SIIS OIKEESTI?!

Myönnän. Olen syyllinen. Ainakin osittain. Mitäs menin kesärenkaita vaihtelemaan...

Kun linnut jo lauloi hulluna ja kaikki alkoi vihertämään ja hetken pienen jo tuntui siltä, että kevät tullla jolkotteli. Sitten tapahtui kaksikin asiaa. Viikonloppuna vaihdoin kaikkiin kolmeen kuramopoon kesärenkaat (neljännessä oli jo valmiina) ja kas vielä siihen päälle siirryttiin KESÄaikaan tunnilla eteenpäin niin jo alkoi taivaalta tulla lunta niin että riittää.
Mitähän sieltä sitten olisi tullut jos olisin ehtinyt autoonkin vaihtaa suvikumit?!
No kotimonttukin oli niin jäässä varjopaikoista, ettei sinne ollut asiaa ilman nastarenkaita joten viikkonloppu menikin sitten mopotallissa projektien parissa. Monta asiaa odottanut, että olisi aikaa korjata ja suurin osa tulikin laitettua. Kotariin riitti kuraläpän ja kesärenkaiden vaihto, PEevelistä piti maalata koko pakoputkisto ja pari muuta pikkujuttua ja RäMä olikin sitten suurin savotta ja tarjosi viihdykettä koko viikonlopuksi.

Nyt myös tallin vanhimman arvonimen lunasti Husqvarna 250 CR. 1971 hieno H.Mikkola replica.

Kuten kaikki ikäkapineet, tälläkin on omanlaisensa sielunelämä. Kun ensinnäkin käynnistyspoljin on "väärällä"puolella ja ei ryyppyä vaan sellainen "lirkutin" mistä saa kammiot ylitäytettyä niin homma on aika valmis. Eihän se lähtenyt käyntiin kun bensaa valui jo pitikin koneen poskia ja potki jo kiukkuisena takaisin komeat mustelmat sääreen - Maken - .Vihdoin hörähti ja oli niin jurrissa, että jokelteli iloisesti sauhuten puuliiterin taakse minne sammui. Sitten sieltä tulikin vähemmän iloisen näköinen kaveri humalaista talutellen ja en mitään uutta sanaa kuullut, kaikki ne oli ihan vanhoja voimasanoja :)
Käyttövirhe, käyttäjävirhe ja käyntihäiriövirhe.
Humalainen vietiin talliin selviämään. Laitoin sen lujasti seinää vasten nojaamaan pesukarsinassa. Aamulla se kuitenkin pötkötti pitkin pituuttaan lattialla - niinhän jurripeikoilla on tapana - ja jätinpähän sitten bensahanankin auki. Tähän väliin vois sanoa sen legendaarisen: Read the fu**ng manual. Hana sulkeutuu VAIN JA ANIOASTAAN toiseen suuntaan vaakatasossa. Se siis oli auki ja oli pissinyt alleen lammikon. Bensa oli kasvattanut kumimattoon sen alle Uralin kokoisen vuoristokukkulan. Onneksi kalustotappioilta vältyttiin, vain kytkinkahvan pää taipui hiukan. Paksu kumimatto pehmensi alastuloa ja mitään pysyviä vaurioita ei tullut.
Siitä sitten pihalle ja uusinta otos. Vartin jälkeen kaikkien varotoimien jälkeen (ei uiteta bensaa ja kipinää tulee) yskähti tulille. No pikku huikka korjaavaa eli snapsit brake cleaneriä tulppaan niin auttoi.
Sitten se pörräsikin hyvillä mielin ja lähti käyntiin kertapolkaisulla. On muuten yllättävän paljon voimaa noinkin pienessä mopossa. Ei muuta kun classic kinkereitä odottelemaan...
-Esmeralda-

Tallissa tapahtuu..

