Karjalan kankailla CC 8.10 2011

Kauas on pitkä matka...
"Markuksen vanhemmat tuli viettämään syyslomaa ihan länsireunalta itäreunaan ja asustimme samassa mökissä kisapaikan lähellä, missä viimeksikin olimme kun oli SM kisat viimekesänä. Olimme jo hyvissä ajoin perjantaina perillä ja saunoimme ja istuskelimme iltaa mukavasti.
Olisi ehkä hiukan aikaisemmin pitänyt olla pelipaikalla, kun lähtöjärjestyksen sai valita sitä mukaa kun katsastuksesta selvisi. No minähän sitten päädyin sinne jo viidenteen riviin. Käytiin kuikuilemassa yhtä lutakkoa sekä siltaa, joka oli rakennettu ylittämään reitti. Ei mitään ihmeellistä. Ei muuta kun rättisulkeiset ja valmistautumaan lähtöön.
-Nonni juokse nyt!- Jumppaajumppaa! -Pyöritä nyt niitä käsiä! -Punnerra noh, yy-kaa-koo-nee...! Voi taivas varjele, mitä suomen armeija onkaan menettänyt herra misselssonissa, kun ei skabbariksi päätynyt. Minä tein työtä käskettyä ja vanutin ja pyöritin. Huoh..

Kello alkoi vihdoin olemaan sen verran, että pystyin pakenemaan piiskurin kourista lähtöalueelle suojaan. Lähtö noudatti monilta osin samaa tuttua kaavaa. Valitettavasti. Laukaus kun kajahti oli minulla pelit jo tulilla heti ja loikkasin eteenpäin ihan vaan jarruttaakseni taas kun ei ollut tilaa mennä minnekkään. Häntäpäässä alkoi välitön väistely tunku liikehdintä ja eipä siinä päästy kun 200m startista kun ensimmäinen tuli jo oikealta kyljestä perille ja kaatoi minut mennessään. &*¤##%!!!!> (loru tarkoin valittuja analyysi ilmaisuja) Siinä sitten revin pyörääni irti toisesta kun stongani oli risusuojineen toisen takarenkaan ja swingin välissä. Kaveria painoi ohi oikeelta ja vasemmalta. Hittolainen! Pari jonotuspaikkaa vielä, kun latu oli koko leveydeltä täynnä, joten ei muuta voinut kun odottaa vuoroaan. Piste. Etunumerokilpi lärpättäen jatkoin matkaa ja sekunnin ajan mietin kuinka kovin sitä pitäisi kiskaista, että voisi nakata metsään. Roikkui enää jarruletkusta kiinni. Päätin elää sen kanssa ja keskityin ajamaan. Ajo kulkikin hyvin ja rennosti. Suorilla yritin ohitella minkä kerkesin isoja nelareita ja kun tuli metsäpolku osuus niin sitten köröteltiin jonossa kun ison talon porsaat kiltisti. Ei juurikaan ollut ohittelemista. Ainakaan meikäläisen nöyrällä luonteella. Välillä kyllä rohkenin jopa vähän kiilata sisämutkaan, jotta ehdin ohi ja edelle, mutta silti aika herrasmiesmäisesti. Crossirata oli aika pehmoinen ja pari mutkaa tuli ihan silmille kun siimat ohjasikin pois radalta. Hiukan ohjelmaa ja vähän pientareita pitkin, mutta kaikki hyvin. Jaksoin hyvin ajaa ja kun Make tunnin kohdalla huitoi huoltoon niin mietin, että nytkö jo? Reitti alkoi olla jo aika pateilla ja joutui aikalailla tekemään töitä kun alusta on enemmänkin enduroon kun crossiin, mutta paikat kesti hyvin -kummallakin. Kerran huitaisin etupään alta ahneuksissani mutkassa sekä kahdesti vielä jouduin kolaroiduksi ja  täytyy myöntää, että kun mutaikossa kaveri liipaisi jälleen kylkeen ja kaatoi minut mennessään niin kyllä syletti. Mietin, ettei haittaisi todellakaan, vaikka olisi edes sulan verran Hannu Hanhea nyt kisoissa. Tuntuu, että vallan räpsii rungolle kokoajan. Ei kun takaisin ohittelemaan niitä, jotka oli jo muutaman kerran ohitellut...

Reitti oli kyllä muuten oikein makea. Eipä juurikaan täällä etelässä pääse moisesta nauttimaan. Yllättävän paljon kiveä nousi ja tuli aikamoisia reikiä, mutta ei haitannut. Ajo kulki niin hyvin, että konttailut harmitti aikalailla. Mutta sitähän tämä on: Motorsporttia..."

-Esmeralda-

Hallilan herkkuenduro 2.10 2011

Kapinat taas ihan naapurustossa. Myrskylään matkaa puolisentuntia maistelemaan suomi-enduroa.

