Lauantai vietettiin synttärikemujen parissa kun vietimme Hussen kanssa yhdessä pyöreitä. 90v tuli mittariin. Husse 65v ja minä 25v :) Touhusin siinä eestaas ja jossain välissä mietin, että en ole muistanut oikein syödä tai juoda mitään. Univelkaa ja nälkää tankkaukseksi, joten olo oli kuin olisi sahannut oksaa jolla istuu puussa. No synttärijuhlat meni hienosti (suurkiitos siitä Jussille, joka touhusi koko juhlien ajan sekä myös vanhemmille ja Antille tietenkin jäjestelyistä jne) ja meillä oli "possukivaa". Lahjatoiveita ei ollut, ainoastaan "husse omaksi" rahastoon sai laittaa tukea, jotta saisin lunastettua tuon omaksi. Edelleen on siis Heleniuksen Penan mopo, mutta luovuttanut sen minulle ajoon.
Sunnuntaina siis kisat ja oli rehellisesti sanoen hiukan ans-kattoo-ny-kui-käy olo.
Savirata. Olen ajanut siellä talvella joskus ja kesällä kai kerran tai pari?! Rata oli muutettu tyystin erilaiseksi vaan pohja oli sitä ihtiään = kuivana pölisee ja märkänä liukas kuin faan.
Aika ajot lipsuttelin mitenkuten ja yritin hakea tuntumaa rataan. Jarrut oli edelleen vähän hukassa vesivehmaa cc:stä asti, mut onneksi vielä illalla päätin haluta toiset takaiskarit siihen. (Kiitos Antti) Ne vanhat on niin löysät, että on hankala ajaa nopeaa pattista rataa, mutta ne joilla ajoin karhulassa olisi ollut aivan liian kovat tuonne. Pito 0. Eikä tuo betonipohja millekkään pateille menisi kunhan pysyisi pystyssä vaan. Puomille sijalta 7 ja se nyt oli aika sama kun meitä oli 15 kuskia luokassa.
Ensimmäinen erä meni taas startissa torkkumiseen (#¤%"/&/"#!!!!!) ja kun vihdoin irtosi puomista niin meinasin mennä selälleen. Pito oli jäätävä. Viimeisten joukossa matkaan ja ekan mutkan jälkeen törmäsin pölyseinään. Edessä oli jyrkkä alamäki ja neulansilmä takaisin ylös ja notko oli kastelusta liukas. Näin pölyn seasta kun mopot liukuu jarrut lukossa kylki edellä alamäkeen ja yritin olla törmäämättä kehenkään ja pysyä pystyssä. Onnistuin ja lähdin ottamaan kiinni ketä vain saisin. Sijoitus ruutulipulla 6:s ja taso oli ehkä kovempi kuin karhulassa, olipa siellä virolainenkin kuski mukana.
(Kuvat Alpo Lehto ja Antti Ruotsalo)
Toiseen erään oiken ajatuksella olin puomin takana ja taisin keksiä ainakin yhden asian, joka vaikutti starttiin. Kytkin näköjään otti pitoja vasta kahva aika ulkona - ei siinä kohtaa, missä yleensä olen tottunut. Se on niin jäykkä eikä ole selkeää tuntumaa missä se alkaisi tarttumaan, joten pitääpä vähän tutkia. Nyt sain paremman startin, mutta edelleen se ensimmäisen mutkan kasa ei houkuta. Väistelen sinne ruuhkaan survomista kun en ole kovin ketterä väistelemään tuon kanssa ja kolarointi ei kuulunut suunnitelmiin.
Jälleen alkoi takaa-ajo. Yllätyin taas miten hyvin jaksoin puristaa loppuun asti ja vaikka erien välissä otin pienet "nokkaunet" pakun takakontissa niin en ollut yhtään unessa ajossa. Päinvastoin. Moodi oli maximum attack - tai noh sen, mitä tuolla nyt pystyn menemään. Ajo kulki mielestäni hyvin ja hyppyihin piti jarrutella vähän ärsyttävänkin paljon kun en todellakaan luota lopputulokseen ilmalennosta. Siitä on vielä matkaa pöytien yli ja takakulmalle ei passaa jäädä. Siinä katkeaa meidän molempien selkäranka. Maalisuoran pikkupöytä taisi mennä yli, mutta muissa tarkastin kannen 😊 Muisti vain työntää takapyörä edellä kaasu auki sinne savispooreihin niin pysyi pystyssä.
Erä liputettiin kierrosta vaille ulos kun radalla sattui yhteentörmäys onnettomuus - josta selvittiin kuitenkin ilman vakavia vammoja- ja sijoitus ruutulipulla jälleen 6. Eli totalin kuudes. Podiumilla taas.
Kun voisi treenata vähän enemmän eikä ajaa vain kisoja, niin sekunteja saisi puristettua varmasti pois. Edellä olevat eivät ole niiiiiiiin kaukana, etteikö olisi mahdollista yrittää haastaa. Nuo kapineet vaan ei kestä ylenpalttista treenaamista kun kuluu osat puhki ja niitä kun ei ihan joka kaupasta saa. Mutta hyvä näin. Olen tyytyväinen päivään varsinkin kun rata oli todella haastava elemantti minulle. En ole kovan saviradan kuski josko minkään radan, mutta tässä oli kyllä kaikki tarjolla ihan rutikuivan pölisevän rullaavan tomun sekä jäätävän pidon savi(spoori)mutkien elementeistä siihen saviradan herkkuun eli niin liukasta kuin öljytty pelti. Pystyssä pysyttiin eikä oikeastaan ollut edes hirveitä tilanteita, joten jälleen: hieno kisa ja lopunviimeksi myös rata oli haastava mutta tykkäsin.
Antti meni ensimmäisessä startissa lähtömutkan pitkäksi ja jatkoi matkaa ihan viimeisten joukossa, maalissa 7:s, toisen erän 3:s sija toi totaalin 4:nnen paikan, joten podiumille kuitenkin. Ei kuulemma 500:nen kastellut pääsuutinta kertaakaan.....
-Esmeralda-
