Joulu on ihan kohta!

Enää viisi päivää aattoon..

Toivotan ihanan lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille ja tietysti kiitän kuluneesta vuodesta kaikkia tukijoitani kuten jo Sandhillin sivuilla totesin: "ei niin kauniita ja suuria sanoja olekaan millä kiittäsimme vanhempiamme tuesta, niin rahallisesti kuin muutenkin. Kiitos Päivi ja Seppo Michelsson ja Leena ja Jorma Vesterinen".
Yläkerran heebo on pitänyt hyötyliikunnasta huolen lykkäämällä lunta joka vimmatun päivä ja milloin taivaasta se on tilapäisesti ollut loppu niin puhuri on siirtänyt sitä viereiseltä pellolta riemukseni ja ilokseni pihamaalle. Eipähän tarvitse vartavasten lähteä minnekkään kuntosalille - so last season! :)
Holmin peltorata ja miksei metsälenkkikin alkaa olla ajokunnossa ja tässä varmaan pitänee sinne singahtaa kunhan hiukan koneremonttia askartelee ensin. Vaikka ne sanoo, että: if ain't broken, don't fix it, niin silti ajattelin ennakoivasti vaihtaa pyörivät ja edestakaisin menevät osat. Ei keskenään vaan ihan uusiin :). Mutta joo, pidemmitä puheitta: Joulun odotukseen, mars! Ja eritoten uuttavuotta, menestyksekästä sellaista ihan jokaiselle!
-Esmeralda-

29.11 2012 Nummelan moottorikerholla

Kerhotiloissa oli tarjolla kahvitustilaisuus samalla kun palkintoja kauden menestyksestä jaettiin.
Pääosassahan oli Roni Nikander, joka voitti siis Euroopan mestaruuden. Meitä muita palkittavia kuskeja oli Riku Nikander ja Markus. Myös minua muistettiin menestyksestä ja saimme kukin kukkien kera kirjekuoren.
Oli kyllä mukava käydä piipahtamassa ja katsastamassa tilat, eipä ole liiemmin tullut sielläpäin vaikutettua. Nyt tosin huomasin töistä suoraan tullessani, ettei matka ole lainkaan pöllö ajaa jos suoraan töistä menisi sinnepäin mopoilemaan. Täytyypä oikein orientoitua.
Mukavassa seurassa parituntinen siinä vietettiin ja tekipä joku toimittajakin jutun meistä - en kyllä muista mihin lehteen sen tuleman piti...
Lämmin kiitos moottorikerholle tästäkin kaudesta ja eritoten muistamisesta!

-Esmeralda-

Kärme Kustaa 2.12 2012

Hätilän metsikössä möngittiin taasen itsenäisyyspäivän ajot jo etukäteen.

Ajon siellä masterpyöränä, sillä kuinka ollakaan joukkue vähän niinkuin kiipesi puihin viime metreillä. No, lähdin sitten päitsikaverini seuraneidiksi (joka legendana heitti joulupukin vermeet niskassa) masteria ajamaan ja onneksi, sillä oli ihan hauskaa.
Lunta tulla tupsahti edellisinä päivinä sellaiset parikymmentä senttiä ja pakkasta reilu kymmenen, joten hirmu kiireellä kahvalämppärit toimintaan ja piikit alle. Ehdin jo kertaalleen vaihtaa kesikset takaisin kun kävin kotimontulla kurmuuttamassa, mutta onneksi on nyt noita vanteita senverta, että oli nopea juttu.
Aamulla alkoi hirmuinen lumipyry kun paikalle ryömittiin ja pimeää kuin siiselin kolossa. Meidän piti aika aamutuimaan lähteä sinne reitille ja haaveilin valokypärästä, tai edes toimivista valoista. Tai toimihan ne, mutta vain pitkä lanka oli ehjä joten se iloisesti valaisi puut puolivälistä runkoa - ylöspäin :)
No päivä alkoi jo sarastamaan pikkuhiljaa, joten eipä hätää. Matkaan lähdettin. Metsässä oli yllättävän paljon lunta ja se peitti kaiken jännän mihin ei kannattanut osua. Pakkasta ei ollut paljoa, mutta näpithän ne alkoi parkumaan heti ja luojan kiitos lämppärit oli asennettu, muuten olisin taatusti voinut katkoa sormet yksi kerrallaan ihan kohta. Reitti oli mukavaa tapeilta ajettavaa metsäpolkua ja oli siellä jokunen lutakkokin. Mäkeä oli jo kuoputtamassa porukkaa kun saavuimme siihen kohtaan ja toimitsijoina jäimme hiukan passaamaan porukkaa sinne mäen alle. Välillä oli ruuhkaa todenteolla kun porukkaa pötkötteli sikin sokin. Eeki ajeli tyttöporukan pyöriä ylös ja minä auttelin muita, mitkä nyt olivat tukalassa pulassa mopon alla tai pinteessä muuten vain. Sitten ajelimme ylös ja jatkoimme matkaa. Ei ollut pelkoa, että eksyy kun seurasi vain joulupukkia :)
http://www.youtube.com/watch?v=eB8Zio0_k54
Mäen jälkeen sitten olikin hiukan suota tarjolla, mutta kyllä sieltä pääsi kun hiukan katseltiin mistä mennä. Toki masterpyöränä ei ollut niinkään kiire. Matka jatkui mukavasti ja eipä aikaakaan kun saavuimme uudestaan mäkeen. Tohina oli hektisimmillään ja ajettuamme ylös siirryimme jalan takaisin alas auttamaan porukoita. Päivä oli todella mukava ja hauskaa oli, vaikkei kisaamaan päässytkään niin fiilikseen kuitenkin. :)

Markus ajoi porukassaan toiseksi, Tontin Mikko ja Timosen Heikki partiokavereina, jääden ykköspallista vain vaivaiset 29 sek. Hiukan olivat ruuhkasta kärsineet, mutta muuten mennyt ilman suurempia kommelluksia.
-Esmeralda-