It's been so warm for a couple of weeks that it feels like spring. Day time +15 is a lot at this time of year. To weekend the weather is to be change to snowfall. Oh dear. Markus decided to race so I go with the flow and push my bike to van too even I had left behind the thought of riding with spikes because there is no snow at all. You could try your self put spike shoes on and run aroud the woods as fast as you can while clock is ticking. You will found how hilarious it is between "oh-my-god's", "whoooops" and "not-in-there's". I went to the race strictly for fun. It'll beat the standing at the pit.
Lähdimme paikanpäälle jo edellisenä iltana sillä aamu neljän jälkeen herätys ei houkutellut. Kisapaikkana oli nimenmukaisesti Lamminmäentilat ja majoitus oli siis kisavarikon kupeessa. Luksusta! Suunnattoman tyytyväisinä ratkaisuumme jätimme auton jo huoltovarikolle ja käpöteltiin kämpille, mikä osoittautui varsin viiihtyisäksi. Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräilin jo puolituntia ennen kellonsoittoa, joka patisiti aamiaiselle puoli seiskalta. Maken startti oli 9.06 ja minä iltavuoroon 11.43. Hyvällä fiiliksellä ja pirteänä päivään. Kaikki oli niin hienosti, ettei tienny miten päin olla :) Saimme myös hyvän huoltopaikan, sillä varikolla oli pituutta ainakin kilometri aamulla!
We went to race place at friday evening. It wasn't so tempting to wake up at half past four. The bead and breakfast was located next to the pit so tremendous happy we left the van stright to the there ready for the morning and walk to to the bunkhouse had a shower and went to catch some Z's. Extremely well slept night and good breakfast so I felt great. Make would start at 9.06 am and I will go to the night sift at 11.43 am. Eveverything was so grat that didn't know better. We also got a great place at pit because the line of vans was at least 1km long!
Lunta todellakin alkoi satelemaan ja ihan kohta jo maa alkoi olla valkoisena. Se ei onneksi tukkinut laseja vaan leijailli sinne tänne. Kärki lähti matkaan ja kohta pääsisi iteskin tuumasta toimeen.
Startin koittaessa lumisadekin oli hiipunut. Edessä siis reilu 130km enduroa.
It started to snow at morning and after a while the ground was turning white. The flakes were hovering lightly here and there and didn't bother by jamming the goggles and before I start the weather was clear. From reflection to action: there is over 130km enduro to ride.
 |
| Kuva: Satu Hiltunen |
 |
| Kuva: Satu Hiltunen |
Sitten tarjolla olikin ihan hiekkapatti herkkua ja saparo suorana painoin menemään. Latu kapeni ja oli enää syvä maaspoori ja etunen pyrki kiipeämään kokoajan jostain reunasta ylös ja oli aikamoinen paimentaminen. Yksi puu hyppäsi eteen ja paiskasi minut toiselle puolelle toisen puun taa ja jumitin siellä viihtyisästi hetken. Seuraava pätkä oli peltoa ja muutenkin ihan hauska, vaikka sammutinkin mopon yhden ison kiven taa mutkassa ja sehän kellistyi kivelle niin, että jalkani jäi kiven ja mopon väliin ja painiksihan se meni. Siinä oli varmaan ollut muutenkin ohjelmaa päätellen ihmisten määrästä, no tarjosin viihdykettä hetkeksi. Sitten huoltoon ja vielä kiviset pätkät uudestaan. Maken kisa oli jo taputeltu ja olimme taas huollossa samaan aikaan, mikä oli vähän outoa. Yleensä meillä on ihan eri aikataulut.
Keli alkoi todenteolla viilenemään ja kun pääsin pätkän alkuun olin ydinjäässä. No väkisinkin siellä lämmin tuli kunhan matkaan pääsi ja viimein enää yksi jäljellä. Sekin päättyi ihan varikon kupeeseen. Jäi mieleen yksi hauska pitkä loiva ylämäki, ja mietinkin kun joskus kivet on maalattu punaisella maalilla niin tuo olisi vetänyt vertoja oscar gaalan punaiselle matolle. Kunto kesti hyvinkin ajaa ja vauhdin sovitin maltilliseksi. Maalissa siis toisena ja edelleen hyvä fiilis, mutta nyt on aika sanoa jo piikkirenkaille hyvästit!
There was four MK:s at a round. A and B classes are riding twice and we one and a half. We started at MK 3. From start the track went to stony woods and I freak out by trying to find a mutual understanding to where to go when the bike was like turbulent rabbit. We had a serious convarsation and found some kind of agreement and get along gooey. The first 10km MK was the "stoniest" stony stone ever. I was thinkin how much stones it'll need to surprise me again and again. With these training hours I didn't had any change to first place so I focus to good and smooth ride, a good exercise. So it was going and not about time the second MK was behind too, as stony as the first one and then to a pit to have a gasoline and kill half an hour service time. Feeling good and no worrys.
Next on offer was motocross track. Sand bumps and trail around the track. Awesome! I throttle my pigtail sticking stright behind and boy that was fun. The path got narrow and ditch deeper. Serpentin between birch and beware of catching own tail light. Hit one birch with handlebar and plunge behind another one. Front wheel tried to climb up all the time because spikes got grip from edges. Okay, that was a hard one but couldn't flat my spirit. Next MK was nice too even I blow out my bike engine behind one big rock and the enforced nosedive by leaving my leg underneath the bike. Propably there have been a lot of action at that place because it was crowded of spectators so I entertained them awhile. After the physical jerk to the pit again and got ready to the last part. Make was done the race and it was kinda odd to be at pit simultaneously, usually we have totaly different schedule.
The weather got freezing and when I got in the MK:s start I was forzen. Completely. I comfort myself that when ever I reach the stones I will get warm. Smashing, in a good way. One down one more to go and that will end next to the pit so nearly done. I remember one thought concern of one uphill of stones, not so steep but quite long. Sometimes they paint all stones at track to red for a notice. That uphill would be red like the carpet of oscar gala :)
Not tired at all and kept decent speed so I was second at race. I felt great, but now it's time to say good bye to spikes!
-Esmeralda-
