Toivottakaamme kaikille erittäin rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2011

Tämä oli ihan hyvä vuosi. Ei pahoja loukkaantumisia, kisa menestystäkin tuli ja tavoitteet saavutettiin mitä asetettiinkin. Mukaan mahtui ylä ja alamäkiä, mutta tämähän on enduroa eikä mitään maarataa... =)

Jatkan samalla vanhalla mopolla, kone oli juuri auki ja kaikki laakerit, stefat ja mäntä vaihdettiin. 215h mittariin ehti kertyä... ajaa D ja C125 luokkia sekä CC cup:in. Tähtäimessä myös naisten maajoukkue ISDE:ssa 2011.
Mietinnässä ollut myös crossikilpailut, ainakin siihen pitäisi panostaa. Katsotaan. Ehkä viron puolelle keväästä ajamaan.

On aika tullut esittää suurkiitos kaikille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet matkan varrella. Sponsorit, jotka ovat rahoittaneet tavalla tai toisella tätä touhua tai vaikkapa Hytösen veljekset Turusta, jotka ovat lukemattomia kertoja säätäneet iskareita... tai muita ystäviä, jotka ovat hakeneet varaosia tai auttaneet huolloissa... Iso kiitos! Erikois maininta kuuluu ehdottomasti kuitenkin vanhemmillemme, he ovat olleet apuna ja tukena, myös erittäin paljon rahallisesti. Paljon eväitä ja oiottuja pakoputkia on mahtunut matkanvarrelle kaikkien varaosien ja rikkinäisten mersujen joukkoon, jossa ovat kantaneet kortensa valtaisaan enduro kekoon... ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Kiitos Päivi ja Seppo Michelsson sekä Leena ja Jorma Vesterinen.

-Esmeralda ja Markus-

Käärme Kustaan kiemurat

Startti 9:45. Olin hyvissä ajoin paikalla ja SILTI tuli ihan hullun kiire! Ilmoittautumisessa heti alkuun meni tietokoneet polvilleen ja vähintään kolme rinnan kymmenien metrien pitkä jono ukkoja oli jonottamassa käsin kirjoitettuja AT lappuja. Siinä jäi kaikki normi rutiinit hoitamatta kun piti juosta housuihin ja katsastukseen ja samantien lähtöön.

