Morva CC jämsä 17.9 2011

Kahdentunnin kinkereet jatkuu.
"Saavuin pelipaikalle ihastelemaan koko viikon kestäneen monsuuni sateen viimeistelemää peltoa, joka alunperinkin on ollut järven pohjaa. Evoluutio tai mikä lie on tehnyt ympyrän ja eipä se siitä kaukana ollut nytkään. Se kasvoi komiaa puolimetristä puna-apilaa mehevästä likomärästä turvesavesta. Vastapainoksi oli tarjolla hiekkatietä jossa oli noin 5-9 pattia 10:llä metrillä- isompaa ja pienempää.
Harrastelijat starttasi ensin möyhentämään reittiä ja lähtölaukauksen jälkeen näky olikin aika vaikuttava, noin 67,4% pellosta oli ilmassa. Yhden mutkan jälkeen varmaan puolet kavereista ei nähnyt enää minne ajaa. Siinä sitten katsastettiin ja työnneltiin mopoja karsinoihin kun starttasimme samaan lähtöön klo 13.00.
Kärki saapui kotvasen päästä pellolle toisesta päästä ja näky oli aika lohduton. Mopot muistutti maatalous työkoneita kun punnersivat mätössä eteenpäin.
Kun sitten H-hetki alkoi lähestyä näytti jopa, että reitti oli kuivunut hieman, jos oikein siis käytti mielikuvitusta :). Starttiin paahtoi ensin yleinen ja vähän perään toinen laukaus, joka oli meille. Enpä turhaan pitänyt kiirettä kun apilaa alkoi sinkoamaan ilmaan toinen pää sitkeästi nyrkillisessä peltoa kiinni. Pujottelin sieltä täältä, mutta jotenkin vailla vihaa. En saanut itseäni oikein hereille.

Kuva: untamokuikka

Homma lähti jotakuinkin kulkemaan kun vauhtiin pääsi ja siellä oli sellainen kivilouhikko ränni jossa kuravesi valui solkenaan ja ohjelmaa yhdellä sun toisella. Kun vauhti pyssäs oli tosi vaikeaa päästä kivien välistä taas jatkamaan. Kierrosten edetessä tuli väljempää ja sitten pystyi pompottelemaan ihan tapeilta sen nätisti. Paitsi kerran lipesin yhden juuren eteen kaivettuun syvään koloon ja tuhtasin siinä sitten tovin. Jalka tukevasti juuren päällä ja aina kun olin pääsemäisilläni ylös niin jalka nousi mopon myötä maasta irti ja palasin lähtötelineisiin. Olin sitten jo päässyt pinteestä rehellisellä lihasvoimalla nostamalla takarenkaan pirulaisen mokoman sieltä poterosta, niin toverimme Linkku tuli samaiseen koloon, jossa olin juurikin luetellut muutaman alkusanan. Kadehtien katsoin kun se oikaisi minun mittaisen koipensa maahan ja potkaisi mopon juuren yli ja matka jatkui. Kuinka silmiähivelevän yksinkertaisen siistiä...
Tie osuuksilla pääsi sitten vähän irroittelemaan ja pellot oli huisin liukkaita joten yltiöpäinen yritys sakkasi yleensä heti. Luulin jo, että nythän tämä sitten lähti, ja hetken olinkin jo johdossa, mutta toistamiseen alkoi tuhtaus. Jumitin metsän siimeksessä olevaan mutabrunniin. Edessäni menevä kaveri upposi ojaan syvälle ja joku toimitsija huitoi vimmatusti, että ei sinne vaan tonne. Aha just. No minäpä näppärästi tässä hetteikössä näreiden seassa sitten pyöräytän mudasta 150 kiloiseksi lihoneen pikkuiseni tuonne aivan toiseen suuntaan kun se ei olekaan kuin moottoria myöden tässä mukavasti. Voi elämä! Sain kuin sainkin keulitettua sen vihdoin ilmaan ja käänsin, vaan hivenen laskelmat petti ja jalkatappi laskeutui lahoon kannon jämään, josta löytyi sen verta tervasta vielä, että piti sitkeästi otteessaan. Toimitsija tuli pelastamaan jomman kumman.. joko minut tai mopon. Kunhan olin ensin siirtänyt muutaman kuution metsää muutaman kymmenen metrin päähän.

