Jämsä CC 21.7 2018

Niin siis Lievestuoreen CMX cup kisa peruttiin jo pari viikkoa sitten kelien takia. Kastelusysteemi ei kuulemma pysty näillä ultimaattisilla helteillä pitämään rataa turvallisessa ajokunnossa ja näinollen kisat peruttiin. Olimme kuitenkin jo ilmoittautuneen jämsän cross country kisaan joten se olisi ajovuorossa.
Uusi vaihdepoljin tuli ruotsista ja Antti rakensi uudet jalkatapit vanhojen lirputtimien tilalle. KTM kierrätysosista 😀 Kyllä nyt kelpaa.
Iltasella varikolle jo valmiiksi ja aamulla startti klo 9.00. Oli luvannut sateita joten arvailtiin millaisen suihkun saisimme.
Ensimmäinen kylmä suihku noin niinkuin ajatustasolla tuli lähtökarsinassa. Ei ollut mitään koroketta josta polkea käyntiin. Löysin kiven, mutta oli niin pieni, etten ylettänyt kunnolla potkimaan. Onneksi tilanteen pelasti alan heppu Roope, joka asiaankuuluvasti oli viimevuotinen classic scramble t-paita päällä sattumoisin lähistöllä. Pitkäkoipisena tuli pelastamaan neidon pulasta (ikinä käynyt näin!!) ja potkimaan Hussen tulille ja pääsin rivistöön odottamaan starttia, joka onneksi olisi käyvin moottorein. Noh, käskivät sammuttamaan sitten lähtösuoralla ja odottelimme ambulanssia saapuvaksi. Ei-ole-totta. En millään saisi sitä käyntiin enää siellä pehmeässä hiekassa ilman minkäänlaista koroketta. Naisten startti oli ja meni ja seuraavaksi nuorten rivi ja se lähti ja sitten V60 ja nekin meni menojaan. Classic riviä odotettiin hetken, jos saisin pelin käyntiin (Anttikin yritti, mutta husse leikki kuollutta) ja niin lähti sekin rivi matkaan ja ajattelin räjäyttää hussen siihen paikkaan. Eihän se tosin sen vika ole, että olen alamittainen.
Näin sivusilmällä kun samainen scramble paita juoksee starttipaikalle ja tulee apuun. Roope potki Hussen tulille ja lähdin muiden perään vihdoin. Ketään ei enää näkynyt tai kuulunut missään.Kauanko siinä meni? Minuutti vai kaksi ei mitään ajantajua, siinä se tuntui iäisyydeltä. Siinä potkiessa olin rikkonut saappaanvarresta kaikki soljetkin ja viiletin pitkin metsiä saapas auki lepattaen...
Pääasia, että pääsin matkaan. Ajattelin, että jaksan kyllä remuta sen malmikasan kanssa tunnin joten ajoin niin kovaa kuin vain ikinä pystyin sillä alustalla. Selkiä alkoi tulla vihdoin vastaan ja ohittelin tämän tästä aina jonkun. Ei mitään käsitystä sijoituksesta, eikä edes ajo-ajasta kun kelloa en nähnyt missään kohtaa. Päätin, että ajan miljuunaa kunnes joku liputtaa mut ulos. Rossiradalla tapahtui kerran aikamoinen solisluu siksak lintta ja hetken arvelin, että se on lorun loppu. Jopa molempien. Kaasu pohjassa riitti oikaisemaan kuitenkin ihmeen lailla (en lottoaisi vähään aikaan) ja matka jatkui. Husse oli siellä puiden välissä ja tiukoissa neulansilmä mutkissa yhtä ketterä kuin puimuri metsäpolulla. Säilyimme kuitenkin ehjinä maaliin.
Maalissakaan ei ollut mitään hajua vielä sijoituksesta. Seinältä vihdoin tulosluettelosta tavasin, jotta olin neljäs Classic luokassa ja 9 starttasi siis. Naistenluokkaankin olisin noin puoliväliin asettunut tuon puimurin kanssa 😂
No olin kuitenkin tyytyväinen ajoon ja lopputulokseen. Rollerieilla varustautuneena pieni sadekuuro ei haitannut ja keli oli oikeastaan ihan priima. Samoin reitti. Taivas repesi vasta seuraaville luokille.

Taas pyörien päälle ja pohjois-savoa kohti. Seuraavana päivänä - yllättävää kyllä kisa ei tuntunut missään - suonenjoelle nauttimaan lämmöstä rossiradalle. Hivenen pattisempaa kattausta, mutta oikein kivaa oli silti. Vauhti alkoi kasvamaan jo siihen malliin, että tilateita ilmestyi kuin tyhjästä, joten pari puolentunnin settiä sai riittää. Hiki tuli molemmille.

Nyt kalustohuoltoa ja seuraavana Ruotsiin!
Mietin vain, pitäisikö Roope ottaa mukaan.... varulta...

-Esmeralda-

7.8 2018 Heinola Classic MX Cup III

Antti lähti perjantai iltana jo varaamaan paikkaa varikolle ja minä nukuin tyytyväisenä omassa sängyssä mukavasti yön. Menin vasta aamusta pelipaikalle.
Oli satanut ja sitten oli myös satanut. Välillä myös satoi, sillävälin kun satamiselta ehti. Kutakuinkin aika paljon. Illalla oli lähtösuoralla vielä ankkalampi ja murehdin jo hussen kytkinlevyjä.
Ei ymmärrys riitä, miten se lampi laitureita vailla kuivui lauantaiksi. Toki paikoitellen pehmeä rata vielä ja päättivätkin muuttaa ohjaajakokouksessa ajojärjestystä siten, että A+B luokka menisi vasta viimeisenä radalle. No tuota, meidän siis piti lähteä ensimmäisenä ja mulla ei ollut edes housuja jalassa vielä. Ripirapi pukemaan ja ehdin vielä mukaan. Ensimmäisellä kierroksella katsastin lähinnä paikat minne EI kannattanut ajaa. Toiselle kierrokselle lähdin sitten tekemään aikaa. Kunnes... Takasuoran päässä mutkassa vielä kaikki oli ok, mutta seuraavaan varpaat hamusi tyhjää.

