Kantele CC 30.1 2016
Villisikafarmia taas kierreltiin reilu toistakymmentä kilometriä pitkällä lenkillä ja viimevuonna meni jo ihan käteen kyseinen kisa ja kaukana ei ollut nytkään.
Aamun avaus amatööri navin käyttäjä. Tai siis luetun ymmärtäminen oli luullun arvaamista. Muotoilu: Myrskyntie 162 ei tarkoita Myrskyläntie 162 vaan Myrskyläntie, joka on tienumero 162
Aivan oikein. Tajusitko? Eroa on muutamankymmentä kilometriä ja numero ei ole talon numero vaan kartalla tien numero. Huoh. Mietin että ei sinne näin pitkä matka ollut kun Pukkila jäi taakse. Sanokaa mitä sanotte, oli vain hatara mielikuva missä se oli :)
Silti onneksi ihan ajoissa paikalle, vaikka noin puolituntia myöhemmin kun ajattelin. Jake oli mukana kaverina kuvaamassa, onneksi niin sai vähän delegoitua hommia ja starttikin oli vasta 11.30.
Peltoa katsellessa tuli mieleen, ettei vuonna 2010 paistettu vanha päitsirengas olisi ehkä se paras vaihtoehto. Metsäpolku kivikkoa ja pelto silkkaa jäärataa ja vesilammikkoa. Osoittautui varsin paikkaansa pitäväksi mietteeksi. Mutta eipä ollut oikein valittavissa kun huonoja ja tosihuonoja. Enkä tähän kisaan viitsinyt uutta ostaa enää. Ei ole suunnitelmissa ajaa senkummemmin talvikisoja enää.
 |
| Kypsä, sanoisin. |
Lähtö oli mönkijästartti ja vähän oli epäselvää kuka ja milloin ja oli siellä kai sanottu, että koneet voi aikaisemmin laittaa tulille. Meni ihan ohi.. No ei hätää, kohtuu hyvä startti ja piru,että olikinliukasta.
Taru paineli ohi kolmannessa mutkassa ja ei mitään kykyä vastata vauhtiin. Hyvä kun pysyi pystyssä. Sitten alkoikin tulla junnuja vastaan polulla. Jäin plokkiin yhden junnu taakse ja aina kun yritin ohi niin ei ollut oikein pitoja. Kiljuin koneen kanssa kilpaa jotta latua ja pää sillä pyöri, mutta sitkeästi rimpuili edessä. Aina kun yritin jostain niin aina oli takalokasuoja edessa.. Metsäpolku meni ihan possujunassa ajeluksi ja yli puolilenkkiä siinä meni kun pellollakaan en päässyt ohi. Rengas löi vain tyhjää kun yritin. Kärki oli siinä vaiheessa karannut jo niin kauas, ettei millää ajamalla saisi kiinni - eikä kyllä muutenkaan. Vihdoin tulimme toiselle kierrokselle ja tämä sankari meni huoltoon joten sain vihdoin ladun auki. No eipä sillä sinällään enää mitää merkitystä, joten hauskuutin itseäni sitten loput kaksi kierrosta ja ihme kun ylipäätänsä en kaatuntu. Monasti oli lähellä, mut niitä ei lasketa.
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
 | |
| Kuva: Jake Monacosta |
Sukat märkänä, mutta ihan iloisena maaliin toisena. Ero kärkeen jäätävät 7 min ja kun sitä olimme siinä tulostaululla lukemassa niin joku koputti minua olkapäähän. Kas, junnuhan se siinä ja ilmoitti hymyillen: Mä en viittiny laskea sua ohi. Jake siirtyi välittömästi takaviistoon tirskumaan ja niin no mitäpä siihen voi sitten sanoa kun että huomasin. Junnu jatkoi: Mä aattelin, että tuun sanomaan etten huomannut sua. Heh.. siihen malliin pää pyöri kuin pöllöllä, että sitten olisin kyllä ehdottanut silmalaseja :) No eipä se sinällään mitään muuttanut, voitosta en olisi taistellut enivei ja hauskaa tuli pidettyä joten valtakunnassa kaikki hyvin.
Jos menisi taas takaisin nelarin sarviin opettelemaan rossaamista...
Sunnuntaiksi siis Hyvinkään vauhtipuistoon Tuiren kanssa.
Vaikka rata oli jäässä niin aika mukava pito oli nelarissa, vaikka rengas oli lähes yhtä kypsä. Rata oli kuin betonia ja ensimmäisellä kierroksella tulin maalipöydälle vähän turhan reippaasti niin linkosi niin ylös, että näin melkein Lahden hyppyrimäen (heh.. hyvä mielikuvitus) seuraaville vähän hiljensin kun se mäki oli nähty jo... Muutenkaan ei oikein uskaltanut irroitella kun jäälätäköitä oli siellä täällä. Täytyy tämä hyppyjen harjoittelu ajoittaa vähän myöhempään ajankohtaan, ettei tule nyt kautta paketoitua kirjaimellisesti jo tässävaiheessa. Kaikki aikanaan, enhän loppuviimeksi ole kun muutaman kerran ollut crossiradalla vasta... Siltikin oli ihan hyvä ajopäivä ja naamallaankaan en ollut koko viikonloppuna. Pari viikkoa seuraavaan Adrenalin areenan osakilpailuun.Täytyy harjoitella lisää. Ja lisää. Ja lisää..
-Esmeralda-
