Huhtikuussa koronaa ihmetellessä

Koko vuosi on kirjoitettu uudelleen. Jostain luin: Please unistall year 2020 it has a virus.
Kevättä odoteltu vaihtelevalla menestyksellä ja lumimäärällä. Vihdoin uskalsin vaihtaa vitoon kesikset. Mukana oli virallinen valvoja, johtaja, mentori ja adjutantti. Nuutti.

Kaikki kisat peruttu näillä näkymin syksyyn asti ja mestaruuksista ei ajeta. Mutta mopolla ajetaan.
Tosin koko uusimaa oli suljettu jonkun aikaa niin ei tarvinnut kovin pitkälle mennä. Viroon oli pääsiäisen aikaan liki kahden viikon ajo ja kisareissu, vaan tulhan sekin vietettyä omalla tontilla uudellamaalla. Noh, terveeenä pysytty toistaiseksi ja se on hyvä. Etätyö parasta ikinä, ja virtaa riittänyt remontteihin joihin muuten ei ole jäänyt aikaa/rahaa. Muutaman kerran viikossa ajamassa - joko kotimontulla tai jossain lähellä. Ai niin ja uusi mopokin tuli.. keltainen väri on puuttunut tallista joten suzukihan se piti saada. Mielestäni oikein mukava mopo viedä ja tykkään kovasti. Kun vaan taas pääsee tuohon ylitahtien kanssa yhteisymmärrykseen. 2T tuntuu lähes raivohullulta tähän verrattuna, on vaan ihan eri luonne ajaa.

Iskarit piti huoltaa kotarista ja päätin viedä ne Heikkoselle laitettavaksi. PIti saada vaan lisää kantavuutta. Näin ensivedokseksi onnistui aika hyvin. En hirveästi ole muualla päässyt ajamaan ja kotimonttu on siitä metka paikka, että jos säätämään siinä alkaa niin kaikki enskat säädän liian koviksi siinä ja rossit liian pehmeiksi - tiedä sitten miksi. Joten olen oikeastaan vain ajanut sillä sellaisenaan kevyen alkusäädön jälkeen. Hyvältä se tuntuu, vähän ehkä pientä upgreidausta seuraavassa huollossa. Suzukissahan on ihan hyvä alusta kyllä ja näin hiukan ajaneena tuntuisi toimivan hyvin, mutta onhan se niin, että crossi on crossi ja enska on enska. Toisen tontilla kumpikaan ei ole kotonaan.

Kotarilla saanut kivasti ajettua ja alkaa luotto palailemaan ja sitämyötä vauhti.Sitä ei ihan hirveästi pääse kotimontulla testailemaan, muuten siitä löytyy kyllä kaikenlaista.

 Jonain päivinä oli lumipeite montulla, vähän jänskätti kesiksillä kurvailla..

Ajaa yritän harkiten kuitenkin. Ilman yltiöpäistä riskinottoa (ja pysyä poissa lääkäriasemilta) ja yhtenä päivänä oli niin jotenkin ei mun päivä, ettei mistään meinannut tulla mitään. Lopunviimeksi ajattelin neppailla metsärinteessä kivien yli ja stumppasin mopon juuri sellaisen kiven ylitykseen ja kellistyin paikallani kyljelleen. Kytkinkahvan pää osui viereiseen kiveen ja katkesi. Edellisen kahvan taisin katkoa 10v sitten kun kaatui paikaltaan sivujalalta. Nyt siis uskoin, että paras keskisttyä chillailuun ja ajot oli siinä. Ei sekään ollut huono vaihotehto. Ei se aina suju. Ei väkisin.

Kävin katsastamassa myös Holmin metsälenkit. Paikoitellen kuivaa polkua, mutta olihan siellä niitä uinti ja kahluupaikkoja vielä. Jos normisti menis sellainen vartti siihen lenkkiin niin nyt taisin puolisentuntia haahuilla siellä, katsellen mistä pääsee reunoja pitkin kuivin jaloin. Pysähdyin myös hetkeksi lintukonserttiin autiotuvalle. Aurinko paistoi lämpimästi ja ei ketään mailla halmeilla. Paitsi minä ja mun mopo.

Puoliväliin pääsin puhtaana vaan sitten takarengas lipesi lutakkoon ja sitten olikin tiedossa pesuhommia. Oli se silti kiva käydä vähän safaria ajamassa hissunkissun... tuulettamassa pääkoppaa.

Taas on putipuhdas uutta rallia varten.

Ei ole kisoja eikä valmennuksia tiedossa, joten ihan tässä ajellaan omaksi iloksi ja koitetaan nauttia "viittävaille täysillä" eikä reenata itseään henkihieveriin. Josko se vastustuskykykin olisi parhaassa terässä siten. Pysykää terveinä ja odotellaan josko syksy  tuo tullessaan jotain kisoja.
Ainakin jotain uutisia ajohommmien tiimoilta tiedossa, niistä kohta lisää...
-Esmeralda-