Kuva: untamokuikka

Oli siis tullut jo selväksi, ettei tänään suju ja varulta nojailin stongankin killiin alkukierroksilla niin sai ihan osumalla yrittää osua spooreihin.Vähän taisin lannistua kun ajamalla ei ykköspallille ehtisi millään moisen metsässä näpertelyn jälkeen, joten ajoin kunnon treenin sitten. Kohtuu hyvillä mielin, 6 kierrosta ja kärjelle 13 minuuttia jääneenä, vaan ei jaksanut kauaa harmittää... Pahemmalta reitti näytti kuitenkin, kun mitä se oli ajaa. Tai sitten sitä ei vain ajatellut.  Naisten toinen sija ja palkinnoksi Flipside tattoon lahjakortti!"
-Esmeralda-

Heinola CC 3.9 2011

Heinolassa siis ajettiin pitkästä aikaa taasen kilpaa oikein kahden tunnin urakalla ja olihan se mukava päästä taas itse touhuun!
Aloitin tosin siirretyllä lähdöllä harrasteluokan seassa yhdeltätoista. Nuoria kun ei ilmoittautunut ollenkaan niin naiset lähtivät viimeisestä rivistä (mistä lienen tullut sanonta: naiset ensin, vaikka heikoille jäille?! kun enskakisoissa yleensä naiset lähtevät puhkirämmityille poluille satojen ukkojen perään ja täältäkin komiasti viimeisestä rivistä)

"En välttämättä ollut kovin ihastunut lähtöpaikkaan, kun heikko kohta on juurikin tuo ohittelu. Näillä eväillä kuitenkin lähdin parastani yrittämään sinne. Lähdössä oli heti aikamoista sumaa ja jonoa ja luovin siellä minkä ketteristä käpälistäni kerkesin. Ei pöllömää kun edessä lienen enää pari sataa ukkoa kun siitä viidestäkymmenestä selvisi aika alkuunsa. Metsässä päästelin ja luikin milloin mistäkin kolosesta ja kun crossiradalle päästiin niin sielläkin painelin hurmoksessa ukkojen ohi sisältä ja ulkoa..silti edessä oli varmaan ainakin sata viisikymmentä lisää. Reitti oli makeaa jouheaa latua väliin muutama kohtuu kivinen pätkä ja tässä tapauksessa sopivan kivinen kun katseli crossien poukoilua ja niitä oli siellä täällä pötköllään ja poikittain. Pienoinen kivimäki aiheutti myös usealla lähempää tarkastelua ja käyntiin potkimisia. Yritin pitää mielessäni Luhtiksen viimeiset tsempit "rennosti vaan niin hyvä tulee". Ja kivikkoihin vaan pykälä isompaa, tasakaasu ja peppu taakse ja vot, että meni nätisti. Väliin jäin pahasti ajelemaan jonkun taakse, ja harmitti, etten todellakaan ole mikään ohittelija ässä.

 Thanks dude...

Olikos siinä jo kaikki..?

Kuva: Jake Monacosta

Raviradalla kiitin opettajaani peltoradalla saamista opeista ja kurituksesta. Helpotti nimittäin erittäin suuresti tuolla kun ajoi rohkeasti pidon ja sladin rajalla kun vanha tekijä. Tunnin kohdalla menin huoltoon takana 4 kierrosta ja ajo kulki mukavasti. Yli kuukauden ajotauko - liki kahden - ja sinä aikana muu treeni oli selkeästi ollut hyvä resepti. Ei mitään käsitystä kuka ajoi ja missä ja kuinka kovaa, ajoin selkeästi vain omaa ajoa ja se kulki hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa tai ohjelmaa. Sitä tuli vasta loppua kohden kun joku yritti ohi. Itseasiassa koko aikana kukaan ei ollut mennyt ohitseni, mikä oli hivenen merkillistä. Husqvarna kuski työnsi stongan risusuojineen vasemman kyynerpääni alta kylkeeni ja yritti kääntää minut mopoineni metikköön. Ehdin vain parkaista: Voi juma!!! ja väänsin raivolla takaisin, sillä seurauksella, että kaveri menikin itse nurin ja minä jatkoin matkaa. Toisella kertaa joku meni ohitseni ja hetikohta pelit jakeli poikittain ja kaatui eteeni ja juuri ja juuri sain väistettyä vasemmalle, sillä seurauksella että vastaan alkoi tulla peukaloa paksumpaa närettä ja pidin vain tiukasti stongasta hanttiin ja risusuoja hakkasi sormille niin, että tuntui. Mutta matka jatkui.
Pari mutakohtaa meni niin kammo spooreille, että pelkäsin jo kytkimen antautuvan kun ei meinannut millään enää jaksaa jatkaa rännissä eteenpäin. Loppua kohden älysin ajaa toiseen vähän leveämpään ränniin ja vauhdilla niin sekin meni ok. Crossiradalla tuntui hienolta, kun olimme maajoukkue valmennuksissa olleet siellä treenaamassa ja pystyi heti ajamaan "kuin kotonaan" siellä. Kaikenkaikkiaan reitti oli mielestäni hieno, ajo sujui hyvin ja olin tyytyväinen siihen. Vaikka lopunviimeksi viimeisellä kierroksella takarengas puhkesikin (eipä ole ilmakumeja ollutkaan aikoihin ja ei myöskään tästä eteenpäin) ja yritin ajella tyhjällä renkaalla nätisti, ettei ala sutimaan vanteella ja pääsen maaliin. Sitten menikin muutama kaveri ohi. Kierroksia 7 ja naisten 3 sija."
-Esmeralda-