28.4 2013 Panssari CC

...lika on hyvästä.. vai miten se mainos menikään?! Ja olihan sitä tyrkyllä ihan, mudaa ihan mutapainiksi asti.
Ei ollut oikein mun päivä alun alkaenkaan ja lopun viimetteeksikään.
Reitti vaikutti kuivalta kun varikolta silmäili niin pitkälle kun näki, mutta sittenhän sen näki kun sinne lähti päristelemään. Edellisenä iltana ajattelin  piipahtaa pikku testissä pärnun jäljiltä ruuvaamassa iskareita löysemmälle, mutta kytkin oli finito. Tai siis ei irroittanut. Oli joutunut kiikkumaan jonkun verran kahvassa niin pakka oli "palanut" hermeettiseksi kokonaisuudeksi. Onneksi oli vaihtolevyt kotona ja kaivelin käytettyjä välilevyjä hyllystä. Ppikainen remppa ja uusinta startti. Nyt siis toimi ja vaihdoin samalla vähän tuoreemmat öljyt sisään. Vaikkei edellisillä oltu ajettu kuin tuo 2h niin oli niiiiiiiin mustat, ettei vitostakaan tule niin mustia ulos millään.
Kotimontulla pyörähdin ja siinäpä se, onneksi kuitenkin kävin niin tuli tuo kytkinkin korjattua.
Aamulla oli pakkasta liki -2 astetta ja oli startin aikaankin vielä tosi viileä, silti lähdin pelkällä paidalla liikkeelle. Startti lähti ok, sain ihan hyvän paikan. Reitti mutkitteli ihan uutta polkua joitain ajouran raitoja pitkin ja koukkasi mäkeen ja sitten palasi hetkeksi vanhalle reitille. Yllättävän vähän lutakoita oli, ja täytyy myöntää, että niitäkin yritin kierrellä hiukan. Joissain oli hyvät suorat rännit ladata yli ja niistä pääsi ongelmitta. Jos erehtyi urasta pois tai muuten ristiin niin sitten pelastikin vain järjetön takanoja, onni, tuuri, säkä ja kaasu. Ehkä. Muutamia kevätjuhla liikkeitä tuli suoritettua, mutta pääpiirteittäin suunta oli eteenpäin. Sormet paleltui (luit oikein: PALELTUI) tunnottomiksi muutamalla ekalla kierroksella, ja oli vaikea ajaa kun ei tuntenut stongaa ollenkaan. Käsittämätöntä, miten herkiksi ne on mennyt kun kerran paleltuivat silloin jämsän cc kisoissa pahasti. Ikuinen riesa. Sormet suli, mutta eipä fiilikset oikein ollut kohdillaan, kiikuin kakkosena ja kävin sitten kylkimyyryä maapallossa kun etunen petti luottamuksen. Taru viipotti ohi ja en saanut enää sitä kiinni. Ajo ei vain maistunut eikä sujunut. Puuttui yritys ja taistelutahto. Tai edes jonkinlainen innostus...

Maaliin 7 kierrosta rikkaampana ja kolmanneksi tulin. Väsy painoi yllättävän paljon ja mietinkin olenko muistanut levätä oikein tarpeeksi. Mikä lie pöpö tai muu, mutta illalla vielä vatsakin kääntyi ympäri ja vietin sitten laatuaikaa haukotellen inventaarioliuskaa posliiniluuriin oikein muutamaan kertaan varulta :\ Täysin yliarvostettu kokemus...
Ensiviikolla sitten kohti Viroa jälleen ja ensikertaa päitsin jälkeen endurolla liikkeellä, toivottavasti ajofiilis on jo sitten kohdillaan.
-Esmeralda-

Sukkahousujengiin

Vihdoinkin kauan elänyt haave toteutui, kun talli lisääntyi yhdellä asukilla jälleen. Tuli tyryklle niin hieno peli, vaikka vuosimalli hiukan vanhempi niin on ihan uutta vastaavassa kunnossa. Eipä voinut enää muuta kun heittäytyä näkkileipä linjalle vähäksi aikaa ja hakea Montesa 4rt kotiin. Takapihalla yritin hakea vähän tuntumaa kummallisuuteen ja kerran aikaisemmin 5 vuotta sitten kokeilin hiukan moista laitosta, eli ihan tutkalla oltiin. Kivikkoiset mäet, joista heittämällä menen enskalla jätin tyystin väliin, sen verta hirvitti :) Suorituskykyhän on juurikin toisinpäin, mutta luottoa ei vielä löydy kapistukseen laisinkaan..

Naama kyllä kertoo kaiken.. hauskaa oli. Yrjö Vesterisen nappulanjälkiä seuraamaan.

Liiv liiv rohkem liiv...

Traditioksi muodostunut kestvuskross Potsepan hiekkadyyneillä aloitti jälleen kisakauden.
Treeniä ensin Paikusen radalla, jossa itseasiassa viimevuoden EM:t ajettiin myös. Kävimme katsastamassa myös samaisen kisan crosstest pätkän, mutta siellä ei saanut ajaa enää. Yllättäen lähistön ihmiset valittaneet äänistä. Tsekkasimme myös Pärnun crossiradan, joka oli aika lillua vielä, joten päädyimme samaan vanhaan Paikusen treenipaikkaan. Ajoi asiansa - pehmeätä hiekkaa.
Siinä sitten säätöjä haettiin pari päivää ja alkoi se hitusen sujumaan. Raumalta oli jälleen samat naamat, Riku ja Jouni ja pari uuttakin, Mikko ja Ida mukana.
Itseasiassa enemmän päänvaivaa tuotti iskarit, kuin ajotavan muutos talvesta. Liki vuosi sitten peukalon revenneet nivelsiteet tai mitkä lie ahdisti hiukan. Aika araksi heittäytyi, varsinkin sitten kun intoa alkoi olla liikaa suhteessa ajotaitoon ja solisluu siksakin kautta naamalleen :). Onneksi mentiin jo toista päivää ja ehtoopuolella, joten treeniä oli jo "riittävästi" alla niin oli hyvä lopetella siihen, että ehtisi vähän kisaan rauhoittua. Ja aina on tilaa yhdelle, joka käyttää buranaa...

