Jokatapauksessa rajoittaa noin 95% tekemisiäni. Voin edelleen nukkua ja syödä. Muu elo onkin sitten kolmekerroksisessa talossa hulvattoman hauskaa. Myöskään se, että poloinen jalka kärsi mittavat kudosvauriot ei helpota paranemista. Muistuttaa elefantin jalkaa vähän ajan tassuttelun jölkeen. 
Väkeä oli ainakin reilu 3000? Ja huima karnevaali fiilis. Enduroextreme luokka ja mopojen näytösajo. 
No jokainen päivä takana on toivottavasti pois matkasta, joka vie paranemiseen ja ajosaappaat takaisin jalkaan.
Kävin katsomassa kisoja Orimattilassa ja tekihän se mieli ajaa vaan oli se hienoa myös katsoa rauhassa. Ottaa opikseen mitä linjoja valitsivat ja ratkaisuja tekivät.
Tarjoutui myös optio käydä katsomassa Virossa stadioncrossi kisa Sõmerpalussa. Se oli iltakisa eli ihan edestakaisin vain pika pikaa suhattiin.
Hienointa oli katsoa Leokin, Kullaksen ja muiden mestarien taistoa. Se on helppoa kun sen osaa 😊. Se ajon saaminen siihen pisteeseen, että se on sulavaa kuin tanssi. Ei tapahdu ihan tuhannessa tunnissa. Eikä varmaan kahdessakaan. Mutta hienoa sitä oli katsoa.
Oli siellä myös naisten luokka. Vaikea sanoa mihin olisin lopunviimeksi sijoittunut. Kaksi kärkikuskia oli MM tason likkoja ja menivät ihan omilla kierroksillan. Seuraavat neljä kaatuivat harmillisesti molemmissa erissä, ensimmäisessä pareittain vuorotellen ja seuraavassa kaikki neljä yhtaikaa samassa mutkassa jumissa, joten minun tuurilla olisin varmaan ajanut siihen kasaan 😂 Loput muutamat saikin ajella varman päälle maaliin, sillä erän pituus oli vain 6 minuuttia niin siinä ei ihmeitä oteta kiinni kun 15-30 sekuntia menee helposti kun tuhtaa tuollaisessa rytäkässä.
Niin tai näin, vaikka harmitti katsojan rooli niin oli ehdottoman siistiä nähdä mestarien taistoa. Nyt sivusta seuranneena tajuan miten pitkä matka olisi kuskina oikeasti motocrossiin. En ole ikinä nähnyt naisten motocrossia radan reunalta ja rehellisesti sanoen tieto luo tuskaa eli sijoitin itseni kyllä vauhdillisesti siihen sakkiin paikalleen ja ajo olisi näyttänyt varmasti samalta.
Kaikkea voi tehdä niin monella tasolla kuten vaikka tanssi. Tässä tuli mieleen vähän sama juttu. Näyttäisin vain pingviiniltä, joka seisoo polttavan kuumalla kivellä..... Vähän niinkuin motocrossissakin...
Sehän vain kertoo miten paljon olisi töitä tehtävänä ja olla lannistumatta kun ymmärtää työn määrän ja että koskaan ei valmistu tästä koulusta. Vähän kuin ratsastus. Ikinä et ole niin hyvä, ettei parantamista olisi.
Löydän itseni tällä hetkellä harmittumasta yhdestä sun toisesta asiasta ja silloin aina muistutan itseäni, että olisi voinut käydä paljon huonommin. Nyt kuitenkin tiedän saavani ajosaappaat vielä jalkaan ja pääseväni takaisin radalle 😊
-Esmeralda-
