53 Års racet Linköping

Pitihän se lähteä katsomaan kun niin paljon kuullut juttuja.
Twinshock EM classic motocross kilpailu. CETSC luokka. Starttasi 46 kuskia. A finaaliin 36 loput B finaaliin. Olihan vähän eri meininki kuin suomen kisoissa.... numerotkin eri värisiä. Laminoitu printti läpinäkyvällä teipillä. Vot. Täällä ei tarrasarjat vaikuta vauhtiin.

Olimme pelipaikoilla jo perjantaina puolilta päivin ihmettelemässä menoa ja pärinää. Suomalaisille oli varattu ihan "pääkadun" kupeesta hyvä paikka ja siihen me leiri rakennettiin muiden suomalaisten kera. Jokapuolella aluetta moottorit pörisi ja tarvinnut kun pyöriä napansa ympäri niin näki maarataa, motocrossia ja roadracingia. Samaan aikaan. Ja kuuli. Käsittämättömiä kierroksia 2 tahtinen 50cc TT pyörä kykeni laulamaan. Mietittiin jotta mahtoi mäntää harmittaa...

Crossirataa valmisteltiin lauantaille ja traktori ajoi säiliöllä (juu kyllä.. tullut suoraan lietteen ajosta pellolta... 😲 ) tonnitolkulla vettä radalle. Kävin kävelemässä ja mietin, että miten helvetissä siellä pystyisi ajamaan. Rata oli möyhitty kyntöpelloksi jossa kulki kivikovat traktorin jäljet ja hyvä jos pystyssä pysyi limaisessa savessa kun kenkiin liimaantui tonnin mutapallot. Tsk tsk. Ei saisi keskeneräistä työtä käydä arvostelemaan. Rata oli briljantti erissä. Koko yön työstivät ja lopunviimeksi aamun pikkutunteina lanasivat ja sitten suihkuttivat vain kastelujärjestelmällä pinnan kosteaksi. Upeaa työtä. Noh, jos yli 50 vuotta siellä ajettu kilpaa niin tiesivät mitä tekivät.

Aika-ajossa/karsinnassa havaitsin kyllä, että silti rata oli haastava. Pohja oli niin erilainen. Nopein kierrosaika 1,58 ja ollen 28:s pääsin A-finaaliin. Vaikka aikataulu oli tiukka ja lähtöjä non-stoppina paljon jotenkin aikaa jäi muuhunkin ja kaikki oli jotenkin järjestyksessä. Tulokset selkeästi taululla ja info kulki. Lämpöä piisasi vähän liiankin kanssa, mutta leiri oli telttojen ansiosta varjoinen niin viihtyi hyvin.

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

 Ensimmäisessä erässä ajoin paremman kierrosajan 1,53 ja nostin puomipaikkaa 22:lle sijalle. Radalla oli todella vaikea ohittaa, oli ajolinjan ulkopuolelta paikoitellen yllätysliukas ja välillä oli pitoa niin, että keula nousi väkisinkin kun yritti kaasuttaa eikä jaksanut edes sutia. Tekninen, paljon mutkia ja yksi ärsyttävä pattisuora, jossa husse niiasi aina niin tonttiin, että pelkäsin etuiskarien korkkien tulevan otsaan. Täällä ei ollut kyllä sokeritoppa pöytähyppyreitä niinkuin suomen radoille tykätään tehdä. Yksi pöytä ja isoja nyppylöitä, joista lensi kyllä pitkälle jos ei varonut.

Kuva: Alpo Lehto

Suomalaisia oli yllättävän paljon myös radan varressa liehuttamassa suomenlippua ja kannustamassa. Kiitos siitä, oli hienoa kun radanvarressa suomenlippu heilui vimmatusti ja huuto kuului varmasti varikolle asti. Se, että puomi oli täysi teki ajamisesta oikein kilvanajoa kun meitä oli 5-6 kuskia ihan sekunnin sisällä. Ja se, että yrittäessäni ohi äijät vilkaistuaan kerran näkivät sen olevan minä ja sitten alkoikin kuolemaa halveksuen yrittäminen pitää minut takana. Jostain löysin kuitenkin linjoja päästä ohi sillä joka riivatun startti meni enemmän tai vähemmän viimeisten joukkoon. Lähtö oli ritilältä ja sinänsä hyvä (Antti rakensi jostain puupalikoista minulle korokkeen jalan alle, että jalka yletti maahan), mutta jostain syystä kytkin luisti aina niin paljon, että lähti puomilta kuin vanha hihnavetoinen 55 DAF. No onneksi oli 15min aikaa ja voimat riitti hyvin ruutulipulle asti.
Erien välissä seurattiin muita lajeja taas. Ja tietty muiden suomalaisten eriä. Oli helppo viihtyä.

