Vuosi lähenee loppuaan.

Halaus kaikille, jotka ovat olleet tukemassa tätä varsin repaleista "kautta". Ensikaudelle tavoitteet asetettu ja töitä niiden eteen tehdään.
Kiitos kuuluu ehdottomasti jälleen perheelle - tausta joukoille, jotka tekevät mahdolliseksi jokainen omalla tahollaan tämän touhun. Kuka huoltaa kalustoa ja kuka ruokkii kissoja reissun aikana jne...
Suuri ja nöyrä kiitos siis!
Joulu vierähti vaivihkaa sivussa Eestin reissuun pakatessa. 4:n päivän ajoreissu kylpylöineen kaikkineen. Olisipa elämä aina sellaista :)
Jo pidempään katsellut uutta enduroa ja ihastuin tähän tuliseen ruiskulla varustettuun 2 tahtiseen. Vielä kun oppisi ajamaan sillä.. Vanha 200:nen on vielä tallissa, mutta Kawa sai väistyä pakon edessä. Se oli ehkä hienoin mopo ajaa ikinä. Alusta, joka patikoissa huusi vain lisää kaasua "bring it on" ja sitä on ikävä. Ei tosin kiviseen suomienduroon... No, on tässä aikaa vielä katsoa tuleeko tästä mitään. Vaikka tämä on mielettömän hienolla moottorilla varustettu on geometria vielä hakusessa.

Kelit suosi ja vaikka yhtenä päivänä taisi tihuttaa vähän vettä oli onneksi suunnilleen nollassa ja huristelimme käytännössä enduropolkuja ympäriinsä jättäen pehmeän hiekkalaatikon vähemmälle.

 Siellä oli myös jäärata, mutten uskaltautunut sinne. Rannasta oli sulana niin ei se kai kovin paksua voinut keskeltäkään olla. Mönkkäreillä enimmäkseen ajettu. Niitä tuntuu nykyään olevan sielläkin paljon ja lähes kaikki polut oli niillä ajettu. Mikä sinällään oli seitin ohuesti ärstyttävää kun piti kimpoilla kokoajan uralta toiselle kun ne renkaiden urat kulki aina puiden vierestä.

 Löytyi matkanvarrelta tuollainenkin kaveri joutilaana, keskellä ei mitään. Oli pakko kysyä miten menee? Kaikki perinteiset upotus suot oli jäässä ja piti käydä näyttämässä niille pitkää nenää ja kurvailla sukat kuivana päästä päähän..  sen kerran kun niin pystyi tekemään.

Kilometrejä päivälle noin 40-50km ja oli niin siistiä. Vielä viimeisenä päivänä kävimme Sakussa kurvailemassa ennen laivaan menoa. Pikkuhiljaa alkaa mopo istumaan käteen, mutta kyllä töitä vielä on jos meinaa, että kello alkaisi tykkäämään. Positiivista oli, että sunnuntain kotona ajon jälkeen - eli 5:s ajopäivä putkeen - leposyke yöllä oli 32. Eli kunto alkanee rakentua hyvään malliin.
Ensi vuotta 2019 kohti, katsomaan mitä se tuo tullessaan.
Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
-Esmeralda