keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Kiitos kuluneesta vuodesta 2020

Kuva: Jake Monacosta


Kiitos ja kumarrus kaikille, jotka ovat tukeneet ja tsempanneet kaudella. Tein paljon töitä, että saisin ajon kulkemaan edes sinnepäin, mitä se oli pari vuotta sitten. Ei se vielä siellä ole ja ehkei koskaan, mutta en vieläkään anna periksi. Teen tätä, koska se antaa niin paljon. Se antaa tarkoituksen ja päämäärän. Se antaa ääripäät elämään. Ja niitä tarvitsen tunteakseni eläväni. En usko, että löytäisin sisältöä riittävästi ilman adrenaliinia tai itsensä haastamista. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Siinä resepti myös ensivuoteen. 

 

Oikein ihanaa Joulua Teille kaikille liki 35.000:lle blogin lukijalle sekä tietenkin kaikille muillekin  ja menestystä vuodelle 2021!


Adrenalin junkie

-Esmeralda-

MTB touhuja

 Sain hommattua uuden maastopyörän. Tai noh, käytetyn, mutta nyt on sopivan kokoinen pyörä kai ensimmäistä kertaa. Muut on ollut M ja jopa L runkoisin niin tämä S on kyllä ihan nappi. Rose Count Solo. Limited edition. Ollaan Jussin kanssa - ja yksin - seikkailtu milloin missäkin ja on se vaan niin kivaa. Upeita maisemia luonnon kansallispuistoissa ja vähemmän upeita kahluu reissuja soilla, kun hiukan eksyttiin😁

Poronpolku Lopella oli yksi mieleenpainuva lenkki. Osittain joutui retuuttamaan pyörää ylös kivisiä mäkiä kun polku oli niin kapea ja kippura sekä sateiden takia haastavan liukasta. Maisemat oli jylhät vuoren päällä kun molemmin puolin polkua putosi jyrkät rotkot.

Reitit oli hyvin merkitty, ainoa vain ettei lautta enää kulkenut, joten emme päässeet kokonaan ympäri. Tai sitten olisi pitänyt soveltaa jostain, mutta päätimme pysyä merkatuilla reiteillä. Niistäkin tuli monen tunnin lenkki.

Välillä koko tie oli veden alla. Eräs juoksia huhuili meille, että tänne päin kun rakensin riu'un mitä pitkin pääsee eteenpäin. Vesi oli niin syvää tiellä, ettei hirvinnyt koittaa. Pohja olisi varmaan ollut aika pehmeää kun metsäpolku oli. Siinä sitten taituroitiin riukua pitkin pyörää talutellen ja onneksi oli coretex lenkkarit 😏
Taas toiselle harjulle ja välillä kiviä oli niin prkleesti, mutta oli todella kivaa silti.

Paljon käyty myös Sipoon kansallispuistossa reittejä ja polkja koluamassa. Kun menee vähän syrjemmälle alkaa ruuhkakin hellittämään. Näin paljon ulkoilijoita en ole nähnyt ikinä täällä. Korona ajanut ihmiset kodeistaan koko perheen voimin liikkumaan.

 Uskomatonta, että mennään jo Joulukuun puolivälin jälkeen ja maa on vihreän vehreä ja purot solisee. Lämpöasteita kymmenkunta ja mitä parhain fillarointisää. Olen jättänyt mopoilua vähemmälle tai siis tauolle. Parantelen olkapäätä ja treenaan peruskuntoa muuten. Lohjan Moottorikerho, jota edustan ensivuonna, on panostanut kunnolla tulevalle kaudelle kisakuskeihin. Kävimme kuntotestit läpi ja jokaiselle tehtiin siltä pohjalta oma treeniohjelma. Itsellä kunto on mielestäni hyvä, mutta hapenottoa pitää kohentaa. Koronan takia uimahallissa käynti jäänyt ja se auttoi todella paljon astmaan. Tietysti sekin, että panostin tietoisesti eniten ajamiseen saadakseni vauhtia nostettua ja jos ajaa 4 krt viikossa ei juuri voi muuta enää hirveästi kovaa treenata. Pitäisi ehtiä palautumaankin. Myös syksy, jossa oli 7 viikon ajan joka viikonloppu kisat oli aika rankka. Nyt "huilailen" enenmmän perus ja vauhtikunto treenejä ja kohta tulee myös intervallit mukaan.