"Ja voi poloiset lukijat, kuinka teillä olisikaan tylsää lukea tarinoita, ellen minä takuuvarmana ohjelma sisältö tuottajana pitäisi huolen täytenumeroista :D

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

Vähän jänskätti kyllä kun samainen kisa vuonna 2008 -olin juurikin aloittanut silloin ajamaan enduroa- meinasi taittaa selkärangan kuvainnoillisesti. Kisa oli silloin niiiiiin rankka, että kun vihdoin ja viimein pääsin maaliin raahattuani ja kanniskeltuani madallettua mopoani syvissä mutaränneissä, niin yksinkertaisesti olin niin loppu, että oksensin. Noh, siitä jäi sieluun ryppy ja sitä paikkaamaan nyt sitten tänne oltiin tultu. Oikeastaan ainoa syy, miksi tähän suomi-enduroon lähdinkään. Koko vuonna en ole sitä juurikaan ajanut ja sellaisetkin kisat jättänyt väliin, joissa oli odotettavissa juurakoissa ja mutabrunnissa kömpimistä.
Olimme käpötelleet pätkiä etukäteen ja se kyllä huomattavasti auttoi ajamista. (Täytyy näköjään vastakin alkaa harrastamaan reittien kävelyä) Merkkauksessa lienen ollut puutteita, kun suurin osa kärjestä missasi alun herkuttelu siirtymän Myrskylässä. Oli kiveä ja mutalillua ja kiveä ja mutalillua ja väliin kalliota ja sitten taas... no ainakin lämpö tuli hyvin päälle ja ajo sujui mukavasti. Olin joskus aikoinaan ajanut tuolla pätkällä ja muistin osapuilleen "miinat". Uusi moottori tuntui huiman hyvältä. MK1 sujui ongelmitta ja aloin jo vähän tottumaan mopon uuteen luonteeseen.
Kakkosella sitten liipaisinkin pitkäksi. Pelto oli savisen limainen ja liika vauhti on aina ohjelman ensi askel :) Pitkässä kaislikossa jyrkkä mutka ja hupsista-kiik-loiskista! Oli siinä silta, mutta puoli metriä liian lyhyt. Poistuin sivusta vikkelästi, kuin sorsa kaislikkoon. Oja oli syvä ja vettä oli polven ylle ja mopo istui lutakossa, jossa oli joku muukin jo käynyt kaivamassa monttua syvemmäksi. Yritin nostaa rengasta montusta ja kaasuttaa, mutta putosi jontkaan aina takaisin. Katselin ympärilleni eikä ketään. Ei ristin sielua. En tännekään suostu jäämään. Siinä sitten tuhtailtuani ja pari nostoyritystä myöhemmin seuraava kilpailija tuli jo sillan yli ja sitten Karsekin tuli siitä ohi ja tsemppasi ymmärtäväisesti. Pahus. Kampesin viimein takarenkaan jonkun pajukon juurakon päälle ja eikun pelit tulille ja kaikki tai ei mitään. Kaasu auki ja kytkin lirpauttamalla ylös. KTM lähti kuin torpedo putkesta ja ihmeen kaupalla minä roikuin sarvissa :) Wuhuu!!! Raivolla jahtaamaan menetettyjä minuutteja. Hanskat oli mutavelliä täynnä ja oli vähän kiinni pitelemistä, mutta pelto sujui aika hyvin. Elämä jatkuu. Huoltoon hakemaan lisää bensaa ja sitten pitkä siirtymä kolmoselle. Kilometri kaupalla hiekkateitä ja vihdoin MK. Lähdin pätkälle tukka täynnä touhua ja ajo sujuikin aika hyvin -mielestäni. Väliin oli todella liukasta mitä lie savikkoa ja Jake olikin jossain mutkassa kuvailemassa kun tupsahdinkin spagaatin kautta nutulleni vähän ennen mutkaa jo liu'uttuani ensin lähes kaikki muut osat edellä, paitsi eturengas.

Kuva: Jake Monacosta

Kuvaan olisi kuulunut Wiener valssi soimaan. Tuntui, että liukuilin kuin hidastetussa filmissä ympäriinsä. Voi pojat, että osasikin olla hankalaa. Seuraava hämmästelyn sektori olikin kivikkomäki, joka noin puoliväliin menikin hyvin tapeilta pompotellen, vaan sitten tuli vähän isompi kivi ja kaasutin vähän niinkuin vanhan mallin ranne muistilla. Liikaa. Pelit vippasi poikittain ja kyleltään poks. Nonni. Punkesin ylös, mutta siellä kivien seassa ylämäkeen olikin liikkeelle pääsy ihan toinen juttu. Yritys toistui noudattaen samaa suditus, kiikunkaakun, jök kaavaa jokusen kerran, ennenkuin matka jatkui. Kerta vielä piti kiikahtaa ennenkuin oli mäki selvää. Hittolainen sentään...

Kaikkiaan ajo kulki, lukuunottamatta näitä ihan omia mokia, niin ei muita tilanteita ollut juurikaan ja moottori teki ajamisesta todella hauskaa. Vaikkei vastusta juurikaan ollut niin naistenluokan voitto tuntui silti oikein hyvältä, varsinkin kun tämä herkkuenduro oli paaaaaaljon helpompi kuin edellinen :), siltikin tunsin ajaneeni eikä se mikään läpihuuto juttu ollut ensinkään."
-Esmeralda-