Kesäkesäkesä.. tai no jos kevät ensin.
Kawasakin ikävästi vuotava venttiilikopantiiviste oli korjauslistalla talven aikana. Talvi alkaa loppua lyhyeen niin pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Tai siis kunhan asentaja (lue Jussi) ehtii sitä tekemään.
Purin kyllä sujuvasti mukana mutta en vieläkään tajua, miten japanialaiset kykenee laittamaan jonkin osan ilmaan levitoimaan ja siihen ympärille sitten rakennetaan loput motukasta?! Siellä oli liikaa osia, jotka eivät näyttäneen lähtevän niiltä sijoitlaan kuin rautasahalla tai ulosvetäjällä.

Nuutti on hyvää matkaa perimässä Riepu kissan manttelia ja kulkee sen jalanjäljissä.

Talliin pitää päästä ihan vaan ollakseen siellä missä tapahtuu.

Suhtautuu vähän liiankin toverillisesti autoihin ja mopoihin ja heittäytyy katolleen pitkin pihaa kun vain tervehdit sitä. Ja sujuvasti siinä viihdytin Nuuttia kun Jussi laittoi kaikki levitoivat osat takaisin mistä ne oli ottanutkin. Nyt siis Kavasnaakkeli on huollettuna ja vahattuna, valmiina kesään ja toivottavasti jälleen yksi vuotava mopo vähemmän :)
-Esmeralda-

Paluu menneisyyteen

Päättämättömyyden sietämätön keveys..

Kun ei saa aikaiseksi tahtotilaa, jossa päättäisi mitä OIKEASTI meinaa tehdä. Tai haluaa tehdä. Tai voi tehdä. Ja kaikki illat viettää tallissa ruuvaamassa osia, jotka haisee vanhalta moottoriöljyltä ja joita ei edes tiedä mitä kaikkea siinä oikeasti kuuluisi olla. Ihan tulee amiksen bensalenkkari ajat mieleen :)
Talliin on ilmestynyt siis parikin vanhaa rippikouluiän ylittänyttä kapistusta, jotka selkeästi osoittaa enemmänkin teini angstia kuin rauhallisen vanhuksen luotettavan varmaa toimintaa. Kun toisessa kaasariin ei tule bensaa niin toinen tulvii yli niin, että pissii innoissaan lammikon alle heti kun jotain tapahtuu. Mietin jos kummatkin kaasarit laittaisi samaan vatiin ja ravistelisi - oikein kunnolla siis - niin tulisiko sieltä kaksi keskiverto toimivaa ulos? Osat on joko jumissa tai niin eriparia ettei ota edes reunoihin, mutta onneksi moottorit kummassakin toimii kokolailla niin kuin pitääkin.

Koeponnistus saatu suoritettua ja vihdoinkin VOLmoneskolie tuotti tulosta ja PäärErik alkoi pysymään käynnissä enemmänkin kuin puolituntia tai joskus vähemmän. Sääli, että epävarmuus sai harkitsemaan Päijänteen ympäriajoa todenteolla ja kun toiselle huoltojoukolle tuli esteitä niin päätös oli tehtävä ja jätin lätäkön kierron väliin. Noh, nyt pelit siis kukkuu, mutta silloin oli niin epämääräistä yrittää etsiä vikaa ja en halunnut Heinolan MM kisojen toisintoa kun vikaa oli muttei löytynyt ja kiusasi kisoissakin ajamista.
Eli juhlavuoden 80v kisa jäi väliin.. noh, ehkä ensivuonna.

Piikkinen RäMä lakkasi vihdoin laskemasta alleen ja iskarihuollon jälkeen löytyi siis myös toimimaton linkkusysteemi, joka vaatinee toimenpiteiden lisäksi holkkeja... mutta testiajo suoritettu ja positiivinen fiilis jäi yllättävän alhaalta vääntävästä moottorista kun oletus oli, että toiminnot olisi valittavissa vain välillä lobotomia tai raivohullu.
PäärErik sai rekisterikilvet persuuksiinsa, joten voi käydä kylillä vaikka kaffella.. siis jos tulee maailmanloppu ja on vielä jotain mitä haluaa tehdä ennen sitä.