Reissu oli täydellinen. Aamu alkoi lenkillä ja siitä sitten jättitukeva aamiainen napaan ja radalle ajamaan. Ajon jälkeen mikroon ruokaa (Kokkikartanon huippuhyvää kinkku ananas pastaa - nam!) ja pikahuolto (lue: varikkolammesta vettä ämpäriin ja kaluston huuhtaisu tai sitten ihan vain katuluudalla suurimmat hiekat). Sitten kylpyläosastolle saunomaan, venyttelemään ja uimaan. Iltaseslla sitten ravintolaan syömään. (Ei tiskejä, ei ruuanlaittoa, ei kaupassa juoksentelua...) Vielä hetkeksi aulaan turisemaan ja yöpuulle. Lauantai oli vapaapäivä ajosta, aamulenkin ja aamiaisen jälkeen huollettiin mopot. Ketjujen kiristystä ja ilmanputsarin vaihto sai riittää.

Shoppailua, kasvohoito sekä salilla ennen saunaa ja uintia.. Tällaista voisi olla elämä aina! =D. Paitsi viikonloppua kohden ylimmän kerroksen yökerhon jytke alkoi kuulua jo ensimmäisessä kerroksessakin, ja jos sattui heräämään alkuyöstä niin olipa pirullista saada unenpäästä kiinni siinä jumputuksessa. Siinä sitten pyörit sängyssä kohtuu "tuuheana" kun unta pitäsi saada nautittua. Viimeisenä yönä tajusimme sitten laittaa huonekäytävän välioven kiinni niin se auttoi aika paljon. Ensivuoteen siis viisaampana.

Kelit oli koko reissun hyvät ja aurinko paistoi. T-paitasillaan tarkeni hyvinkin ja kevät oli valkovuokkojen kukinnassa jo siellä. Kisa-aamuna aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä. Rata taisi olla prikulleen sama kuin edellisenä, mutta jostain syystä se tuntui lyhyemmältä tänä vuonna. Kaksi tuntia siis hiekkalaatikkoon peuhaamaan. Ajoin E1 luoksassa, ja se nyt oli sinällään sama, kun naisilla ei ollut omaa luokkaa vaan ne palkittiin erikseen. Viisitoista kierrosta kuritin menemään ja myönnettäköön, että kun kädet alun säikähdyksestä selvisi ja alkoi toimimaan niin aika nopeasti ne myös väsyivät. Ei jaksanut enää niin roikkua  kun piti kannatella etupyörää kaasuttamalla jalkatappeihin vastaan niin paljon kuin mahdollista, että kulkisi suoraan. Siitäkös selkäkin sitten väsyi. Jostain syystä keula lämmetessään pehmeni aikalailla, ja sakkaili hirmu mielellään jos ei ollut tarkkana.

Kuva: Annamaria Karikuusi

Kuva: Annamaria Karikuusi

Kuva: Annamaria Karikuusi

Pari kertaa vain kävin maaperällä, kerran joku ajoi suoraan kylkeen ja kaatoi ja toisen kerran jälleen tankkauksen jälkeen (sama viimevuonna) pari mutkaa eteenpäin niin olikin painoa hitusen enemmän ja kynsin iloisesti sisävalliin nurin. Kisan loputtua olin kyllä huomattavasti paremmassa kuosissa kuin edellisenä vuonna, eli peruskunto on kohtuu kohdillaan. Lopulta sijoitus oli E1:ssä 12ta ja naisten voitto. Niillä kierroksilla olisin harrastajaluokassa ollut viides! Make oli enduroluokassa kolmas ja Mikko voitti E3 luokan, eli hyvin meidän porukka keräsi pystejä matkaan. Palkinnot oli jälleen runsaat, tosin juomapuolella mentiin keissi ja pullo tolkulla lukuunottamatta minulle tullutta tryffelilaatikkoa :).

Tuolla on hienoa käydä reissussa, ihmiset ovat ystävällisiä ja muutenkin osaavat ylipäätään käyttyäytyä suvaitsevammin. Myös yleinen siisteys kaikkialla on huomattavasti eri tasolla. Kauppojen edustat ei ole pullollaan räkäklimppejä, purukumeja ja röökin natsoja. Ihmiset laittaa roskat roskiksiin ja natsat tuhkakuppeihin. Ällistyttävää osaamista ihmisiltä. Minnekähän moinen on kadonnut täällä kieltoihin perustuvassa, holhotussa suomenmaassa, jossa jokainen penää vain omia oikeuksiaan velvollisuuksista piittaamatta...
Jo se, ettei ruokakaupoissa myyty einesruokia ollenkaan, kertoo kotioloista aika paljon. Siellä opitaan tekemään sitä kotona. Hämmentävää.. No joo, se siitä paatoksesta. Hyvähän täällä on elää - kun asuu maalla.
Pitää lähteä, että voi palata. Mukava siis olla reissussa, mutta vielä mukavampaa palata kotiin. Suomea kohti siis.. palaammehan tänne parinviikon päästä taas Eestin mestaruus kisoihin.
-Esmeralda-