Mietin, jotta tunnin nyt ajaa vaikka päällä seisten. Reitti näytti niin hienolta reittivideossa niin oli ihan pakko lähteä.
Aamusta startti ja tunnin setti. Kelitkin lämpeni ihan huimasti ja lokakuun puolivälissä +15 on aikamoinen saavutus. Sunnuntaille luvattu vielä lämpimämpää...
Olin hyvissä ajoin jo lähdön valmistautumisessa. Jopa niin hyvissä näköjään, että kone ehti vähän jäähtyä ja kun vihdoin piti lähteä matkaan eipä käynnistynytkään ensimmäisellä potkulla. Liekö huolimattomasti vielä potkaisin, mutta tosiasia oli, että kun joutuu käynnistyskiksin kaivamaan uudelleen esille ja potkaisemaan toisen kerran niin muut on jo aika kaukana... siinä sitten jäin vähän muiden hitaampien taakse sumppuun.
Reitti oli ihan älyttömän hienoa settiä ja mopo toimi kuin unelma. Ajo oli rentoa ja kivaa, kunhan pidimme hauskaa. Väliin oli vähän vääntöä kisakavereiden kanssa ja oli kivaa.
Sitten mielestäni katsoin kellosta, että nyt on maalissa ja ruutuliput oli pystyssä maalin molemmin puolin. Äijiä seisoi huomioliivit päällä monia siinä, mutta linjan ylitettyäni jäi vähän epäselvä olo oliko se maali jo vai ei?! Jäin siihen hortoilemaan ja katsoin mitä perässä tulevat tekevät ja nehän jatkoivat kilvanajoa joten sitten tuli kiire. Mietin, että ehkä sitten katsoin kelloa väärin, mutta mielestäni edelliselle kierrokselle kello näytii 6 minuuttia ja jotain joten kymmenen minuutin luokkaa tuo kierros niin olisi pitänyt maali olla. Noh, mikäs siinä- bensaa riitti ja kuten jo mainitsin, reitti oli hieno. Fiilistelyn summana toinen sija ja oikein hyvä mieli - huolimatta omista sähläilyistä keskityin olennaiseen, eli ajamisen sietämättömään keveyteen. Antti oli myös omassa luokassaan toinen, eikä varikkosuoran tukitkaan ollut tuntunut missään kun oli loikkinut ne tuplana aina. Vähän mietin miten kawa ne ottaa kun en crossilla suoranaisesti ole extremeä harrastanut, mutta oikein hienosti se ne selvitti. Kerran jopa ohitin yhden toisella tukkisarjalla kun se ajeli toista reunaa niin menin oikealta ohi loikkaamalla molemmat kerralla.. sattui olemaan tähdet kohdillaan...
Aronen kuskina (monta vuotta sivaria kisannut ja mestaruuksiakin voittanut) radalle harjoittelemaan ja myönnettäköön, että aamun kisa painoi jaloissa. Varmasti näin untuvikkona tuli jumpattua kymmenen edestä siinä purkissa, mutta oli ihan huisia. Sitten huilitauolla katselin Kunnasten menoa miten sitä oikeasti pitäisi mennä ja oli se hienoa katseltavaa. Ja orjalla riitti hommia loikkia reunasta reunaan ja ulkopuolellekin sen. Tiukemmissa mutkissa orjan lapaluut laahasi radan pintaa, jotta keksintö pysyi pyörillään kuskin kaasuttaessa niin, että sepeli lensi kymmenien metrien päähän. Toiseen settiin sitten koitin jo vähän enemmän ahertaa purkin ulkopuolelle ja mielestäni onnistuin jo aika hyvin. 😊
Hauskaa oli. Ihan koko päivä! Saas nähdä milloin eksyn seuraavan kerran pyörän päälle, säkylä jää ainakin väliin..
-Esmeralda
