Menokone talvienduro 20.2 2011

Aamulla mittari näytti -31 astetta ja sissinä  nenä huurussa suuntana Keltakangas. Todellisuus hämärtyi sitämukaa kun vankkurit lämpeni ja harvalukuisella varikolla totuus veti totiseksi. -29 sanoi viereisen pakun kuski.. Osaanottaja määrä typistyi vajaaseen sataan, kun normaalisti niitä on 250-300 paikkeilla. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että lähden ajamaan jos kisat vain pidetään. Lady Cupin toinen osakilpailu niin olin varmasti menossa.
1 kpl 15km MK:ta ajettavana endurolenkkinä,  2 kierrosta

"Olipas rapsakka keli... heti alkuun pakko pröystäillä parilla jutulla: kahvalämppärit ja neopren shortsit. Noin. Tulihan sanottua. Melontashortsien sesonki aika on viikko ennen Päijänteen ympäriajoa ja ei turhaa puhetta. Pyrstö pysyi lämpimänä.Arvelutti hieman kun pakkanen paukkui raivona vielä startin aikaan,vaikka lähtöaikataulua muutettiinkin. Toivoin, ettei keuhkot jäädy. Kahvalämppärit toimi upeasti.. höyry nousi tankotumpuista ja sormet oli tyytyväisenä. Silti vaatetta oli niin paljon, että olo oli kuin pallokalalla. 
Startista oli lyhyt muutaman sadan metrin siirtymä pätkän alkuun ja sitten tositoimiin. Kaveri lähtölampulla jaksoi seisoa ulkosalla ja joka kerta läpsäytti hartioille iloisesti matkaan. Upea asenne pakkasen keskellä!
Mopo toimi hienosti vaikka pakkasta ties kuinka paljon. Ja spoori... se oli kaikkien spoorien kuningas. En koko talvena ole päässyt ajamaan yhtä hienoa reittiä! Hurmoksessa laskettelin menemään mitenkuten koviten pääsin ja ajaminen maistui niin hyvältä, että hymyilin minkä teipatulta naamaltani kykenin. Tosin tuoksahtava komposti, jota kiertelimme piti aistit tasapainossa =) Jonkun kilometrin jälkeen alkoi tulla mopoja takavalo edellä vastaan ja vaikka ohituspaikkoja oli kyllä tehty aika usein niin jotkut antoivat tietä mallikkaasti siltä männän työtahdilta kun huomasivat minut. 

Reitti puikkelehti metsässä jouheana ja vaihtui spoorista auratuksi peltoradaksi ja kaasutin simona kun latu aukesi. Niin no.. kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti jarruttaa. Tiedä kumpi tapahtui ensin, etupyörä alta vai harha arvio, mutta niin meni nurin, että heilahti. Nopeat liikkeet on näyttäviä. Hanskat liimautuneina lämpimiin tuppiin nostin niiltä neoprenpersuksien sijoiltani keksinnön vertikaaliin vaateriin ja koska kone kävi, ei muutakun satulaan ja matka jatkui. Olisi sitä pehmeämpäänkin paikkaan voinut kontata, mutta onneksi kyynerpää ei haljennut. Kyynersuojat..mitkä ne on? Nyt tosin maltoin mutkiin hivenen rauhallisemmin jarrutella. Eturengas tuntui jotenkin heti nousevan lumipatjan päälle ja hallinta karkasi. Muutama kaveri tuli vielä vastaan ja antoivat kyllä mukavasti latua. Aina siinä menee kyllä oma aikansa kun joutuu ajamaan kaadetun mopon renkaiden yli ja joskus tartuin kiinni jostain jalkatapista tai muusta. Yritin kyllä nätisti, ja toivottavasti en rikkonut keneltäkään mitään. Joskus lykästi ja ohituspaikka sattui kohdille. No, ajo kulki muuten mukavasti, lainasin Maken crossista vakiokorkuisen penkin ja ajoasento oli madallettuun verrattuna heti hyvä. Ja kitkaspray piti pallokalan tukevasti lauteilla.

