 |
| Kuva: Piia Salmi |
Vielä keskiviikko iltana aloin purkamaan vielä mopon sähköjä. Päivällä kävin kävelemässä pätkät läpi ja kun sitten meinasin pakata romppeet valmiiksi huomista varten autoon niin testasin vielä jotta kaikki toimisi. Kävin postilaatikolla kerran kaksi ja totesin pelaavan hienosti. Sitten meinasin laittaa käyntiin ajaakseni autolle niin eipä pukahtanutkaan. Täh?! Ihan kuollut. Kertakaikkisen. Mitihm..? Hain tallista uuden tulpan ja vaihdoin sen. Pärähti tulille ja kävin taas postilaatikolla. Taaskaan ei sen jälkeen lähtenyt enää käyntiin. Kirottu postilaatikko! No kipinä siis hukassa ja ei muuta kun kapine sisälle ja purkuun. Katsoin kelloa se oli reilu kuusi illalla. Seuraavan kerran katsoin sitä puoli kaksitoista yöllä kun mopoon oli vaihdettu sytkäboxi ja puola ja .. ja... kunhan ne oli ensin purettu toisesta pyörästä irti ja muutettu liittimet. Menin nukkumaan.
Torstaina soittelin Maritalle, että varaisivat paikan varikolta, tulisin kunhan saisin laitteet parsittua kasaan. No kutakuinkin kolmen aikaan pääsin vihdoin lähtemään ja vaikka tavallaan se toimi nyt niin takaraivossa oli paise kun kokoajan saisi jännittää mitä tapahtuu. Suoranaista vikavikaa ei koskaan löytynyt, ellei sitten sytkäboxi ollut mystisesti rikki.
Varikkoa rakentamaan - töistä sain lainaan metabon loistavan teltan ja huoltoavuksi hälytetyt Hiltuset tulisivat perjantaina avuksi, Make olisi ehkä vielä työreissussa. Paku jäi siis varikolle ja siirryin fillarilla liikkumaan. Kävin vielä katsastamassa crossiradan extremen.
Perjantai aamuna ilmoittautuminen ja sitten katsastus. Ja oli muuten niin korkea katsastuspöytä, että vaikka sain pelit sinne niin en ylettynyt enää pitämään tangosta kiinni. Onneksi Make oli mukana pelastamaan tilanteen :) Yleensä kärsin vain liian lyhyistä jaloista...
Ei moitteen sijaa ja lähti käyntiinkin :) Illalla sitten starttaisi kuuden jälkeen supertesti crossiradalla. Jotain extreme esteitä ja pikku lenkki crossirataa. Ajaisimme pareittain ja Hanna oli minun parina.
Vihdoin järkyttävän odottelun ja hengailun jälkeen pääsimme ajamaan ja ajo sujui ihan hvvin. Aika tasaväkisinä menimme toisen kierroksen lopulle asti, kun ajovirheen seurauksena menetin vallin mutkasta ja eturengas puski läpi.
 |
| Kuva: Piia Salmi |
 |
| Kuva: Piia Salmi |
Muutaman sekunnin jäin välittömästi ja Hanna karkasi maaliin ennen minua…
Lauantai aamun startti liki yhdentoista aikaan aamulla ja kolme kierrosta liki n.60km kierros ja se piti sisällään kolme erikoiskoetta; crossitesti, enduotesti ja extremetesti sekä pitkä metsä/suo/kivikko siirtymä. Ensimmäinen kierros lähti hvyin käyntiin ja reilu 20 naista oli ilmoittautunut joista parhaimmillaan olin 14:ta. Crossitesti meni nyt jotenkin, hiukan unessa vielä, mutta välihuollon jälkeinen extreme testi sitten herättäisi kyllä. Heti alkuun ensimmäisessä mäessä oli yksi kuski laitteet levällään pötköttämässä ja tukki tien. Voi taivas! Hetken jouduin odottamaan, että sai itsensä makoilemasta siitä ja survoin väkisin ohi ajolinjan vasemmasta reunasta isojen kiven lohkareiden yli. Löytääkseni vain seuraavasta mäestä jälleen yhden kuskin tukkimassa tietä. Porasi kiven takana jumissa niin, että savu nousi. Sitten kaatui siien levälleen ja kas, jälleen istuin siinä odottamassa tilaa. Voi taivaiden taivas!! Aika juoksi koko ajan ja siinä istuin ihmettelemässä, että menisin jos mahtuisin. Jotkut tulivat kiskomaan kuskin tukkimasta tietä ja pääsin matkaan. Raivolla kaasutin menemään ja kirosin mielessäni.. Noh, ei auttanut. Olin ohittanut ne jo aikaisemmin, mutta välihuollon time control piste piti huolen, että ajojärjestys säilyi lähtölistan mukaisena ja olivat siis jälleen siinä edessäni.
