Vuosi lähenee loppuaan.

Halaus kaikille, jotka ovat olleet tukemassa tätä varsin repaleista "kautta". Ensikaudelle tavoitteet asetettu ja töitä niiden eteen tehdään.
Kiitos kuuluu ehdottomasti jälleen perheelle - tausta joukoille, jotka tekevät mahdolliseksi jokainen omalla tahollaan tämän touhun. Kuka huoltaa kalustoa ja kuka ruokkii kissoja reissun aikana jne...
Suuri ja nöyrä kiitos siis!
Joulu vierähti vaivihkaa sivussa Eestin reissuun pakatessa. 4:n päivän ajoreissu kylpylöineen kaikkineen. Olisipa elämä aina sellaista :)
Jo pidempään katsellut uutta enduroa ja ihastuin tähän tuliseen ruiskulla varustettuun 2 tahtiseen. Vielä kun oppisi ajamaan sillä.. Vanha 200:nen on vielä tallissa, mutta Kawa sai väistyä pakon edessä. Se oli ehkä hienoin mopo ajaa ikinä. Alusta, joka patikoissa huusi vain lisää kaasua "bring it on" ja sitä on ikävä. Ei tosin kiviseen suomienduroon... No, on tässä aikaa vielä katsoa tuleeko tästä mitään. Vaikka tämä on mielettömän hienolla moottorilla varustettu on geometria vielä hakusessa.

Kelit suosi ja vaikka yhtenä päivänä taisi tihuttaa vähän vettä oli onneksi suunnilleen nollassa ja huristelimme käytännössä enduropolkuja ympäriinsä jättäen pehmeän hiekkalaatikon vähemmälle.

 Siellä oli myös jäärata, mutten uskaltautunut sinne. Rannasta oli sulana niin ei se kai kovin paksua voinut keskeltäkään olla. Mönkkäreillä enimmäkseen ajettu. Niitä tuntuu nykyään olevan sielläkin paljon ja lähes kaikki polut oli niillä ajettu. Mikä sinällään oli seitin ohuesti ärstyttävää kun piti kimpoilla kokoajan uralta toiselle kun ne renkaiden urat kulki aina puiden vierestä.

 Löytyi matkanvarrelta tuollainenkin kaveri joutilaana, keskellä ei mitään. Oli pakko kysyä miten menee? Kaikki perinteiset upotus suot oli jäässä ja piti käydä näyttämässä niille pitkää nenää ja kurvailla sukat kuivana päästä päähän..  sen kerran kun niin pystyi tekemään.

Kilometrejä päivälle noin 40-50km ja oli niin siistiä. Vielä viimeisenä päivänä kävimme Sakussa kurvailemassa ennen laivaan menoa. Pikkuhiljaa alkaa mopo istumaan käteen, mutta kyllä töitä vielä on jos meinaa, että kello alkaisi tykkäämään. Positiivista oli, että sunnuntain kotona ajon jälkeen - eli 5:s ajopäivä putkeen - leposyke yöllä oli 32. Eli kunto alkanee rakentua hyvään malliin.
Ensi vuotta 2019 kohti, katsomaan mitä se tuo tullessaan.
Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
-Esmeralda

Hilipatipippaa... ja valmennukset päälle.

Alkoi nurkat ahdistamaan, jatkuva sade ja kaikkialla mutaa ja vettä. Jotain olisi tehtävä ennenkuin masennus ottaa vallan.
Pikavisiitti Vironmaalle, muutama päivä ajeltiin enduroa Pärnussa ja käytiinpä Sakun hiekkalaatikossakin. Mitä terapiaa. Vaikka Kawa nyt ei ole enduomopo parhaasta päästä niin tuonne maastoon se sopii kuin fillari kalalle vai miten se nyt meni. Oikein hieno sillä oli päästellä Paikusen kangasmetsä poluilla. Viimeisenä päivänä Sakun vanhoilla cc kisan pohjilla tankillinen ilolientä savuna ilmaan.

Parempana ihmisenä kotiin taas. Ei tämä silti mitään halpaa terapiaa ole, mutta sen arvoista kyllä.
Ensivuoden suunnitelmat ja ajatukset auki. Nyt näyttäisi ja tuntuisi taas siltä, että voisi ponnistaa takaisin remmiin. Katsotaan...

Dynasetilla oli naisten enduron EM valmennusryhmän treenit Miska Aaltosen johdolla.
Vaikka Ylöjärven halli ei ole suosikki sieltä parhaasta päästä - ollut siellä tasan kaksi kertaa aikoinaan ja kummallakin hirmu lipat kun betoni tullut hiekan alta näkyviin - niin yllätyin itsekin miten alkoikin ihan mukavasti kulkemaan. Pölisi jonkinverran, mutta ei sitä oikeastaan siinä ajatellut niin.
Treenit sujui oikein kivasti ja itseluottamus rakentui pikkuhiljaa taas. Kawa on nyt ihan parhaimmillaan kokonaisuutena ja sillä on ilo ajaa.

Ajo oli rentoa ja kivaa ja nyt pysyin pystyssäkin 😊 Hallin pohjalta on ilmeisesti poistettu betoni tai sitten hiekkaa on paljon enemmän. Harmi, ettei tästä moposta ole enduroon, muuten se istuu käteen aika täydellisesti.
Siis nyt ainakin olen tässä valmennusringissä mukana ja ajatukset ensivuodelle alkaa kytemään. Nyt vain urakalla uintia ja fillarointia ja kaiken menetetyn saavuttaminen takaisin, jotta voi ponnistaa taas ja ei nyt kurkoittaa kuuta taivaalta, mutta asettaa tavoitteen kuitenkin.


-Esmeralda