Gimme high 5!!!

Hyvinkää Scramble 28.8 2016
Puhutaan loppumetreistä, mutta tässä oli kyseessä kyllä jo ihan loppusenteistä. Oli nääs epävarmaa pääsenkö sinne ajamaan vai en. Ensin piti saada kaverilta Honda lainaksi, no tarvitsi sen itse kun toinen peli porsi millä sen piti mennä. Sitten ajattelin mennä jampilla, mutta siitä loppui voima testiajossa ja RM piikkiäkin harkitsin, mutta olisi pitänyt etujarru prosessoida ja mentiin kuitenkin jo torstaissa niin aikakin alkoi jo loppumaan. Lopunviimeksi Antti päätti että kasataan KX500:nen eli femma nippuun, että pääsen hiekkalaatikkoon rallaamaan.
Tosin siihenkin sylinteri saapui vasta viikolla ja mäntä ei ehtinyt perjantaiksi, joten onneksi sellainen löytyi Mikolta ja lauantai yhdistettiin osien haku/ajopäivä reissuksi Lohjalle. Tosin sinä iltana pitäisi vielä kasata se mopo.

Kymmenen jälkeen illalla pärähti vihdoin ensisavut siitä ja silloin näytti jo siltä, että aamulla lähdetään Scrambleen, joten aloin teippaamaan numeroita kylkiin.
Pitihän sekin kokea, en nimittäin ikinä ollut osallistuntu tapahtumaan ja olihan siellä mopoja jos jonkinlaisia ja historiaa koko varikko pullollaan. Näille oli oma pre90 lähtönsä ja meitäkin oli viivalla reilu parikymmentä. Aiheuttihan se hiukan hämmästelyä tämä kun selvisi, että minä ajankin Antin mopolla. Se kun on "isomman puoleinen" pikkulikan ajokiksi. En ihmettelisi, vaikka varikolla olisi ollut ihan virallinen vedonlyönti siitä, etten saa sitä edes käyntiin. Puppua sanon minä, lähti joka kerta ensipotkaisulla :) Mutta piti sitä potkaista oikeassa kohdassa ja oikeasti tai muuten olisi kai potkaissut minut sateliitiksi maata kiertävälle..

Vaikka kyseessä oli näytösajo niin ajoimme silti niinikään täyden setin, eli harjoitukset sekä kaksi erää. Rehellisyyden nimissä pitänee todeta, että viimeisen erän viimeisellä kierroksella kädet alkoivat jo väsymään. Tuo kun kirmasi täydellä 500 kuution innolla kuin varsa kevät laitumella, mutta ei ollut voiman puutetta...siellä oli yksi kiperä mäki missä oli mutkakin puuntakaa ja siellä muutama kuski oli pulassa siellä mäessä. Femma kysyi: mikä mäki?

 Rata on vanha MM rata, ja onhan se vähän kapean oloinen nykyään. Todella hienoa oli silti hauskuuttaa itseään moisella kapineella siellä. Aika veitikka, piti olla tarkkana paljonko pyysi kun se antoi kyllä kaikkensa :) Ja sitähän riitti. Yllättävän hyvin oltiin kuitenkin samaa mieltä suunnasta ja vauhdista. Ei kaatumisia eikä muitakaan tilanteita. Suoritin vain siistin sisäänajon uudelle männälle... heh.

Hieno päivä ja sen kruunasi femma ja tietysti Antti, joka sen rakensi valmiiksi "puomille" <3
Varmaan minut vielä nähdään kyseisellä laitteella hulluttelemassa jossakin, oli se huimaa!
Nyt katse kohti Vantaan MXV joukkuekisaa ja toivottavasti jalka alkaa kestämään pikkuhiljaa oikeata ajoa. Vielä sillä on liikaa mielipiteitä...
-Esmeralda-







 

Odottavan aika on pitkä..

 Hävyttömän paljon kyseinen turha luu aihetuttanut tunnetiloja ja vienyt kohtuuttomasti aikaa omahyväisesti pysymällä irrallaan. Välitarkastuksessa oli kasvattanut kammo mällin luutumis massaa mitä lie siihen ympärille, mutta ei ollut tarttunut kiinni. Kysyin miksei sitä kipsiä annettu olla ja vastaus oli, että "yleensä" nämä paranee itsekseen. Ja surkastuneiden lihasten kuntoutus on kuulemma niin työlästä, että tämä on parempi vaihtoehto. Varmasti.. Kenelle???? Itse tekisin mielummin raivona treeniä saadakseni lihakset takaisin, kun luu olisi oikeasti kiinni ja kestäisi. Nyt lääkäri vain iloisella naamalla totesi, että kyllä aika parantaa. Jos se ei noin11 kuukaudessa tartu niin harkitaan leikkausta. Huom HARKITAAN. No sehän kiva. Sopii varmasti tyypille joka rakastaa löhötä sohvalla ja katsella telkkaria elämäntehtävänään.Tosin sellaiselle tuo luu on yhdentekevä. Suo anteeksi tämä survomisavautuminen, mutta alkaa kohta huumori loppumaan. Tässä on nyt sitten uitu ja pyöräilty - ne on kuulemma sallittuja.
En ole päästänyt mieltä mustumaan kuitenkaan, vaan ilo on otettu muista pienistä asioista. Eihän tätä muuten kestäisi ainakaan selvinpäin... :D ja kun en tähän ikään ole oppinut läträämään niin en aio opetella enää nytkään.

Varovasti hiukan ulkoilemassa ja piristi mieltä kummasti, vaikkei sitä nyt sinällään voinut oikein ajamikseksi sanoa, mutta fiilistelin kuitenkin.

 Karksi-nuiassa oli viimeinen TOP200 naisten sarjan osakilpailu ja olin siellä vain mekaanikkona mukana. Jälleen fiilistelemässä. Alan olla kohta jo pro fiilistelijä. :| Oli kyllä hienon näköinen rata ja sellaista punaista kittihiekkaa, millaisia keski euroopassa näki paljon. Hieno reissu silti, vaikken päässyt ajamaan...

Lopulta siis sarjasta jäi minulta kaksi koko kisaa ja yhdestä toisen erän pisteet saamatta, ja niillä sijoitus jäi 6:s kun ottivat vielä kesken kautta osan pisteistä pois. Menetin lähemmäs 100 pistettä. Pysyy jännitys loppuun asti kun ei tiedä aina mitä sääntöjä keksivät :)

 Tällä erää siis viimeinen reissu eestinmaalle vähään aikaan. Seuraavana viikonloppuna Scramblen classic näytösajo ja sinne olisi tarkoitus mennä ja seuraava etappi syyskuun puolivälissä MXV joukkue kisa Vantaalla.
Ensikauden suunnitelmia jo mielessä ja kausihan alkaa jo Adrenalin areenan hallikisoilla joulukuun tietämillä joten on tässä parisen kuukautta aikaa treenata sitten kun toivottavasti viimeinen tarkastus on syyskuun puolivälissä tuosta jalasta. Jos edelleen on irti niin harkitsen jo franksetain mallista läpipulttia...

-Esmeralda