Viikonlopun ajoreissuja

Vihdoin sain uudet muovit kiinni Suzukiin ja ei näytä enää talvisodan käyneeltä. Myös #fasthousemotocrew teipit #liquidcraphics :ilta ja voilá se on täydellinen:

On tärkeää näyttää hyvältä varsinkin kun vauhti on niin hiljainen, että kaikki ehtivät katsoa kunnolla.
Sain siis option liittyä Fasthouse Moto Crew "jengiin" ja mikäs siinä kun tyylistä on kyse 😀 Katsotaan mihin kaikkeen tämä nyt johtaa, vaikka nyt onkin ollut hiljaiseloa kisapuolella niin ei kai se maailman tappiin jatku.
Sillä aikaa reenataan. Ja kovin. Ja niin me tehdäänkin. Motocrossia ja enduroa kahdella eri mopolla luojan kiitos.




Nyt on menty eestaas itään (Maaritin luo)  ja noh ei nyt ihan länteen, mutta keski-Suomeen. Edeltävänä viikoloppuna kävin Mikkelissä Sulkavan crossiradalla testaamassa vihdoin suikkaa jossain, missä pystyn oikeasti ajamaan. Ei näitä etelän superi ratoja. Ja voi vitsit että olikin hauskaa. Ajo kulki hyvin ja tykkään tosi paljon tuosta radasta. Sieltä sitten Miehikkälään sunnuntaille ja olihan se aika erilainen rata taas. Siks toisekseen alustan huollon tarve alkoi olla tuntuva kun lämmetessään alkoi vaimennukset kadota. Milloikohan lienen huollettu. Etupäästä alkoi myös tuntua outoa klappia tai jotain ja nostin huollon kiireellisyyden top 1:een. Viikolla tutkimme, että se tulee oikean puolen iskarista. Seuraavana viikonloppuna tosin pitäisi vielä ajaa Vehviläisen JPV MXSchool valmennuspäivä lauantaina Miehikkälässä.
Enää ei ollut huollon kanssa mitään tehtävissä, joten Maarit tarjosi omia käyttämättömiä vakioiskareita lainaan. Testiajo perjantaina kertoi, että niillä en voisi miehikkälän radalla ajaa. Muukon pehmeä hiekkarata antoi anteeksi liian kovat kepit ja ajo oli oikeastaa aika kivaa siellä. Keula jäi kyllä vaaksan mitan käyttämättä ja se tuntui... näinollen lauantain valmennukseen vaihdoin omat iskarit takaisin ja toivoin, ettei mitään kallista hajoa.

Kyllä nelarilla ajamisessa on vielä työtä. Ensimmäisenä havaitsin (ja sain kuulla myös), etten väännä kaasua pohjaan. Kotarissa on todella lyhyt kaasukapulan liike joten "ranne asetukset" olivat väärät. Tämän vaijeri jatkui vielä pitkänmatkaa pidemmälle. Eli yritin alkaa muistaa vääntämään sen pohjaan oikeasti. Sitten alkoi jo vähän ajoon tulla meininkiä. Samaan hengenvetoon havaitsin, että on se paljon painavampi mopo retuuttaa kun kaksitahtinen. No sitävarten sitä tässä reenataan tietenkin.

Hyviä pointteja tuli valmennuksessa esille ja yritän keskittyä itse puuttumaan niihin. Oli välillä kotaria kyllä ikävä - on se niin paljon omamman tuntuinen ja luontevasti käteen istuva. Silti suikka on kiva mopo, kuski on vaan vähän väärissä asetuksissa. Etuiskari pysyi kasassa, mutta nyt kyllä on todella aika huoltaa nämä, alkoi olla jo aikamoista kengurua välillä. Maanantaina heti soitto Heikkoselle, joka on tehnyt kotarin iskaritkin sai luvan nyt huoltaa myös suikan kepit. Olen ollut niihin todella tyytyväinen.

Sunnuntaille matka jatkui sitten suoraan Jämsään, ja siellä endurovalmennukseen Roni Salinin opastuksella mantsa mimmien - loistava energinen naisjengi - kera.  Ja kotarilla <3

 Tekniikka oli teemana ja todella hyviä rasti harjoituksia Roni laittoikin. Kovemmalla alustalla tiukkaa mutkaa, metsässä tiukkaa serpentiiniä ja sitten vielä samat setit pehmeälle hiekalle. Liian vähän tulee tekniikkaa itsekseen harjoiteltua ja tämä oli hyvä buustaus siihenkin osa alueeseen. Tykkäsin kovasti ja oli myös hauska haastaa itseään esim pehmeällä hiekkakurvi rastilla pitikin ajaa mutkat tapeilta. Ikinä ennen en ole edes yrittänyt seisten ajaa tiukkoja pehmeitä mutkia. Onnistuihan sekin sitten. Kotari pelasi kuin junan vessa. Oli ilo ajaa.

