Naistenleiri Hyvinkään Erkylässä 17.-18.5 2014

Samaan aikaan olisi ollut Eestin mestaruuskisojen toinen osakilpailu Pärnussa (joka osoittautuikin oikein herkuttelu retkeksi kun kaikki suot oli poistettu reitiltä ja olisi ollut naisten luokkakin erikseen) mutta pakko nyt säästää tuohon MM kisaan rahaa ja toisaalta tarjolla oli valmennusta, mitä todellakin tarvitsen nyt jos ikinä, kun yritän löytää edes osan siitä kadonneesta vauhdistani.
Leiri osoittautui erittäin antoisaksi. Meitä oli oikeastaan se MM porukka yhtenä ryhmänä ja lauantain valmentajana Atte Jousi, joka joutui lopettamaan aktiiviuransa motocrossissa loukkantumisen takia. Hänen suunnittelemat rastit osoittautui todella hyviksi valinnoiksi, koska kaikki meistä onnistui parantamaan vinkeillä omaa suoritustaan ja jokainenhan osaa suoralla kaasuttaa, mutta toinen juttu onkin ajaa epämääräiset hankalat mutkat tai muut pattiset alamäet nopeasti. Hieno fiilis ja päivän päätteeksi tuli aika monta tuntia ajoa ja hiukan itseluottamusta lisää. Samalla ymmärrys, mitä kaikkea onkaan päässyt ruostumaan kun on vain yksin ajellut vailla kiritys seuraa. Vaikka Make väliin yrittääkin katsoa perään, se ei kanna pitkälle.
Paikkahan on aivan unelma, siellä on ajettu MM kisatkin joskus -80 luvulla ja on sekä pehmeää hiekkaa, kovaa hiekkaa, maakiveä sekä irtokiveä.. ja saimme täyden kattauksen kaikkea.


Kuva: Piia Salmi





Kuva: Tarja Kärkkäinen

 Aamun aloitus jumpalla ja intoutui koutsitkin mukaan lystinpitoon... Atte (Jousi) ja "Källi" Kjell Söderström valssaamassa...

Kuva: Tarja Kärkkäinen

Vaikka ajo alkaikin pään puolesta jo sujumaan mielestäni (parin viikon takainen aivotärähdys ei enää  hidastanut menoa) niin silti mut oli yllätetty varikolta aika mietteliään näköisenä :) mitä lienen pohtinut...


Kuva: Piia Salmi

 Yritin ajaa kokoajan niin paljon kuin mahdollista ja niin kovaa kun mahdollista, hakea taas rajoja väsymykseen ja yrittää vielä vähän päälle. Olin tyytyväinen päivään, joka alkoi 10.30 ja päättyi 18.00

Kuva:Tarja Kärkkäinen

Kuva: Tarja Kärkkäinen

Sunnuntaina valmentajaksi tuli moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen, ja hän on vanha tuttavuus monista maajoukkue valmennuksista ja kuntotesteistä. Aloitimma aamutuimaan kahdeksan jälkeen MM kivikolla. Siis reilu parin kolmenkymmenen metrin pituinen kivikko, joka kääntyy reilu 90 astetta puoilvälissä ja pelkkää kiveä kiven päällä. Ainakin puolet mukavasti paikkaansa vaihtavaa irtopalleroa ja onneksi en muistanut miettiä uutta pakoputkea, joka juuri ehti saapua postissa Racereadystä ennen leiriä :) Tomikin tuumi rastin jälkeen, että oli katsonut komeaa paloista hitsaamalla tehtyä Scalvinin putkea, mutta ei uskaltanut sanoa ääneen ennen rastia. Olisi nostanut varmasti kertoimia putken linttaamisen puolesta.

Kuva: Tarja Kärkkäinen

Ensimmäinen kivikon ylitys meni ihan hyvin, harvoin nuo on vaikeita ollut, mutta huomasin eilisen käyneen etusormen päälle. Nähtävästi senverta renkkunut kytkimessä äkkiseltään, että sormi kertakaikkiaan uuvahti kun tuolla sitä olisi todella tarvinnut. Yritin ottaa keskarin avuksi, mutta siitä puuttui tuntuma. Yrittäkääpä vaikka vasemmalla jalalla painaa kaasua autossa niin luulen tuntuvan samalta. Oli vaikea annostella kytkintä ja se meinasi tehdä ohjelmaa ihan jo hankalaksi asti. Putki suorana siirryimme senjälkeen maakivihiekkapattiränniin. Joukkoon liittyi valmentajaksi Hörkkö, motocrossipuolelta hänkin. Jälleen kehoitus tuli aggressiivisempaan ajoon, pateista keulimista ja hyppimistä. Ei korkealle, mutta senverta ilmaan, ettei pyörät mene maata pitkin. Edelleen sain aika hvyin itsestäni irti, mutta loppupuolella tuntia alkoi käsivarsissa jo ajot painamaan, ja ruokatauko tuli kuin tilauksesta.

Kuva: Tarja Kärkkäinen

Kuva: Tarja Kärkkäinen

Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi



Aivan kertakaikkiaan loistava viikonloppu, ja päätös jättää Eestin reissu väliin oli todella hyvä ratkaisu, ote ajamiseen sai uuden tason (tai vanhan) ja sain täältä miljoona kertaa enemmän eväitä matkaan kun ajella vajaa 20min erikoiskoe aikaa ja tiesiirtymiä... Ymmärrys siitä, miten paljon olen "taantunut" jäi kuitenkin  onnistumisen ilon varjoon ja tässä kohtaa yritän vain keskittyä työntämään vauhdin ja väsymyksen rajoja kokoajan vähän yli mukavuusalueen. Olemaan enemmän kun mitä luulen ja yrittämään vähän enemmän kun mihin uskon pystyväni.Kiitos kaikille niin järjestäjille kuin valmentajillekin ja oli mukava taas ajaa muidenkin kanssa.
-Esmeralda-