Kauas on pitkä matka...
"Markuksen vanhemmat tuli viettämään syyslomaa ihan länsireunalta itäreunaan ja asustimme samassa mökissä kisapaikan lähellä, missä viimeksikin olimme kun oli SM kisat viimekesänä. Olimme jo hyvissä ajoin perjantaina perillä ja saunoimme ja istuskelimme iltaa mukavasti.
Olisi ehkä hiukan aikaisemmin pitänyt olla pelipaikalla, kun lähtöjärjestyksen sai valita sitä mukaa kun katsastuksesta selvisi. No minähän sitten päädyin sinne jo viidenteen riviin. Käytiin kuikuilemassa yhtä lutakkoa sekä siltaa, joka oli rakennettu ylittämään reitti. Ei mitään ihmeellistä. Ei muuta kun rättisulkeiset ja valmistautumaan lähtöön.
-Nonni juokse nyt!- Jumppaajumppaa! -Pyöritä nyt niitä käsiä! -Punnerra noh, yy-kaa-koo-nee...! Voi taivas varjele, mitä suomen armeija onkaan menettänyt herra misselssonissa, kun ei skabbariksi päätynyt. Minä tein työtä käskettyä ja vanutin ja pyöritin. Huoh..
Kello alkoi vihdoin olemaan sen verran, että pystyin pakenemaan piiskurin kourista lähtöalueelle suojaan. Lähtö noudatti monilta osin samaa tuttua kaavaa. Valitettavasti. Laukaus kun kajahti oli minulla pelit jo tulilla heti ja loikkasin eteenpäin ihan vaan jarruttaakseni taas kun ei ollut tilaa mennä minnekkään. Häntäpäässä alkoi välitön väistely tunku liikehdintä ja eipä siinä päästy kun 200m startista kun ensimmäinen tuli jo oikealta kyljestä perille ja kaatoi minut mennessään. &*¤##%!!!!> (loru tarkoin valittuja analyysi ilmaisuja) Siinä sitten revin pyörääni irti toisesta kun stongani oli risusuojineen toisen takarenkaan ja swingin välissä. Kaveria painoi ohi oikeelta ja vasemmalta. Hittolainen! Pari jonotuspaikkaa vielä, kun latu oli koko leveydeltä täynnä, joten ei muuta voinut kun odottaa vuoroaan. Piste. Etunumerokilpi lärpättäen jatkoin matkaa ja sekunnin ajan mietin kuinka kovin sitä pitäisi kiskaista, että voisi nakata metsään. Roikkui enää jarruletkusta kiinni. Päätin elää sen kanssa ja keskityin ajamaan. Ajo kulkikin hyvin ja rennosti. Suorilla yritin ohitella minkä kerkesin isoja nelareita ja kun tuli metsäpolku osuus niin sitten köröteltiin jonossa kun ison talon porsaat kiltisti. Ei juurikaan ollut ohittelemista. Ainakaan meikäläisen nöyrällä luonteella. Välillä kyllä rohkenin jopa vähän kiilata sisämutkaan, jotta ehdin ohi ja edelle, mutta silti aika herrasmiesmäisesti. Crossirata oli aika pehmoinen ja pari mutkaa tuli ihan silmille kun siimat ohjasikin pois radalta. Hiukan ohjelmaa ja vähän pientareita pitkin, mutta kaikki hyvin. Jaksoin hyvin ajaa ja kun Make tunnin kohdalla huitoi huoltoon niin mietin, että nytkö jo? Reitti alkoi olla jo aika pateilla ja joutui aikalailla tekemään töitä kun alusta on enemmänkin enduroon kun crossiin, mutta paikat kesti hyvin -kummallakin. Kerran huitaisin etupään alta ahneuksissani mutkassa sekä kahdesti vielä jouduin kolaroiduksi ja täytyy myöntää, että kun mutaikossa kaveri liipaisi jälleen kylkeen ja kaatoi minut mennessään niin kyllä syletti. Mietin, ettei haittaisi todellakaan, vaikka olisi edes sulan verran Hannu Hanhea nyt kisoissa. Tuntuu, että vallan räpsii rungolle kokoajan. Ei kun takaisin ohittelemaan niitä, jotka oli jo muutaman kerran ohitellut...
Reitti oli kyllä muuten oikein makea. Eipä juurikaan täällä etelässä pääse moisesta nauttimaan. Yllättävän paljon kiveä nousi ja tuli aikamoisia reikiä, mutta ei haitannut. Ajo kulki niin hyvin, että konttailut harmitti aikalailla. Mutta sitähän tämä on: Motorsporttia..."
-Esmeralda-
