Jos silloin olisin tiennyt, että vettä tulee yötäpäivää monta päivää putkeen myrskyineen päivineen olisin istahtanut alas ja miettinyt uudelleen. Vaan kun päivä koitti ja kotirappuset melkein ui, ei luonne antanut periksi jäädä kotiin lämpimän peiton alle kun kaatosadetta luvattu myös täksi-kin päiväksi ihan koko päiväksi.
Ei muuta kun Riihimäkeä kohti reippain mielin. Varikko piti olla pellolla, mutta siellä oli joitakin autoja aikalailla syvällä ja näinollen kisaajat ajatettiin kuka minnekkin. Hädintuskin pääsin sepelillä päällystettyyn pehmeään rinteeseen. Kysyin heti onhan teillä traktori - ja näin kumpareen päällä ponssen ketjuilla ja totesin, että eiköhän se tuolla lähde.
Ensimmäistä kertaa en saanut pyörää itse ulos autosta. Perä oli ylöspäin pehmeään sepelirinteeseen ja se jumittui rampille. Ei mikään tyhmä pyörä - näkihän se, että keli oli ihan kaamea 😂
Kun nyt olin hyväksynyt keli tilanteen, ei se sinällään enää harmittanut tai haitannut ollenkaan. Tiesin vaan, etten ole todellakaan omalla "tontilla" ajamisen suhteen - mudassa möyriminen ei ole ikinä ollut mun vahvuuksia. Kävi miten kävi, koitamme parhaamme, toivottavasti yhdessä.
Satoi aamun tihkuttamalla, mutta kun startti läheni hanat aukesi. No olin sen asian jo käsitellyt niin odottelin lähtöä kaikisessa rauhassa. Sateiden takia läheinen joki oli noussut pelloille, joten sinne ei päässyt ja reittiä oli jouduttu vähän lyhentämään. Ensimmäisen kierroksen jälkeen en ollut laisinkaan pahoillani siitä 😅
Oli liukastä ja oli spooria ja oli kiviä ja pehmeitä upotusreikiä. Ja oli myös raskasta. Persus penkissä ajaminen on aina ollut haastavaa, ja välillä pystyi seuraamaan tapeilta urissa, mutta sitten oli vaan helpompaa pysyä pystyssä kun laski hanurin jakkaraan.
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
 |
| Kuva: Simo Kuuslampi |
Olin yksin reissussa, joten koitin olla rikkomatta mitään että pysyn aikataulussa ja ehjänä vielä kotiinkin. Itseasiassa ajo sujui mielestäni ihan hyvin, ajosilmä ehti lukea maastoa ja valita kantavampia reittejä enkä jumittanut enkä kaatunut kertaakaan. Kerran takapyörä putosi viereiseen syvään spooriin väistöstä huolimatta kuitenkin, mutta onneksi aika helpolla matka pääsi jatkumaan. Ajo eteni kokoajan ja 99% olimme yhtä mieltä minne olemme menossa ja siitä olin todella iloinen. Syksyn ja talven mittaa pyörän päällä vietetyt tunnit oli teettänyt tulosta. Keli oli silti minulle raskas ja tuloksista ei ollut hajuakaan ennenkuin viimeiseltä kierrokselta (niitä olo 3 nautittavana) tulin maaliin. Olin voittanut yli 17 minuutin erolla.
 |
| Kuva Simo Kuuslampi |
Sade senkun jatkui ja kun lähdin kotia kohti niin iltapäiväluokat vasta starttasivat omaan kisaansa. Juuri ja juuri pääsin varikolta pois hiukan edestakaisin mönkimällä ja ruopimalla lähes vatsastaan viton kiinni. Onneksi satoi niin paljon niin auto peseentyi kotimatkalla. Enää mopon ja varusteiden pyykkäys 😳
-Esmeralda-