 Mun Rose. Paras kaveri tällä hetkellä kun mopo on tallissa. Niin mahdottoman hieno fillari polkea. Ehkä joskus e-fat jolla voisi ajaa myös työmatkat.. 

Sondbyssä kävin ajamassa polkuja pitkin poikin ja löysin itseni mitä hienoimmasta rannasta, ettei uskoisi suomessa olevankaan. Otinpa sitten pienet rappujuoksutkin samalla. Hiekkaranta oli todella pitkä ja matalikko jatkui pitkälle. Niin upea, että pakko tulla kesällä joskus tänne.



Kyllähän mopollakin metsässä nauttii, mutta fillarin kanssa näkee ja kokee paikkoja ihan eri tavalla kun puuttuu se vauhti ja voi ajaa minne neneä näyttää. Mopolla ei ihan aina ehdi niitä maisemia ihastelemaan - tai jos ehtii niin jokin meni vikaan. 
Näillä eväillä rakennetaan ensi kautta ja kai se pitää nurmikkokin vielä leikata vaikka kohta jo joulu..
-Esmeralda-
 

 

21.11 2020 Mantsamimmien kauden päättäjäiset

 Ihan huikeaa, että on aktiivisia naisia ympäri suomen jo. Jämsässä muutenkin jonkunverran käyn ajamassa joten oli luontevaa käydä viettämässä kauden päätössafarit siellä.

Mantsamimmien moottori Katrariina ja Minna olivat järjestäneet safaripäivän ja ruokailu siihen lisäksi. Illanistujaiset ja sauna odotti kaiken tämän päälle.

Keli oli muuttunut lumiseksi ja vaikkei niin liukasta ollutkaan niin nastarenkailla lähdin liikkeelle. Piti mukavasti myös märässä mudassa. Taisi kaikenkaikkiaan olla 13 reipasta mimmiä reitillä kun pöristeltiin menemään suomi mantsaa Jämsän metsissä. Olin vanhalla 200:sella liikkeellä kun tipi on jo siivottu myyntikuntoon.


 
Onneksi huomasin, että vaihdepoljin oli putoamaisllaan. Onneksi oli Marko mukana ja Mamilla työkaluja. Näiden veteraanimopojen kanssa pitää aina muistaa kiristellä mutterit - ei taas muistanut.
Pari herkku kohtaakin löytyi. Siinä jonossa kun katselin muiden uintireissuja ensin niin päätin mennä varovasti ja sukat kuivana. Onnistui.
Tuulenkaatoja kierreltiin välillä taluttamalla. Oli senverran tarkat paikat. En myöskään halunnut olla naamallani isoilta kiviltä nastarenkailla hyppiminen kuullosti huonolta suunnitelmalta.

Oli ihan huikean hauska päivä, vaikka pienen ajo/ajatus virheen takia olkapää otti hiukan kipiää niin silti päivä oli huisin kiva. Tulimme Minnan kanssa suoraan syömästä (erittäin hyvää lohikeittoa) Minnalle kun vammat hiukan kolotti ja hyvä niin. Tuli jo aika hämärä, ennenkuin muut tulivat perille. Eihän siellä metässä olis enää nähnyt edes ajaa 😐 Tulikohan jotain 60km mentyä kuitenkin.

Ihana oli mennä päivän päälle saunaan ja vielä illallinen ennenkuin kotimatkalle. Bueno.

Kiitos Mantsamimmit tästä vuodesta ja ensivuonna taas nähdään varmasti!

-Esmeralda-