Kotimontulla käytiin aurinkoista päivää viettämässä ja täytyy todeta, että ihmeesti rauhoittaa menoa tuo iskareiden paluuvaimennusten puuttuminen..

Muttta kuten todettu se antaa elämään sisältöä :)

-Esmeralda-

Screw you.... siis ruuvaushommia

Note to self:
Alkuperäinen ei välttämättä joka asiassa ole hyvä.

Muutamia ahaa elämyksiä rikkaampana taas. Uusi tuttavuus: rumpujarrut. Se hetki kun tulee mutkaan ja muutenkin levyjarruihin tottuneena aloittaa jarruttamisen noin sata metriä - ainakin viisikymmentä - liian myöhään ja siten vielä että kahvaa kouristuksen omaisesti tempaistessa sormet jää väliin koska vastusta ei ollutkaan. Vaikka silmämääräiseti tarkasteltuna pintaa oli ja jarrut vaikuttivat olean ok niin jälkeenpäin selvisi, että hihnat - jotka asian mukaisesti ovat nököttäneet paikoillaan jo 35 vuotta pintoineen päivineen antautuivat liimauksistaan. Onneksi sentään sulkijalihakset pitivät, mutta lähellä oli... :)

No niitä sitten korjaamaan ja hupsista mitä täällä tapahtuu kun osat putoaa syliin?

Ei todellakaan ollut hajua, että tuo kapine putoaa kahtia. Etupäästä raivonvallassa yritin repiä juurineen juuriltaan rumpua kahtia kun irralliset pinnat tai mikälie kuun ja tähtien asento vastusti. (Siitä on liian kauan kun oli RaisuTunturiSolifer mopoaika) Takapää sitten putosikin itellään lattialle jättäen rummun kokonaiseksi ihmeteltäväksi mistä se sitten halkeaa. Eläköön netti ja varulta kun olin ruuvannut jo kaikki ne osat irti mitä ei tarvitsisi irroittaa tajusin vihdoin että rumpu on vain akselinrei'ästä yhdellä läpivienti holkkisysteemillä kiinni. Huoh.

Siis nyt kelpaa. Pitänee vielä tehdä noista sellasiset "groovatut" versiot ettei vesikelillä joudu hihnat vesiliirtoon (tässä kohtaa saa ihan naurahtaa..)
Kun jarruosasto oli saatu jiiriin niin lähestyin kytkintä. Homman nimi oli nimittäin se, että vastasi jäykkyydeltään suunnilleen -63 massey fergusonin poljinta ainoa vain, että tuota piti käyttää sormivoimin. Kotarissa yksi sormi, Kawasakissa kaksi ja tuohon ei meinaa riittää koko nyrkkikään vaikka otti hauiksen jatkeeksi.
Vaijerin irroitettuani aloin kiskomaan sitä lukkopihdeillä ja ylätalja hartia otteella. Tuhat hikipisaraa myöhemmin se liikkui jotenkuten ja öljy alkoi tehdä tehtäväänsä. Vesi oli matkustanut vaijerin ulkosuojan sisään ja sieltä kuoren alle ja jäänyt alamutkaan viettämään aikaansa ja kompostoitunut sinne. Vihdoin koitti hetki kun se liikkui sormivoimin suitsait eestaas ja yhtenä hymynä laittelin sen iloisesti vihellellen paikoilleen. Nyt minulla oli jos ei nyt yhden niin ainakin kahden sormen kytkin..
Kaasutin ollut vasta 4 kertaa pöydällä levälllään kun ihmetellään miksi menohalut hyytyy paikoitellen. Tälläkään kertaa siellä ei ollut siiseliä eikä muutakaan ryönää missään joten ihmettely jatkuu..

Uusi ilmansuodatinkin löytyi. Laatikko tullut japaniasta varmaan samalla laivalla tuon mopon kanssa...

-Esmeralda-