Hilipatipippaa... ja valmennukset päälle.

Alkoi nurkat ahdistamaan, jatkuva sade ja kaikkialla mutaa ja vettä. Jotain olisi tehtävä ennenkuin masennus ottaa vallan.
Pikavisiitti Vironmaalle, muutama päivä ajeltiin enduroa Pärnussa ja käytiinpä Sakun hiekkalaatikossakin. Mitä terapiaa. Vaikka Kawa nyt ei ole enduomopo parhaasta päästä niin tuonne maastoon se sopii kuin fillari kalalle vai miten se nyt meni. Oikein hieno sillä oli päästellä Paikusen kangasmetsä poluilla. Viimeisenä päivänä Sakun vanhoilla cc kisan pohjilla tankillinen ilolientä savuna ilmaan.

Parempana ihmisenä kotiin taas. Ei tämä silti mitään halpaa terapiaa ole, mutta sen arvoista kyllä.
Ensivuoden suunnitelmat ja ajatukset auki. Nyt näyttäisi ja tuntuisi taas siltä, että voisi ponnistaa takaisin remmiin. Katsotaan...

Dynasetilla oli naisten enduron EM valmennusryhmän treenit Miska Aaltosen johdolla.
Vaikka Ylöjärven halli ei ole suosikki sieltä parhaasta päästä - ollut siellä tasan kaksi kertaa aikoinaan ja kummallakin hirmu lipat kun betoni tullut hiekan alta näkyviin - niin yllätyin itsekin miten alkoikin ihan mukavasti kulkemaan. Pölisi jonkinverran, mutta ei sitä oikeastaan siinä ajatellut niin.
Treenit sujui oikein kivasti ja itseluottamus rakentui pikkuhiljaa taas. Kawa on nyt ihan parhaimmillaan kokonaisuutena ja sillä on ilo ajaa.

Ajo oli rentoa ja kivaa ja nyt pysyin pystyssäkin 😊 Hallin pohjalta on ilmeisesti poistettu betoni tai sitten hiekkaa on paljon enemmän. Harmi, ettei tästä moposta ole enduroon, muuten se istuu käteen aika täydellisesti.
Siis nyt ainakin olen tässä valmennusringissä mukana ja ajatukset ensivuodelle alkaa kytemään. Nyt vain urakalla uintia ja fillarointia ja kaiken menetetyn saavuttaminen takaisin, jotta voi ponnistaa taas ja ei nyt kurkoittaa kuuta taivaalta, mutta asettaa tavoitteen kuitenkin.


-Esmeralda