Oli todella hieno viikonloppu ja jäi hvvä mieli kaikista ajoista ja muutenkin olen päässyt ajamaan nyt mukavasti ja ehkä se jopa on vähän vienyt eteenpäinkin vauhtia ja tekniikkaa. Vaikka kahdella täysin erilaisella kapineella ajankin niin ei se tunnu paljoa haittaavan. Mitä nyt en muista suikassa vääntää kaasua pohjaan 😂
-Esmeralda-

3.5 2020 Jämsä ja mantsamimmit

Mantsamimmien treenit kera Minna Kinnunen, Viivi Mäkinen ja Katariina Miettunen  Jämsän metsissä peuhaamassa ja virkistämässä taas muistilokeroita Roni Kytösen avulla.

Kuva Katariina Miettunen

Siis onhan nuo Jämsän ajomaastot ihan muuta toista kun täällä etelässä. Oli todella siistiä päästä pitkästä aikaa päästä metsäpoluille, jossa voi vähän päästelläkin ilman, että kokoajan pitää paukuttaa kiviä tai juuria tai kiertää puuta ympäri. Kotimonttu on tosi "good to have", vaan onhan se kuitenkin pieni ja jos siinä pitkään ajaa niin alkaa se vauhti hiipumaan väkisinkin.
Suikka oli myös mukana kun lyhyesti testasin sitä, mutta varsinainen treeni tuli ajettua kotarilla.

Kuva Minna Kinnunen

Odotan innolla milloin pääsen suikan kanssa aloittamaan oikein kunnolla reenit... kivalta se on tuntunut näin lyhyellä tuttavuudella jo.

Ohjelmaan valikoitui alkuun metsäpolkulenkki mukavine kippuramutkineen. Se, että on nyt aika paljon ajanut säännöllisesti on näköjään tehnyt pyörän käsittelystä rentoa ja mutkatonta. Siinä mielessä, ettei kokoajan tarvitse kinata kumman sana painaa enemmän suunnasta. Ajo tuntui sujuvan hyvin ja mopo toimi hyvin. Alusta alkaa olla naksulleen kohdillaan. Se käyttäytyy suoraviivaisesti, eikä linttaile minne sattuu. Keulan herkkyys vaatii kyllä pehmeälle hiekalle muutaman naksun lisää, ettei sakkaa, mutta sen kun tietää niin se on helppo iskarin yläpään siipipyörästä kääntää vaikka ajossa.

Kuva Minna Kinnunen

Kuva Minna Kinnunen

Ajo sujui hyvin niin pitihän sitä alkaa yrittämään lisää kaasua. Sitten saikin jo ottaa vähän voimia mukaan. Selkeästi hipoi lähempänä rajaa, kun vauhtia lisäsi. Tässä on vaan niin paljon sitä tehoa, ettei kaasua voi ihan missä vain kääntää miten paljon vain. Äkkiseltään tuntuisi, että matka ei taitu kun moottori ei huuda taistelukierroksilla. Raja pidon ja sutimisen kaasuun on tuntuva ja reuhaaminen kostautuu itsensä väsyttämisellä. Tosin huomasin käsien alkavan jo tunnin ajon jälkeen väsymään. Pari viikkoa kestäneet remontit kotona - paneloinnit, maalaukset, hionnat jne on vaatinut veronsa ja palautumista ei ole ollut ollenkaan kun joka ilta jotain tekee. Roni antoi hyvin palautetta ja selkeät näkemykset. Kaikki on varmaan kuultu moneen kertaan, mutta pitää sitä muistia virkistää välillä varsinkin kun yksin ajaa niin tulee "vaivuttua" sellaiseen mukavuusalueen tietämille varsinkin kun vertailukohdetta ei juurikaan ole. Nyt oli tosi kiva ajaa porukassa ja kuitenkin sai ajaa omaa ajoa.
Siitäpä sitten siirryttiin pehmeän hiekan osuuteen ja siellä käsien voimien ehtyminen tuli kyllä enemmän esille. Ajoin oikeastaan sellaista max.cc kisa vauhtia, eli jätin reippaan kaasunkäytön väliin. Olkapäät oli väsyneet ja yllättäen sormivoimat, mitä ei ole ikinä ennemmin käynyt. Ehkä jatkuva hiekkapaperilla hiominen ja työkalujen puristaminen auttanut asiaa... noh kivaa oli silti ja kerran menin kylkimyyryä kun sisäpenger luistattu takapään alta. Toistamiseen laskin mopon pötkölleen  kun pysähdyin kavereiden luo ja kallistui senverran, ettei jalka juuri heti ylettänyt vastaamaan niin helpompi laskea maahan ja nostaa ylös kun kiikkua kallellaan yhden jalan varassa ja punnertaa takaisin tasapainoon. Tätäkin olen harjoitellut aina välillä  vaikken muuten enää hirveästi kaatuilekaan 😀

Kuva Minna Kinnunen

Lopuksi vielä perus kasin piirtoa. Ärsyttävän tehokas ja vaikea tekniikka treeni. Joskus se sujuu joskus ei. Nyt oli siinä ja tässä, alusta oli kova ja se helpotti kyllä.

Kuva Minna Kinnunen

Kuva Minna Kinnunne

Oli kyllä niiiiiiin siisti päivä ja vaikka sinne oli reilu pari tuntia ajomatkaa niin oli joka kilometrin väärti. Ihan superia ja varmasti uusintaan! Kiitos Ronille ja Mantsamimmeille.
-Esmeralda-