TOP200 IV etappi Jögeva.

Päätin lähteä sprintterillä reissuun, siinä kun on tuo makuuhuone, olohuone, keittiö, konttori sekä varastotilat yhdistetty pyörien päälle. Ja onneksi lähdin. Satoi koko edellisen yön sekä koko kisapäivän. Laitelin iltasella Blåbandin pasta bologneseä muhimaan siksiaikaa kun kävin rataa kävelemässä ja mussutin sitä tyytyväisenä katsellen läppäristä leffaa. Kuka sanoi, että autossa asuminen on synkkää???? :)

Niin, ratahan oli sellainen savihiekkainen joka muuttui sementiksi. Paikoitellen upotti puoleen saappaaseen ja silloin oli todella lähellä tehdä maaperätutkimus kärsällä. Hiukan arvelutti miten jännä kisasta tulee. Ja tulihan siitä..
Koko yön siis satoi. Katselin jo varikon tietä sillä silmällä, että seuraava taisto kisan jälkeen on päästä sieltä pois tuolla. Automaatti, takaveto ja sutimisen esto. Huono yhdistelmä. No pian äkkäsin päivän pelastajan eli valtaisa Volvon pyörökuormaaja nökötti kuin valmiina hinaamaan meidät pois sieltä.
Aika-ajoissa ajoin vain 3 kierrosta. Yhden katselmuksen ja pari nopeaa. Turha kuluttaa voimia siellä rämpimiseen. Pääsin kolmanneksi puomille, se riitti.
Kohtuu startti -  hiukan jäin pussiin, mutta korjasin tilanteen ensimmäisen mutkan jälkeen ja siirryin koko luokan kärkeen. Rata oli hmm.. kosteahkon messevä, paikoitellen pöyristyttävän syvähkö ja jälkimakuna syvä ja voimakas mudan ja hiekan sekoitus. Endurotausta oli tässä enemmän kuin tuhat jänistä ja mennä porskutin silkasta ajamisen riemusta. Jo puomilla seistessä totesin olevani läpimärkä joten poistin tehtäväpalkista olotilan analysoinnin ja unohdin asian. Ilma oli kuitenkin lämmin, joten ei paleltanut. Yhdessä mutkassa etunen lipesi vähän alta ja nojailin hiukan ja perässä läähättänyt kaveri meni johtoon. Toisen kerran olin kiikunkaakun upparien eturinteessä kun lippumies säikäytti alkamalla huitomaan keltaista lippua ja hellitin nanon kaasusta ja se oli juurikin nano liikaa ja pelit sakkasi mutaan ja minä meinasin jatkaa matkaa yksinäni. Onneksi pysyi käynnissä ja kytkimellä kiinni ja hetken mietin, että olin keskellä upparin etunousua ja ei mitään mahdollisuuksia ottaa vauhtia uusiksi kun takana oli muutama metri jäätävää mutaspooria mutkassa. Jostain käsittämättömästä syystä kawa teki mahdottomalta tuntuvan suorituksen ja nousi liukasta mutarinnettä mukisematta töihin takaisin. Olisin taputtanut käsiäni yhteen ja ehkä vähän sitäkin, ellei olisi ollut hiukan  kiirettä pidellä tangosta kiinni. Mutkissa joutui laittamaan persuksen penkkiin kun oli kynnetty senverta ristispoorieja ja syviä, että aika maltilla sinne tarjosin. Muuten painelinkin tapeilta seisten ilman senkummempaa ohjelmaa ja tulihan siihen sitten ykkös sija huimalla liki kolmen minuutin erolla kakkoseen. Ja eikun pyykkäämään...

Mopo toimi hienosti ja olin henkisesti valmistautunut toisen erän mutasotaan, mutta kun viimeiset luokat sai ensimmäisen erän ajettua alkoi vasta se OIKEA sade. Sitä tuli hmm.. huolella. Päättivät keskeyttää kisan, koska rata alkoi olla jo to-del-la haastavassa kunnossa. (Ne ei selkeästi ollut ajamassa Pärnussa enduron mestikoissa 2014... siellä ei meinannut oikeasti enää päästä eteenpäin)
Näinollen palkinnot jaettiin ensimmäisen erän tulosten mukaan ja voitin siis. Itseasiassa olin 33 sek erolla koko E luokan kakkonen. Se oli aika hienoa :)
Niinhän se sprintteri kaivoi itsensä mutaan - mikä oli tiedossakin jo - ja onneksi sain hinausapuja.
Koskaan ei ole rapa lentänyt niin korkealle kaaressa kun kaasu pohjassa painoin varikkosuoran mutalammikoiden läpi ja toivoin, ettei jäädä siihen. Alkoi sutimaan taas ja leikkasi tehot, mutta perusvauhti oli niin hyvä, että pääsin ryömimään vielä kuiville. :D
Kotona olikin sitten aikamoinen setti pyykätä kaikki. Ensimmäistä kertaa pesin takaosan painepesurilla....
Ensiviikonloppuna vietetäänkin juhannusta sitten Tihemetsässä jälleen top200 kisoissa....
-Esmeralda-