Mantsamimmien treenit kera Minna Kinnunen, Viivi Mäkinen ja Katariina Miettunen Jämsän metsissä peuhaamassa ja virkistämässä taas muistilokeroita Roni Kytösen avulla.
 |
| Kuva Katariina Miettunen |
Siis onhan nuo Jämsän ajomaastot ihan muuta toista kun täällä etelässä. Oli todella siistiä päästä pitkästä aikaa päästä metsäpoluille, jossa voi vähän päästelläkin ilman, että kokoajan pitää paukuttaa kiviä tai juuria tai kiertää puuta ympäri. Kotimonttu on tosi "good to have", vaan onhan se kuitenkin pieni ja jos siinä pitkään ajaa niin alkaa se vauhti hiipumaan väkisinkin.
Suikka oli myös mukana kun lyhyesti testasin sitä, mutta varsinainen treeni tuli ajettua kotarilla.
 |
| Kuva Minna Kinnunen |
Odotan innolla milloin pääsen suikan kanssa aloittamaan oikein kunnolla reenit... kivalta se on tuntunut näin lyhyellä tuttavuudella jo.
Ohjelmaan valikoitui alkuun metsäpolkulenkki mukavine kippuramutkineen. Se, että on nyt aika paljon ajanut säännöllisesti on näköjään tehnyt pyörän käsittelystä rentoa ja mutkatonta. Siinä mielessä, ettei kokoajan tarvitse kinata kumman sana painaa enemmän suunnasta. Ajo tuntui sujuvan hyvin ja mopo toimi hyvin. Alusta alkaa olla naksulleen kohdillaan. Se käyttäytyy suoraviivaisesti, eikä linttaile minne sattuu. Keulan herkkyys vaatii kyllä pehmeälle hiekalle muutaman naksun lisää, ettei sakkaa, mutta sen kun tietää niin se on helppo iskarin yläpään siipipyörästä kääntää vaikka ajossa.
 |
| Kuva Minna Kinnunen |
 |
| Kuva Minna Kinnunen |
Ajo sujui hyvin niin pitihän sitä alkaa yrittämään lisää kaasua. Sitten saikin jo ottaa vähän voimia mukaan. Selkeästi hipoi lähempänä rajaa, kun vauhtia lisäsi. Tässä on vaan niin paljon sitä tehoa, ettei kaasua voi ihan missä vain kääntää miten paljon vain. Äkkiseltään tuntuisi, että matka ei taitu kun moottori ei huuda taistelukierroksilla. Raja pidon ja sutimisen kaasuun on tuntuva ja reuhaaminen kostautuu itsensä väsyttämisellä. Tosin huomasin käsien alkavan jo tunnin ajon jälkeen väsymään. Pari viikkoa kestäneet remontit kotona - paneloinnit, maalaukset, hionnat jne on vaatinut veronsa ja palautumista ei ole ollut ollenkaan kun joka ilta jotain tekee. Roni antoi hyvin palautetta ja selkeät näkemykset. Kaikki on varmaan kuultu moneen kertaan, mutta pitää sitä muistia virkistää välillä varsinkin kun yksin ajaa niin tulee "vaivuttua" sellaiseen mukavuusalueen tietämille varsinkin kun vertailukohdetta ei juurikaan ole. Nyt oli tosi kiva ajaa porukassa ja kuitenkin sai ajaa omaa ajoa.
Siitäpä sitten siirryttiin pehmeän hiekan osuuteen ja siellä käsien voimien ehtyminen tuli kyllä enemmän esille. Ajoin oikeastaan sellaista max.cc kisa vauhtia, eli jätin reippaan kaasunkäytön väliin. Olkapäät oli väsyneet ja yllättäen sormivoimat, mitä ei ole ikinä ennemmin käynyt. Ehkä jatkuva hiekkapaperilla hiominen ja työkalujen puristaminen auttanut asiaa... noh kivaa oli silti ja kerran menin kylkimyyryä kun sisäpenger luistattu takapään alta. Toistamiseen laskin mopon pötkölleen kun pysähdyin kavereiden luo ja kallistui senverran, ettei jalka juuri heti ylettänyt vastaamaan niin helpompi laskea maahan ja nostaa ylös kun kiikkua kallellaan yhden jalan varassa ja punnertaa takaisin tasapainoon. Tätäkin olen harjoitellut aina välillä vaikken muuten enää hirveästi kaatuilekaan 😀
 |
| Kuva Minna Kinnunen |
Lopuksi vielä perus kasin piirtoa. Ärsyttävän tehokas ja vaikea tekniikka treeni. Joskus se sujuu joskus ei. Nyt oli siinä ja tässä, alusta oli kova ja se helpotti kyllä.
 |
| Kuva Minna Kinnunen |
 |
| Kuva Minna Kinnunne |
Oli kyllä niiiiiiin siisti päivä ja vaikka sinne oli reilu pari tuntia ajomatkaa niin oli joka kilometrin väärti. Ihan superia ja varmasti uusintaan! Kiitos Ronille ja Mantsamimmeille.
-Esmeralda-
