Niinisalossa Pohjankankaalla treenaamassa 12.-13.7

Voi ettien että oli lystiä!
Hiekka, hie-kkaa, hi-e-kk-aa... sitä ihtiään parikymmentä neliökilometriä suuntaansa. Minulle tarjoutui varsin houkutteleva tilaisuus päästä ajamaan kyseiseen paikkaan, joka on puolustusvoimien ampuma-alue ja todellakaan sinne ei voi mennä ajelemaan milloin huvittaa.
Pohjolan kurapyöräilijöitä oli kokoontunut myös sinne ajamaan ja kyllähän siellä pari päivää vierähti iloisesti.
Välillä hiukan koulutusta, ja taas ajettiin panssariuria ja dyynejä sinne tänne. Olin paikalla Arto Rintakosken "apukouluttajan" ominaisuudessa ja Artsi näytti väliin mallia miten sitä hiekka oikein siirrelläänkään oikeaoppisesti ja minä yritin riivata piikkiä hengiltä.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Koko tontilla ei tainnut olla muita piikkejä?! Kyllä se parkuikin. Varikolla haettiin isompaa suutinta, ettei mäntä sula ja taas mentiin. Testailin myös "uutta" crossipyörää siellä ja kyllähän sekin poistui ihan ripeästi. Hiukan vaihdevälitykset loppui aikaiseen tuolla aavikkorallissa, mutta muuten oli selkeästi enemmän paukkuja santaralliin, kun enskassa.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Kuva: Petri Lähdekorpi

Perjantai iltana lähdimme ajamaan aluetta siksakkiin Artsin kanssa, ja pompoteltiin parisen tuntia ainakin ellei enemmänkin. Hämmästelin miten epäsuomalainen paikka olikaan, Marokko simulaattori keskellä suomea.
Lauantaina startti oli kahdeksalta aamulla ja radalta pois tulimme viimein puoli yhdeksän illalla. Toki välillä kävimme syömässä parikin kertaa ja taas jatkettiin.
Ajoin väliin Artsin 450cc hondalla ja olihan se tuolla varsin nami peli. Hämmentävän hienosti alusta toimi vaikka painan noin puolet siitä mitä Artsi. Jokatapauksessa tuolla sitä kärsi käskyttää niin, ettei tuntuntu lainkaan liian isolta. Ei ihme, että noilla mestaruuksia ajetaan, kyllä se senverta hienolta tuntui ajaa... Sanomattakin selvää että enduropolulle aivan liian iso kapine, vaikka siro onkin niin kyllä siellä sitä tehoa oli ihan riittämiin ja kaikkea ei tarvinnut edes käyttää. toisin kun oma mopo. Se soi C duurissa tauotta.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Kuva: Petri Lähdekorpi

Illalla sain koeajaa vielä yhtä Artsin mopoa. Kävimme iltalenkillä vielä herkuttelemassa kapineella, jonka ristin välittömästi laitteeksi, jossa yhdistyy sekä G-piste että G-voimat. Voi pojat. Hondan 500cc 2T. Sain sen jopa itse polkaistua käyntiin varikolta, vaikka oli niin korkea että juuri ja juuri ylsin kipuamaan jakkaralle ajamaan. Pari kertaa oli pysähdyspaikka niin pehmeää hiekka, että jalka upposi niin paljon, ettei yksinkertaisesti ylettynyt potkaisemaan. Enpä muista, milloin viimeksi on äijät joutunut potkimaan mopoja käyntiin minulle, mutta nyt oli tekemätön paikka. Oli meinaan hitusen verran enemmän kiksin takana kiukkua kun piikissä :)... iso hitu...

 Kuvat: Jukka Laitiola

Todella hauska viikonloppu ja hyviä eväitä matkaan kohti EM osakilpailuja virossa.

-Esmeralda-

7.7 2012 Motopalvelu enduro SM

"Mopoihin saatiin juuri uudet teipit, ja nii oli nätti kun possu pienenä. Naisille tuli tänävuonna kivan pinkinlilat numeropohjat (ounou!) ja sitä väriä ei varmasti ole voinut kukaan muu kuin mies päättää. En tiedä kovinkaan montaa naista joka hullaantuisi pinkistä...
Pitkästä aikaa jälleen endurokarkeloihin, onkin tullut vain noita cc kisoja koluttua. Siistiä. Ihanaa!
Luvassa olikin vauhdikkaita pätkiä ja helppoja siirtymiä.
Aamusella könyämään paikalle seitsämän jälkeen ja normi ruljanssit pois päiväjärjestyksestä. Sitten kärvisteltiin mäkäräisten syöttinä jonkun aikaa. Niillä oli tosiaan katettu pöytä kun cityihmiset kaikki shortseissaan raapi nilkkoja. Onneksi sai kiskoa ajokamat niskaan.
Eka siirtymä oli parikymmentä kilsaa ja lähdin heti ajamaan vähän niikuin täysillä, jotta pääsisin hereille ja vauhtiin. Kyllähän se siitä, pääosin ajettiin kyllä panssarivaunuteitä. Metsäosuuksilla olikin sitten mukavia pikku poteroita polun vieressä, joten ei kannattanut hirveästi harhailla.
Ensimmäinen pätkä oli 9km ja letkeän vauhdikas, välillä metsässä ja välillä tiepohjilla etenevä setti. Merkkaamisessa oli kyllä hiukan toivomisen varaa, varsinkin kun lähdimme ihan kärkijoukoissa reitille niin jälkeä ei juurikaan ollut vielä näkyvissä. Muutaman kerran ajelin huti ja kävin kääntymässä vähän kauempana kun oli tarkoitus. Siitäpä sitten huoltoon ja sen jälkeen pari pätkää. Tämä reitti ajettaisiin siis kaksi kierrosta.
Toinen ek oli lyhyt ja aika tavallinen, ei juurikaan jäänyt mitään hailaitteja mieleen. Kolmonen sitävastoin oli todella makea metsäpyöritys. Ihan kuin peltorata, mutta harvassa mäntymetsässä. Voi pojat, että oli lystiä!

Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että olisi pitänyt syödä enemmän. Jätin myös aamupuuron väliin, mitä en koskaan vielä ole kisa aamuna tehnyt. No nälkä kurni mahassa jo ennen pätkää ja kyllä se kostautui. Ei meinannut enää pää lukea mitä silmät näkee. Huollossa sitten söin ja seuraavalla pätkällä ajoinkin kakkoseksi. Tosin siellä oli ollut joku pehmeä kohta, jossa Hanna ja Sanna olivat olleet kiinni. Viimeisellä pätkällä sitten taas lähdin kurittamaan innolla ja liippasin yhden mutkan hiukan pitkäksi. Mietin vielä viimeisenä, että kyllä se taittuu eikä liippaa alta, mutta tila loppui kesken, Ulkomutkassa puu löi stongan päähän jättäen pikkurillin sinne väliin ja senverta raju oli tervehdys, että iso pala lähti kaarnasta ja mopo haukkasi välittömästi puuntaa. Muuten hieno homma, mutta siellä oli potero. Onneksi vauhtia oli liikaa joten en pudonnut eturengas edellä sinne ja ylämummona toiselle puolen, vaan yli mentiin ja takarengas löi takareunasta sellaisen takakorkean, että hetken mentiin kypärä edellä. Haimme ajolinjaa välillä yhdessä välillä erikseen (roikuin edelleen kaasussa) oikea vasen ja suunta selkisi vihdoin ja ihmeen kaupalla jatkoimme suoraan. Vauhti oli jo valmiiksi, joten ei muuta kun matka jatkuu. Yritin peuhata loppuun asti, vaikka aikaahan tuohon jumppaan meni hukkaan.
Onneksi pätkä oli viimeinen, pikkurilli oli aika liekeissä. Kynsi merkataan varmaan kalustotappioiksi vähän ajan päästä.. onneksi ei luita.
Maalissa neljäntenä, ja hiukan kyllä olisi täytynyt tsempata enemmän. LadyCup osakilpailu, ja tämä pudotti kokonaistilanteessa minut kolmanneksi."
-Esmeralda-

salpalinja cc 30.6 2012

Piiiiitkästä aikaa..
Ohjelmaa on ollut kaikenlaista ja vähän yrittänyt ajaakin siinä sivussa.
Crossin harjoitteluun tuli enskapiikin ohelle -09 käypänen ja soiva KTM 125SX malli.

 Kun ehtisi nyt sen vielä viimeistellä mieleisekseen...

Sitten kisoihin.
Vihdoin paikka, jossa ei ole ikinä vielä päässyt kurvailemaan! Mitä nyt vähän ympärilleen katseli niin maasto vaikutti makoisalta. Kangasmetsää ja pehmeää hiekkaa.
Meidän lähtö oli aamusella nuorten kanssa ja ajoaikaa tunti.
Yleensä lähden rivakasti kärkikapinoihin, vaan nyt kun pamahti niin, vaikka potkaisin vaihteen ja käänsin kaasua niin moottori vain parkaisi eikä mitään tapahtunut. Puolessa sekunnissa ehtii ajattelemaan paljon kuten esimerkiksi: hitto, vaihde ei mennytkään päälle. Siitä sitten uudestaan potkaisin vaihdekiksiä ja kaasutin ja sama homma.. Lähtö oli pehmeältä hiekalta ja senverta ei järki juossut, kun kulunut FIM takarengas suti kertakaikkiaan vain tyhjää eikä edennyt. Vaihde oli siis asianmukaisesti oikeassa kolossa.. No kaikki tapahtui nopeasti, mutta liian hitaasti kuitenkin ja usea pikkukilli, jotka pikkuriikkisillä 85cc ajaa, ehtivät edelle. Singahdin perään, mutta pölyssä ei juurikaan voinut muuta kun arpoa missä mennään. Ilma selkeni ja aloin kampeamaan ohi. Muutamasta vihdoin selvisin, mutta eräs heitti komeat helikopterit juuri edelläni pehmeässä hiekassa. En voinut muuta kun ajaa radallta melkein ulos. Ajauduin pehmeään rinteeseen ja siinä saikin porata, että pääsi takaisin radalle.
Kierros oli kohtuu lyhyt, ja muutamia läheltä piti tilanteita vielä tuli eteen kun pikkukaverit keksi kaikkea jännää. Hiukan ajeluksihan se meni, mutta reitti oli makea!

 Huoltomiehenä Jussi, vaikken juuri huoltoa tarvinnut kun tunnin ajaa kumpikin juomatta. Ottipahan muutaman potretin kännykällä...
Lopputuloksena kolmas sija ja pikkupytyn lisäksi järjestäjällä oli komeat tavarapalkinnot! Kaikinpuolin hyvä kisa, vaikken oikein ollut iskukunnossa. Täytyy hiukan ryhdistäytyä ja vihata vähän enemmän :)
Silti takaraivoon jäi kaivertamaan, että tuonne täytyy lähteä treenaamaan joskus. Hieno paikka.
-Esmeralda-