Ensimmäinen kierros takana ja hyvin aikaa tankata ja hakata jäitä moposta, jota oli kertynyt aikalailla jokapuolelle. Takajarrukaan ei toiminut enää muutamaan kilometriin vaikka kuinka potki polkimen solmuun ja lopulta näköjään tajuttomaksi. Vai ajoinkohan johonkin spoorin reunaan?! Toisella kierroksella huomasi heti alkuunsa, kuinka rännin pohja oli alkanut möyhiintyä. Paikoitellen vaikka kuinka kaasutti, niin takapyörä rullasi jauholaarissa, eikä meinannut edetä millään. Ei sinne kuitenkaan pysyvästi jääty ja matka jatkui eikä pattejakaan ollut kasvanut. Spoorinreunat hipoi korkeutta, joka tekee manuaalista automaatin, yleensä vain isommalle vaihteelle ja silloin kun sitä vähiten odotti ja piikkihän lähtee kohtuu tahmeasti nelosella mutkasta :o) Puolessa sekunnissa rekisteröin erään mutkan takana nököttämässä korpeen hylätyn toverin. Maken mopo värjötteli umpihangessa spoorin vieressä. Jälleen alkoi selkä osastoa tulla vastaan ja taas samat anteeksikiitos.. kiitosvaankovasti.. Sitten voi juupeli eräs sankari, jonka tavoitin, yritti nostaa vauhtia edessäni ja ajoi useankin ohituspaikan ohi, eikä antaa tietä. Noh, sillä seurauksella, että kaatui eteen monesti ja aina pomppasi takaisin pystyyn kuin vieteriukko, nosti kolme metriä spooria ilmaan ja kaasutti matkoihinsa. Ehdin nippanappa aina pysähtymään kun releet levisi poikittain spoorin täytteksi ja kerran sitten melkein törmäsin siihen ja etujarrua krampinlailla survoen ja takapyörä ilmassa ja itsekin kaaduin siihen sen perään.Tulimme vihdoin auratulle pellolle ja tämä sankari sitten liippasi nutulleen avaten ladun niin pääsin jatkamaan matkaani. Olihan vaikeaa ajaa toisen takana kun lumipölly täytti ilman ja sai ajaa ihan tukevassa pilvessä. Siis sellaisessa cumulus hattarassa ei hamppu tötterössä. Kaikenkaikkiaan alkoi muhjua olla niin, että piikkikin alkoi tuhisemaan vähän höyryä kun joutui kiljuttamaan.

Silti kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi hyvä fiilis. Reitti oli kerrassaan upea ja ne onnettomat, jotka peruivat varmasti pakkasen takia suurelta osin, menettivät kyllä loistavan päivän. Saldona luokan 3 sija ja Lady Cupissa säilyi toinen sija."
-Esmeralda-

Pirttila.com Hyvinkää 6.2 2011

Starttasin aamusta pikkupakkasessa n.13km reitille, joka ajettiin vapaasti 2 kierrosta omaan tahtiin. Kuitenkaan ylittämättä 2h30min ajoaikaa.

"Juoksin kuin mielipuoli ympäri varikkoa ja yritin saada kropan auki. Lämmittelyä oli pätkää ennen hurjat 100m. Painajaisia mulle nämä tällaiset, olen ihan jähmeessä pitkään. Kovasti lähdin luokkavoittoa hakemaan ja liekö se yöllä pari kertaa herättikin ja leposyke sadan päällä pitkälti =). Etuiskareitani muutettiin radikaalisti ja piru, että toimivatkin hienosti. Itseasiassa muutos sai takaiskarinkin toimimaan eikä vain hakkaamaan sisuskaluja muusiksi.  Kypärä lippaa myöden täynnä itseluottamusta suoriuduin lähtöä odottelemaan.  Ajoinkin Hannan kiinni aika alkuunsa. Saapas haukkasi vähän kiinni ja muutama sekunti ja selkä katosi. Ajoin uudelleen kiinni ja ajattelin pysyä perässä odottaen josko tekisi virheen. Sitten alkoi tulla ohitettavia selkiä vastaan. Hanna luikahti sopivasti juuri ohi ja minä jäin taakse. Vähän matkaa eteenpäin tämä sankari sitten kaatui suoraan eteeni, ja kiiruhdin käytännössä melkein yli. Sain Hannan uudestaan kiinni pikku kinkamassa, jossa oli varmaan ollut jotain ohjelmaa, ja koska pääsin sattumalta heittämällä pikku mäestä läpi huohotin taas Hannan takakontissa.

