Valoa kohti. Kaikin puolin.
Viimeinen Baltic cup jäi väliin kun parisen viikkoa sitten innoissani en mahtunut enää radalle Karkkilassa ja laittelin nilkasta sitten osat, jotka asianmukaisesti olivat olleet jo vuosia paikoillaan uuteen uskoon.
Onneksi Sidin saappaat antoi jäiselle penkalle kunnon vastuksen ja CTi:n polvituet piti kierukat paikoillaan niin saldona oli (aikamoisen ketutuksen lisäksi) kehräluun murtuma ja kaikki muut paitsi sisin nivelside oli kokenut jonkinasteisen repeämän.
Ai mitäkö tapahtui. No se on hiukan arvoitus itsellekin, olin jo monen monta kertaa samasta hyppyristä loikkinut, mutta nyt jostain syystä hyppy tuli liian pitkälle ja liian reunaan. Varmaan huono ajolinja tai jotain kun heitti mielellään sinne sivuun ja rata vain yksinkertaisesti loppui kesken. Joustot alas niin olin jo niin reunassa, että jalka tarttui valliin ja käänsi niin nilkan kuin pyörän kuin minutkin ympäri ja tyylipuhtaalla helikopterilla penkkaan poks. Totesin kyllä heti, että nilkka oli moro kun könysin ylös sieltä ja ei ottanut painoa ollenkaan. Pianhan sieltä tuli apujoukkoja nostelemaan mopoa hangesta ja kuskin ajamaan sen varikolle meikä kyydissä. Ajot oli ajettu.
Nuo nivelside jutut on sinällään ärsyttäviä, että ne on kohtuu pitkään raivoissaan. Jaksaa muistuttaa itsestään kuin piinaava hermoviila juuri kun on meno hauskimmillaan.
Harmitti tuo viimeinen hallikisa, varsinkin kun juuri olin päässyt jyvälle radasta ja sen hyppyreistä ja odotin todella innoissani, että pääsisin taas sinne.
Katse siis eteenpäin ja reilussa viikossa jalka on jo aika hyvin parantunut. Kiertoliikkeet on kirosana varmaan vielä pitkään... kunhan saappaaseen saan sen ni ei muulla väliä.
Sain myös vihdoin teipattua loppuun tuon vanhan 200cc:n ja Jokke Järvelä Tapesnakesta suunnitteli samantyyliset teipit siihen kun tuossa nelarissa. Sisarukset... vaan kuin yö ja päivä ajaa.
Edelleen mietinnässä mitä kisoja ajaisin, keskittäytyäkö liigaan vai TOP200 eestin sarjaan. Vai molempia. Kausi varmaan tulee olemaan sekoitelma kaikkea, myös cc kisoja sekä ainakin yksi pakollinen endurokilpailu, että numerot säilyvät. Siihen olen heittänyt haasteen eräälle jantterille pariajokilpaluun, saas nähdä lähteekö Kenu viivalle ... :)
-Esmeralda-