"Ajoin joukkueessa Marttilan Juhan (tutustuimme Gotlannin reissulla) sekä Niemelän Janin kanssa. Jania en entuudestaan tuntenut, mutta nopeasti tultiin juttuun.
Kisapaikalla hässäkkä oli käsittämätön. Ehdimme juuri ja juuri omalla minuutilla lähtemään MK:lle ja olimme kuitenkin liki tuntia ennen ilmoittautumisjonossa. No, sama tilanne tietysti muillakin, mutta silti... olihan episodi.
Reitti tarjosi kuitenkin mukavaa tapeilta ajettavaa latua, joka jouhevasti kiemurteli metsässä ja hakkuu aluella. Kivikkoakin oli, mutta jotenkin kun pääsi tapeilta ajamaan niin alusta toimi mukavasti ja pysty pitämään sujuvaa vauhtia yllä. Sormet alkoi alkutaipaleella jäätymään ja hävisi ohjaustanko tuntumalta. Pari oho hups tilannetta ja hetkeksi piti vähän tasoittaa vauhtia ettei päädy rusetille oksan ympärille. Muiden joukkueiden selkiä alkoi tulla vastaan ja ohittelimme mukavasti porukkaa. Tosin sitten otin kontakti kamppailun kannon kanssa - kanto voitti ja selätti meikäläisen pötkölleen. Yksi joukkue painoi välittömästi ohi kun suoristelin ruoria, jottei mopo kulkisi kuin ajokoira vinottain kahdella uralla. Matka meni joutuisasti ja sormet alkoi sulaa ja sitten tulikin se ensimmäinen kivikkomäki. Pikkuisen kuoputin siinä puolivälissä, mutta matka jatkui. Taas tuli joukkueita ohiteltavaksi ja fiilikset alkoi muuttua kilvan ajoksi, kun ensin meinattiin jotos mielellä olla noviiseina liikkeellä. Paineltiin siinä menemään välillä kärki ukkoa vaihdellen ja sitten tuli vastaan paikallaan seisova selkä. Ja toinen. Ja itseasiassa kun katsoi eteenpäin niin niitä oli monta kymmentä. Mitä ihmettä??? Saavuimme pullonkaulaan noin sata metriä ennen mäkeä. Pallomerkit kavensi väylän muutamaan metriin, käsittäen yhden lankkusillan ja vieressä olevan ison ojanpohjan, josta saattoi hypätä yli halutessaan. Ainakin yrittää. Siinähän sitten seistiin. Ja kauan. Varmaan puolituntia tuhraantui siinä arpoessa ja mäkeen tunki väkeä kun viimeiseen väestösuojaan ilmahälytyksessä. Heti kun tuli metri tilaa niin oltiin jo takarenkaassa kiinni. Monta rinnan kaikki innolla tönimässä toistensa stongia, kaivamassa, sutimassa, työntämässä, kaatumassa, retuuttamassa, tunkemassa jne... ikinä kokenut moista! Naisten vaateliikkeen alennusmyynti simulaattori?! . Huh.. Mopoja ja ukkoja oli joka paikka täynnä, ettei koko mäestä välillä näkynyt metriäkään enempää. En pystynyt ajamalla etenemään, kun vähän väliä piti pysähtyä rinteeseen ja jalat ei yltäneet maahan. Työnsin ja Jani ja Juha auttoi. Lopun viimeksi en päässyt enää kiven takaa etenemään siltä puolen mopoa kun olin ja Juha otti toiselta puolen mopon haltuun ja ajoi viimeiset metrit sen ylös. Sitten vielä piti raivata tietä yhdelle mopolle. Jani oli päässyt aika kivuttomasti ylös, oli ollut juuri rakoa ja näinollen kaksi kolmesta oli jo mäen päällä. Juha puski joukossa eteenpäin ja välillä työnneltiin ja yritettiin samalla väistellä muita hurjia. Vihdoinkin kaikki ylhäällä. Loin vielä epäuskoisen katseen takaisin alas mäkeen ja puistelin päätäni. Uskomaton sotatanner!
Ja eikun radalle, kalliita minuutteja tuhlattu roppatolkulla. Loppureitti tarjosi aika samanlaista settiä kun alkupää, mutta jossakin vaiheessa meni slalomiksi puiden väliin ja totesin, että onneksi niitä puita oli yleensä peräjälkeen molemmin puolin, että kun osui ensin oikeanpuoliseen stongalla niin vasemmalta puu paiskasi takaisin ajo-uraan =) olo oli kun flipperikuulalla. Maaliin päästiin ja huollossa tankattiin ja juotiin vähän ja valmistauduttiin toiseen kierrokseen. AT mies pysäytti joukkueemme ja sanoi, sori tunnit täynnä. TÄH? Juu puoli tuntia yli aikaa ja se oli täynnä. Jasso. Emme siis päässeet toiselle kierrokselle ja se harmitti, koska suuri osa ajasta oli mennyt jonossa mäen alla. Olisi pitänyt sudittaa toisten selkiä pitkin ja työntää ukot nurin edestä ja rynniä sinne konstailematta. Jälkeenpäin kuulin, että osa oli mennyt ojan yli muualtakin kun pallojen välistä ja silloin kun Juha oli tulossa ylös mäkeä niin osa tuli mäen alta suoraan lippusiimat kaulan ympärillä kun olivat oikaisseet pullonkaula mutkan.
Noh, meidän jälkeemme lähti kuitenkin vielä joukkueita kierrokselle, jotka olivat pitkälti enemmän myöhässä kun me ja sekin harmitti =( Olisimme vain halunneet ajaa vielä sen yhden kierroksen. Mäkikin oli kuulemma muuttunut sitten helpommaksi kun se mutka oli oikaistu pois sieltä ja siihen pääsi suoraan ajamaan, eikä se sinällään mikään mikään mahdoton ollut, kunhan siellä ei ollut 2,75 ukkoa ja 0,2 mopoa neliösentillä....
No, ihan hyvä fiilis kuitenkin kun ajo kulki ja oli niin siistiä päästä vielä kerran tapeilta ajamaan ennen kun perspenkki kausi alkaa oikeasti."
-Esmeralda-