Seuraava selkä ohitettavaksi ja taas Hanna pinkaisi juuri ohi kun aurattu paikka tuli ja minä en ehtinyt. Yli kilometrin ajoin tämän herran takana kunnes antoi latua. Siellä ei sattunut kohdalle edes tupla spooreja tai aurattuja ohituspaikkoja. Voi pojat, että söi...yritin lähteä riehumaan kadotettuja sekunteja sillä seurauksella, että tein vain enemmän pikkuvirheitä, mutta kun hetkeksi joutui laskemaan oman ajovauhdin, niin meni taas tovi ennenkun sen löysi ja alkoi kulkemaan. Taas joku tuli vastaan, mutta tämä herra taisi kuulla jo ajoissa, kun jäi auratulle paikalle odottamaan antaen tietä. Kiittelin kaikilla kielillä ja yritin kiiruhtaa minkä pystyin. Spoori oli aika tuhnuista ja pehmeää ja kaarteet oli jostain ihmeen kumman syystä ajettu niin pystyyn, että ulkojalkaspoori oli se kantava, sisällä ei ollut oikein edes tilaa saappaalle. Tuntui, että joutui kiikkumaan pitkälti ulos mutkasta tasapainoa hakien ennenkuin oli pystysuorassa ja pystyi kaasuttamaan taas. Pärräsin sitä yksinäni - luojan kiitos ei ollut kuulijoita- .Ajo tökki mielestäni, vaikka katsomassa olleet kaverit sanoivatkin, että näytti rennolta ja helpolta (täytyykin ehdottaa optikolla käyntiä) milloin olin ajamassa oman saappaan yli ja milloin hapuili muuten vaan. Isossa ylämäessä olikin sitten vasen ajoura ruuhkassa. Siellä pötkötti ukkoa ja mopoa ja rynnistin siis oikean puoleiseen ränniin. Pääsihän siitäkin vaikka oli syvähkö ja mujuinen. Sitten olikin crossiradan pätkiä edessä ja en kyllä ole metriäkään ajanut koko talvena crossia ja huimasi jo nousta tapeillekin seisomaan. Hyppyreihin suhtauduin kunnioituksen sekaisella varovaisuudella. Patikko meni mukavasti loikottaessa ja ihana uusi eturengas piti mutkissa...

 Kuva: Jake Monacosta

 Kuva: Jake Monacosta

 Ensimmäisen kierroksen jälkeen tulin siis varikolle turhautuneena yrityksestä ja töppäilyistä. Tajusin myös, että kaikki spoorit, joissa harjoittelen ovat kovia paljon ajettuja rännejä, joissa vauhtini on ihan muuta toista. Tällaisessa pehmeässä en vain osaa löytää kaikkia palikoita aina kohdilleen. Toiselle kierrokselle mars. Alku lähti lupaavammin, ja olin selkeästi jo lämmennyt ja spoori oli putsaantunut ja helpottunut mielestäni. Nyt ehdin jo ehkä puoliväliin kunnes tuli selkiä vastaan. Aika nopeasti nämä väistivät ja kiittelin kovasti. Hyvän matkaa olin painellut ja sitten yhdessä metsän spoori patikossa karkasi keksintö lapasesta. Spoorin viereen umpihankeen töks. Ei mihnään. Ei eteen ei taakse ei ylös.. Yritin vaihteella keulittaa jalan varassa etupäätä ylös sillä seurauksella, että kaivoi takatassun telluksen pintakerrokseen asti. Mietin jo pitääkö se purkaa osiksi ja osa kerrallaan kantaa takaisin spooriin. Aika kului ja viimeinen epätoivoinen yritys. Kolme ihmistä seisoi lumikasan päällä viidenkymmenen metrin päässä todistamassa pohjoiskalotin suurinta itku potku raivaria. Vastahakoisesti hanki luopui saaliistaan, ja pelastin mopon pinteestä..puuskuttaen kun olisin juossut koko pätkän ilman mopoa siihen asti, hyppäsin satulaan kuin Tex Willer ja karautin seuraavalle dyynille, silmissä näin tähtitaivaan =). Onneksi muutama sekunti niin palauduin ja taisto jatkui. Yhdestä mäkinyppylästä oli eräs kaveri jatkanut suoraan, senkin jälkeen kun spoori aikapäiviä sitten kääntynyt vasemmalle. Husse oli tunnistettavissa vielä takavalosta. Anteeksi voisin pyytää siltä, joka auliisti pysähtyi ja antoi tietä minulle, vaikka urpona olin ajanut sen perässä samaan ränniin, vaikka vieressä meni juurikin ohitus spoori. Häpeissäni kiittelin... Tiesin, että osaltani peli oli ykköseen pelattu, ja vaikka luokassa tulin toiseksi niin se tuntui niiiiin häviöltä. Vaan lisää harjoitusta ja reittihän oli hieno, kuskissahan se vika oli =). 

-Esmeralda-