämä pätkä, mutta pehmeää sielläkin oli ja sama tammipeli jatkui. Kakkoselle tapahtui ilmeisesti pieni tapaturma lähtöajoissa ja kärkiluokkien tauko oli unohtunut. Niitä alkoi puolivälin jälkeen tulla niskaan ja siinähän sitä sitten laskin niitä ohi  vähän väliä ja yksi jäi jumiin ilmeisesti minun mopon jalkatappiin ja kaatoi meidät kaikki (minä alimmaisena) sinne hankeen. Kun siitä sitten ylös pääsin oli housut - jotka tietenkin oli persauksesta märät - lunta täynnä joka jäätyi samantien.  Jos ikinä olette miettineet millaista olisi vesihiihtää valtavalla saippuapalalla ni tässä oiva simulaattori. Juma. Ikinä mennyt niin supermäninä koskaan. Vähän kun kaasuun koski oli samantein vaakasuorana penkin päällä. Otti tovin, että se suli taas ja pysyi jotenkuten jakkarassa. Selvittiin siitäkin ja jäljellä enää yksi ja viimeinen pätkä. Siellä sain taas kisan toisen naiskuskin kiinni kun kaatui eteen. Ei ollut oikein mahdollisuutta ohittaa niin oli pakko odottaa. Toisenkin kerran oli nutullaan, vaan kolmannella menin jo ohi kun oli tilaakin. Pelto oli hm.. ehkä vielä pehmeämpi (onko mahdollista?) kuin viime kierroksella ja sitä ei auttanut laisinkaan se, että alkoi olla jo voimat käytetty ja mentiin varatankilla. Minä, ei mopo. Huoltomies oli pitänyt siitä huolen. Jarrut aikalailla umpijäässä - etujarrun sain välillä sulamaan, mutta hirveästi ei voinut sitäkään laahata kun oli niin pehmeää, että alkoi kyntämään sinne tänne. Pätkän maalissa en nyt äkkiä muista milloin olisin ollut niin tyytyväinen ajatuksesta, että se oli viimeinen :).

 Job done. Loppua kohden alkoi tämäkin käymään aika paksulla kun ilmansuodatin oli jäässä kuin kuorrutettu sokerikakku ja kotelo puolillaan lunta. En nyt muistanut tätä katsoa välihuollossa....  Mutta maaliin päästiin eikä edes tullut AT:tä. C2 luokan 10:s ja oikeastaan oli aika vähän omaa ajoa kun aina sai joko väistellä tai ohitella jotakuta. Se on näiden spoorikisojen ikuinen riesa...
Reitti oli silti huima ja jos olisi ollut edes yksi nuoskakeli välissä se olisi ollut ehdottomasti endurotaivas. Reittimestarin (Harri Pippuri) erikoispalkinto tuli meille ja se on aivan huiman tyylikäs! Tämä porukka teki älyttömän määrän duunia, että sai spoorit auki ja kuten palkintokin kuvastaa sitä tehtiin myös lapioilla. Hatun nosto!

Tästä matka jatkuu taas...
-Esmeralda