20.7 2013 EMF-Battery EKV-BKV etapp endurosprint Jõesuu

Yhdenpäivän spurtti Paikusen kupeessa Pärnussa.
Kierroksen pituus n 23km sisältäen 2 ek:ta, enduro ja kross/extremen ja kierroksia kolme.
Säntäsimme iltalaivalla lutakon yli ja olimme todella myöhään perillä Pärnussa. Asetuimme mukavasti majataloon ja onneksi aamu sitten alkoikin vähän myöhemmin, kuin mitä olisimme jääneet Tallinnaan heti niin kuin aikaisemmin suunnittelimme. No, suunnitelma on aina pohja muutokselle ja tämä oli hyvä ratkaisu. Ennenkaikkea sängyt olivat mainiot ja hyvin nukutti.
Ilma oli aurinkoinen, vaan vähän se pilviä uhkasi kasata. Jos sataisi tulisi extreme olemaan jälleen maanpäällistä hornaa hipova sessio. Tukkiesteet ja rengaspinot olivat heinäisellä savipellolla ja muistelen edellisiä extremejä kun vettä tuli saavista kaatamalla niin mutaralli oli yltiöpäisen hulvatonta.
Sormet ja varpaat ristissä toivoin siis, että taivas jaksaisi pidätellä vähänaikaa.


Kuva: EMF fotod

Emme kävelleet mitenkään reittiä, extremeä vähän katseltiin, mutta ensimmäisellä kierroksella ei otettu aikaa, joten olisi aikaa tutustua. Se osoittautui vallan mainion siistiksi lenkiksi ja voi ettien että olikin hauskaa. Ei suota eikä muutakaan inhaa vaan siistiä metsäpolkua, peltoja ja hiekkateitä. Pitkästä aikaa jälleen tunsin ajamisen hauskuuden ja päästelin kuin varsa laitumella. Asiaankuuluvine sähläilyineen. (Milloinkahan opin?!) No ehkä kiusaa eniten teki jarrupalat, jotka vaihdoin ja purivat niin hanakasti kiinni, että takajarru löi samantein renkaan lukkoon aina kun hipaisikin jarrua ja stumppailin moottoria sinne tänne ihan vain varulta ja yleensä vain pätkillä :).

Extremellä harjoituskierroksella heitin melkein voltin kun esteenä oli peräkkäin olevat kuorma-auton renkaat ja tulin semi kovaa. Siis liian hiljaa hypätäkseni yli ja liian kovaa ajaakseni renkaita pitkin, niin että junttasin mopon vattasta kiinni taempaan korkeampaan rengas esteeseen ja pysähtyi kuin seinään. Suoritin näyttävän ja ilmavan sekä vaarattoman alastulon kuin telinevoimistelija (taidolla ei mitään tekemistä asian kanssa) pitäen edelleen tukevasti vasemmalla kädellä mopon sarvesta kiinni. Ei muuta kun takaisin kyytiin ja matka jatkui. Vähän ensin jännitti toisistaan erillään oleva tukkipari, joiden yli piti hypätä molempien kerralla, mutta kuten Make sanoi, ettei siinä mitään ole -tasakaasulla vaan ni menee itellään. Ja niinhän se meni. Vihaan takakorkeita yli kaiken... siinä menee yleensä aina naamalleen ja muutaman vuoden päästä näyttää mopsilta... no joo, muuten siis kaikki oli suunnilleen hallussa. Ajo sujui mukavasti, lukuunottamatta noita junnumokia enkä suorittanut kaatumisia, kuin kerran vinotukilta lähti keula alta, mutta onneksi takareisi venyi ja sai pelit takaisin pystyyn. Aikaa tietty kului hukkaan noissa kevätjuhla liikkeissä, mutta hauskaa oli.
Tuloksena luokan seitsämäs sija ja naisten voitto.

Kuva: EMF fotod

-Esmeralda-

Sulkava selvitty sitten enduroa Eestiin...

Hiljaisempaa ollut kisarintamalla, ja edellisiä vuosia ajatellen niin ihan hyvä. Muutaman vuoden mennyt tukka putkella kaikkialle kokoajan. Nyt on ehtinyt harrastaa muutakin. Mielen terapiaa :)
Witraktorin soutajat siis sulkavaa valloittamassa:

Tauko paikalla...  pysähdyimme nauttimaan ensikertalaisten skumpat ja uimaan...
Kelit suosivat ja aurinko porotti armottomasti pilvettömältä taivaalta. Suosiolla lääpin pintaan 30 suojakertoimella olevaa vaseliinia. En todellakaan ajatellut palaa. Monet muuttui päivän mittaa kauniin punaisiksi kuin keitetyt hummerit ja tiedossa oli varmasti tuskalllinen yö. Minuun hyvä kun väri edes tarttui, mutta nukuin mainiosti. Vähän oli ehkä ensimmäisenä yönä viileää, mutta sukat jalkaan ja yksi viltti lisää niin uni maistui. Mitä nyt kollega Vasaman Jarmo yritti takakontissa kuorsata, mutta ei onneksi päässyt oikein vauhtiin. Luojan kiitos lähdin reissuun sprintterillä niin siinä oli täydet eristeet koko autossa ja oli siis kohtuu hiljainen nukkua leirintäalueellä, missä biletys jatkui pikkutunneille. Tiedä sitten oliko paikka nimensä veroinen...

Lauantaina tahkottiin 40km reiluun neljään tuntiin ja sunnuntaina 30km alle neljään tuntiin. Oli tosi siisti reissu, ja ei tullut rakon rakkoa käsiin. Tosin vauhti oli huomattavasti iisimpi kuin Kaarinan soudussa, mutta tämähän olikin retkisoutu. Osaanottajia reilu 5000 niin olihan siellä paikoitellen airopareja ihan keräily etäisyydellä.

Maalissa nautimme vielä lounaan ja sitten rantaan takaisin purkamaan leiriä ja vielä kerran saunomaan ja uimaan. Tulihan heitettyä talviturkkikin.. jo :)

Nyt sitten valmistautumaan jälleen Viron suuntaan,  endurosprint Pärnun suunnalla ja ei nyt kyllä hirveästi ole tullut ajettua, mutta eiköhän siitä selvitä. Viikolla vähän ajeliln juuri vaihdettua mäntää sisään ja säätöjä kohdilleen. Hyvillä mielin reissuun!
-Esmeralda-