Lauantaina oli työmaana 2 erää ja sunnuntaille 1. Toinen erä lauantailta onnistui vielä paremmin ja sain taas ajasta pois muutaman sekunnin. 1,50 ja puomipaikalle 21. Ajo tuntui oikeastaan tosi hyvälle, suurimman osan ajasta olimme yhtä mieltä minne mennään ja kokoajan kaasulla sen minkä pystyi. Oli kyllä hiukan pitovaikeuksia kun kevyenä kuskina ei oikein kitka aina riittänyt. Rataa kasteltiin vain seuraavan luokan puomin täytön ajan ja pinta kostui ilman, että tuli lammikoita tai mennyt velliksi. Paikoitellen liukas, mutta ei pölissyt. Kuski ja pyörä ehjänä ja omaan ajoon noin suunnilleen tyytyväinen, nämä ukot täällä on Euroopan kärkikuskeja joten puolenvälin paremmalla puolella oli ihan hyvä suoritus meiltä.

Lauantai iltana oli palkintojenjako bileet rr-radalla ja kävimme syömässä ja katselemassa huimia kapineita. Päivä kuitenkin painoi ja hortoilimme ajoissa takaisin autolle nukkumaan. Onneksi  viereisen leirin ruåttalaiset eivät jollottaneet seuraavaakin yötä pikkutunneille vaan sai jopa nukkua.

Sunnuntaina aamulla oli 5min lämmittelyajo. Muutaman kiekan ehti vetää, mutta kivasti sai taas rytmin päälle. Olin päättänyt ajaa kahdenkympin sakkiin. Lauantain Antin startissa oli joku kaatunut eteen ja siitä ei päässyt ohi joten jäi viimeiseksi ja joutui sieltä nousemaan sen minkä pystyi. Toinen startti ehti mennä vain 20m niin joku vierestä kilkkasi toisen joka sitten tuli Antin kylkeen aiheuttaen sen, että Honda lähti 3 kuperkeikkaa etuperin sekunnissa samantien. Viimeinen erä jäi siis ajamatta.

Minun startti onnistui jotenkuten paremmin ja olin tiiviimissä kapinoissa alkumutkissa jossain keskellä ja selvisin niistä ihan vaan, että seuraavan pikku kinkaman taakse kaveri päätti heittäytyä radan poikki. En pystynyt väistämään kokonaan vaan ajoin sen kypärän yli. Husse pukitti ja linkutti ja teki supermänit ja ylämummot ja mitä-niitä-nyt-oli. Ja sammui. Onneksi pysyttiin pystyssä jonkunmoisen spagaatin avulla ja työnsin sen radanreunaan, että saisin käyntiin. Sai jonkun kerran suostutella, mutta luulen sen lähteneen vasta kun huusin sille saatana sentään. Muut oli jo hyvin pitkällä. Yli puolikierrosta edellä. Aloitin raivokkaan takaa-ajon. Ei pystynyt olemaan harmissaan ja ajamaan samaan aikaan joten valitsin jälkimmäisen ja päätin tehdä sen minkä vain pystyn.
Selkiä alkoi vihdoin tulemaan vastaan ja ohittelin häntäpäätä. Seitinohuesti rajan ei-ihan-hallussa yli lepattaen paikoitellen, mutta selvittiin ja 24:s ruutulipulla. Hyvillä mielin katsoin nopeinta kierrosaikaa 1,48 ja sillä olisin ollut 16:ta nopein 😋. Ennenkaikkea ei loukkaantumisia, Anttikin selvisi lähes säikähdyksellä - niska ja selkälihas krampilla , vaikka olo olikin kuin junan alle jääneellä. Ari Lahti pokkas pystin vanhempien mopojen luokassa ja muutenkin suomalaisilla meni ajot ihan mukavasti - paitsi Antilla, jolle sattui tässä kisassa se "tää on vaan motorsporttia" arpa.

Hieno kokemus, hienoja muistoja, upeita mopoja, mukavia ihmisiä ja kummallisia kapineita. Ensivuonna uudestaan?! Kukaties...

 Mystinen ATK jenkkilästä. Öljyproppu rungossa tankin edessä kun moottoriöljyt kiertää rungossa. Eturattaalle ketjut meni monen rissan kautta - siihen on varmasti joku syy, mikä ei ihan auennut.

 Crossin poikanen. Koska alue oli suuri ja välimatkat pitkähköjä moottoriurheilijat siirtyivät mitä kummallisimmilla kapineilla paikasta toiseen. Paitsi jaloillaan.

 Polkupyörämopo? Mopopolkupyörä? Samankaltaisia värkkejä oli vaikka minkälaisia. Sylinteri noin kahvikupin kokoinen. Sähköpotkulautoja oli myös ja Antti katseli haaveillen niiden perään. Mainitsin kyllä jostain fillarista, että ottaa mukaan, mutta siinä oli kuulemma renkaat puhki.... 😅
Luulen, että ensivuodeksi ne on korjattu jos tuolta itsemme löydetään.

Seuraavana sitten kahdenviikon päästä Sipoon supercrossi radalle ajamaan classicia.
-Esmeralda-