 |
| Kuva: Piia Salmi |
Pitkän siirtymän alussa harhauduin sitten väärälle reitille, kun jotenkin urpona katsoin yhtä likkaa joka ajoi ennen minua ja meni edellä vasemmalle. No kiersin sellaisen pehmeän paikan vasemmalta ja seurasin likkaa. Äkkiseltään löysinkin sitten itseni sen kassa ihmettelemässä aukealta, jossa oli pari master pyörää. Ne tuumi, että eikun sinne vaan ja suoraan. No uusinta lähtö ja ahdistuneena mietin hukattuja minuutteja muutenkin tiukasta aikataulusta! Posotin jälleen siirtymän alkuun ja tosiaan, pehmeässä kohdassa oli ihan oikeassa reunassa reittimerkki joka kertoi suunnan olevan suoraan. No enhän sitä nähnyt (puusilmä!) kun kiersin lutakon vasemmalta. Jatkoin vimmalla eteenpäin ja suolle ja kivikot ja.. ja .. ei sinällään murheita, vain tuo harhaan ajon hukka aika. Sitten endurotestille ja siitä tykkäsin. Toisella kierroksella sitten kaaduin kun yritin pitää ehkä hiukan liikaa vauhtia yllä menetettyjen minuuttien takia. Savinen pattisuora metsän siimeksessä ja loikotin menemään mukavan reipasta vauhtia kevittämällä etupyörää aina ylös monttujen pohjilta. Se olikin sitten viimeinen muistikuva. Vips vips ja solisluu siksakkia pötkölleen. Ajolinja ajautui todennäköisesti hiukan sivuun ja pattien välisen notkon viistoreuna lipsautti pidon takarenkaalta aiheuttaen kevyen oikea-vasen-oikea-vasen ilmiön. Lopunviimeksi löysin itseni mopon alta oikea jalka kaksinkerroin vääntyneenä ja ohjaustangon toinen pää solisluun alla ja toinen pää nivusessa. Panssari olikin siinä mukavasti välissä, mutta noissa kohtaa siinä ei ollut apua. Kömmin sieltä jäloilleni ihan vaan todetakseni ensin, että kytkin runko oli poikki ja koko kahva kaikkineen herkkuineen roikkui letkun varassa syylarin vieressä. Ai niin ja jalka ei toiminut. Oikea polvi oli mahdottoman kipeä ja en saanut poljettua enää laitteita käyntiin sillä. Keräsin kytkimen matkaan ja sain mopon käyntiin ja nilkutin huoltoa kohti kakkosvaihteella. Huolto parsi mitenkuten rungon osapuilleen paikoilleen ja jatkoin matkaa. Seuraava ek olikin tuskien taival, kun en voinut enää istua alas kun en meinannut päästä sieltä enää ylös tapeille seisomaan. Kahdesti kaaduin oikealle kun jalka ei vain irronnut tapilta kun piti. Kytinkahvarunko pyöri tangon alle ja en ylettynyt enää kahvaan ja oikeastaan itse ajamisesta ei tullut enää mitään kaikkine näine oheistoiminteineen ja välihuollossa Make olikin sitten sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä enää jatkaa kun en pystynyt edes potkimaan konetta käyntiin. Päätimme siis, että huolto parsii mopon kasaan- vaihtaa uuden rungon kokonaan - ja yritän huomenna uudestaan. Sen hetken makasin housut kintuissa pakussa jääpussi polven päällä koska uhkasi turvota jo polvituista ulos. Harmitus oli määrällisesti käsittämätön. Make ja Nico parsi laitteen tikkiin ja laittoipa vielä käyntiinkin, että pääsin ajelemaan varikolle.
Kävimme hetken katsomassa kisoja, kun piti odottaa, että saisi pyörän katsastettua taas parcférmehen huomista varten.
Sunnuntai aamuna oli selvää, etten ajaisi. En nyt enkä kohta enkä ainakaan sinä päivänä. Polvi oli hetken seisoskelun jälkeen potkupallo eikä taipunut juuri mihinkään. Laitoin kompressio siteen, koska uhkasi turvota jo mahdottomaksi. Kisan päälääkäri oli ortopedi kirurgi kirjoitti lähetteen magneettikuviin ja sanoi sieltä olevan eturistisiteen sekä ehkä myös sivusiteen poikki. Ettämitä??? Voi...&€%€#6%"`#"€
Loppu kisat sitten menikin katsojan roolissa ja voin kertoa, että otti pannuun niin että kivisti, jopa enemmän kuin polvea.
Lopullinen diagnoosi sinällään ei ollut lopunviimeksi ihan niin julma, siteistä ainoastaan eturistiside oli kärsinyt, mutta reiden pää oli revennuyt ja murskaantunut polven sisäsyrjältä. Sen takia se ei oikein kantanut ja turvotti niin valtavasti. Noh, se onneksi paranee kohtuu pian...
Hieno kokemus silti ja vielä hienompaa olisi ollut ajaa maaliin niinkuin tavoitteenani oli. No, seuraavalla kerralla sitten :)
-Esmeralda-