Teemalla: Etsi kuvasta viisi virhettä. Tai no yksi major error riittää. Aaaaiiiivan. Ei vaihdepoljinta. Voe ruoja kun söi rotan lailla. Poljin katkennut hitsistä. Ajoin kierroksen loppuun ja pohdin, että yrittääkö vielä ajaa vai vai.. sitten päätin, että koska arpa onni sattui jättämään niin suuren vaihteen käyttöön en viitsinyt polttaa kytkintä vaan tulin pois. Alkoi metsästys mallia Tuhkimon lasikenkä. Antti irroitti kiksin jämän ja lähdin metsästämään sopivaa kiksiä. Aika epätoivoista kun varikko näytti olevan cz:ien ja evojen luvattu maa. No onneksi Nurmisilla oli korjaamo lähellä ja sieltä kuulemma löytyisi yksi hussen raato elintenluovuttajaksi. Siitä sitten autolla kylille ja onneksi niiden emäntä oli maitoa menossa hakemaan niin samalla hoitui sekin.
Onnesta soikeana kiikutin saaliin varikkopilttuseemme ja ruuvasin kultakimpaleen paikoilleen. Pääsisin ajamaan sittenkin!

Ensimmäinen erä oli lähdöllään kun tulikin viivästys. Odottelimme ja patsastelimme lähdön järjestelyissä ja ambulanssihan siellä oli radalla. Huonoksi onneksi Nurminen juniori oli kaatunut ja loukkaantunut. Ei hengenhätää, mutta odottelimme toista ambulanssia saapuvaksi ennenkuin kisat sai jatkua. Ainakin 45 min olimme myöhässä. Sitten lanssi tuli ja äkkiä kypärä päähän ja puomille. Olin ihan unessa ja kuumuuteen läkähtynyt ja ja ja. Ensimmäinen erä meni aivan surffailuksi. Aika-ajojen puuttuminen alta ja turha seisoskelu oli taannehtinut aivot lähinnä kevätkaalin tasolle. Pari happipaikkaa kun jarrut olikin vähän huonommat kun nyky kotarissa, jolla ajoin viimeksi. Rimpuilin jotakuinkin maaliin ja ikinä en ole vielä jäänyt yhtä kierrosta kärjelle. Nyt jäin. Olin 10:s. Harmitti taas. Mutta sain sentään ajaa.

Kuva:Pertti Bruun

Kuva: Virpi Miettinen

 Toinen erä lähtikin sitten ihan eri tahtiin. Kohtuu startti ja ihan apinana ensimmäiseen mutkaan. En juma nyt ala väistelemään. Sitten muutama selkä ohitettu ja alkoi yhden hiillostaminen. Ihan suoranaisesti tuo ei räjähdä kaasulla joten pakko yrittää ajolinjoilla kuitata voiman puutetta. Vihdoin onnistuin viidennellä kierroksella kuittaamaan ja menin karkuun minkä pääsin. 4-5 sek nopeampia kierrosaikoja kun ensimmäisessä erässä. Olin tyytyväinen tähän ja 6:s maalissa. Kokonaistulos 7/19 ja cup puolessavälissä olen toisena pisteissä. 😀

Suurkiitokset Nurmisen Heikille vaihdepolkimen lainasta 💘

Tämä oli Classic motocrossin 20v juhlakilpailu ja E luokassa oli ehkä eniten kuskeja. Kaikki ei mahtuntu edes puomille. Kelistä huolimatta rata oli aivan helmi. Todella ilo oli ajaa.
Antilla meni myös eka erä penkinalle, startissa meinasi kaatua vieruskaverin kylkeen ja muut lähti kun se vasta viimeisten joukossa pääsi puomilta matkaan. Toinen erä meinasi lähteä jo ilman Anttia ja Mikkoa kun juttelivat kaikessa rauhassa ja puomilla muut jo seisoivat. Äkkiä kypärää päähän ja viimeisten joukossa sinne kun eivät ehtineet karata vielä. Erähän katkesi jo puomille odotteluun ja pyysivät sammuttamaan moottorit koska jälleen oli ambulanssi radalla. yksi sivuvaunu oli mennyt nurin ja kuskit loukkaantuneet. Kestäsisi, joten tulivat pois puomilta lähdön odotus alueelle. Ainakin puolituntia istuivat heinikossa ja vartoivat starttia. No se vihdoin viimein pääsi lähtemään ja meni paremmin mutta kokonaistulokseksi tuli samainen 7:s ja Cup kokonais pisteissä myös toisena.

Sitten lähdenkin hulluttelemaan parin viikon päästä ja Jämsä cc classic luokkaan lauantaina ja sunnuntaina Lievestuoreen cmx.
Pakko ajaa hussella siellä, koska siihen laitteeseen on vaan pakko adaptoitua. Väärät lihasmuistit jarruista ja ajo-ominaisuuksista kostautuu epämääräisillä kevätjuhla liikkeillä ja lepikon kuhinalla. Mutta ajellaan vaikka rauhaksiin, kunhan puomille päästään liepeellä....
-Esmeralda-