Back to school - MX school

Hetken pohdittuani päätin hakea ammattiapua. Varmasti se olisi hyvä moneen muuhunkin asiaan, mutta pääsääntöisesti tämä ajollinen onglema häiritsi minua itseäni - loput todennäköisesti enemmän muita :)
Otin yhteyttä Miska Aaltoseen, joka pitää MX koulua Turun suunnalla.
Tähän hätään ei ollut mitään valmennuksiakaan tulossa ja muutama radikaali asia piti ratkoa, että asiat alkaisi sujumaan. Aika ja kärsivällisyys loppuu kesken opetella kantapään kautta kaikkea.
Suuntasin siis Turkuun Tietocenterin sisähalliin koulun penkille. Ensivaikutelma hallista oli mykistävä. Tila näytti niin pieneltä, etten ollut varma miten sinne edes mahtuu ajamaan. Myös rata oli aika syherö, yhtä mutkaa ja hyppyriä.
Olin varma, etten tarvitse ykköstä suurempaa koko vaihdelaatikosta.
Väärin. Kuten niin moni muukin ennakkoluulo. Alku tietenkin oli kankeaa ja meni pari settiä, että alkoi edes tajuamaan radan linjoja. Hyppyreissä oli oikeastaan jokaisessa ainakin kaksi täysin erilaista hyppyriä ja jos ajoi kaksi kierrosta ja kummallakin valitsi jokaisesta eri linjan kun edellisellä niin tuli itseasiassa kaksi täysin erilaista rata kierrosta.

Alusta muutettiin heti aika radikaalisti ja oikeastaan niin muuttui ajokin samantein. Sitten vasta tajusikin, miten aikaisempaa ajoa voisi verrata kuin yrittäsi juosta paljain jaloin lasinsirpaleilla.

Ajoon tuli rentoutta ja uskalsi kaasuakin käyttää ihan eritavalla kun kaveri ei tule silmille heti. Tai potki persuksille. Tai liippaa alta. Tai.. tai..
Hypyt alkoi laskeutumaan nätisti ja kaaret muutti muotoa. Itseasiassa kuten instassa tuuminkin: One rider went in and after a few hours another came out. He know what he is doing.. Suosittelen.
Läksyksi vain 3 asiaa muistettavaksi. Nekin yksinkertaisiksi kiteytettynä. Yritän pinnistellä ja toimia itse itseni koutsina kun nyt tiedän.
Aivan loistavan antoisa päivä ja jäi hyvä fiilis. Kädet tosin väsähti jo parin tunnin jälkeen kun pitkästä aikaa ajoi eikä ajellut. Myös rata itseasiassa on aika tekninen eikä juuri lepokohtia ole. Kun oppi profiilin se itseasiassa oli aika hauskakin. Jossain kohtaa alkoi pölisemään ja otti keuhkoihin jonkinverran, mutta sitten käynnistivät valtavat puhaltimet ja helpotti. Puhallin oli oikeasti varmaan metrin halkaisijalla oleva potkuri ja kun ajoi ohi niin hyvä ettei puhaltanut mopon selästä.

Jotta viikonloppu ei menisi makoiluksi niin vihdoin tuli Blackseveniltä postia ja piti sisäänajaa uusi kypärä, kiitos Artsille avusta ja Isälle tuesta :)

Edellinen teki tehtävänsä silloin reilu vuosi sitten Viron mestikoissa kun kaapelikelalta tulin päälleni ja yhden kypärän varassa ajotouhut on vain aika syvältä. Tuli myös testattua ne poskipalojen pikairroitus lenksut ja ensihoitajat kehuivat kovasti ja toivoivat, että joka kypärämallissa olisi sellaiset. Kypärä lähti päästä helposti kuin silinterihattu.

Lunta tullut jonkin verran tosin jalkojen pituutta katsellessa voisi tulla vielä parikymmentä senttiä lisää. Pakkaset laski sen verran, että uskalsin jo ajamaan. Holmin pätkälllä "koti metsässä" kävin reilu parisen tuntia metsässä peuhaamassa ja sen päälle vielä hiihtämään näin ensitestinä 5 km luistelusuksilla. Olipas hankalaa :O - vähän niinkuin kumpikin.
En ole ajatellut talvi iskareita teettää vaan ajelen tuolla 200:sella naksut auki kesäiskareilla. Lystiä puuhaa noin niikuin yleisesti ottaen. Niin kauan kun polulla pysyy. Sellaisenaan aion talven viettääkin, hauskaa pitämällä. Ensiviikolla CC kisat melkein naapurissa ja vailla sen kummempaa suunnitelmaa menen päivän sinne viettämään...
-Esmeralda-

Adrenalin Arena 10.1 2016 Baltic cup I

Pohdin diipadaapa lähteä vaiko eikö ja onneksi sain Reinolan Hannan kaveriksi niin ei tarvinnut sitten yksin lähteä paarustamaan toiseen päähän viroa. Ja helpottihan se aikalailla kun Hanna oli ollut siellä ajamassa monia kertoja niin tunsi paikan kuin omat taskunsa. 
Paikallehan saavuimme jo lauantaina ja täytynee myöntää, että istui aikamoinen peikko olkapäällä kun tiesin taas loikanneeni ihan oman alueeni ulkopuolelle. Kaikinpuolin.

No, pakkohan oli käydä muutama kierros kokeilemassa, vaikka rata oli todella kulunut, kova, reikäinen, paikoitellen jäässä ja oikeastaan aika haastava. Senverta jännitti, etten arvannut suoraan kylmiltään lähteä aika-ajoihin sunnuntaina. Tavoite oli ainoastaan pysyä pystyssä ja katsoa rata läpi miten se kulkee ja millaisia pöytiä sinne on katettu. Halli oli hieno ja rata iso ollakseen sisähallissa.
Kävin ajelemassa parikymmentä minuuttia ja helpotti. Itseasiassa se oli aika hyvällä profiililla tehty. Siellä ei ollut mitään kammo comboja ja pöytiin uskalti ajaa sen minkä pääsi kun alastulot oli pitkät. Paremmilla mielin pyörä parkkiin käytävälle ja valmistautumaan huomiseen. Onneksi kahvalämppärit tuli asennettua, siellä hallin puolella oli jäätävän kylmä...

Aika-ajot kymmenen jälkeen joten mukavasti sai aamulla heräillä rauhassa. Me suomalaiset olimmekin edustettuna sankoin joukoin siellä ja naisissakin meitä oli 4. Mopot oli varikolla, joka oli kohtuu lämpimällä käytävällä heti hallin seinän takana. Onneksi.

Toisen startin nukuin täysin.. vissiin viimeisenä puomilta lähdössä :) Kuva:Motorstart Photography

Kuva:Motorstart Photography

Kuva:Motorstart Photography

Maarit myhäili ostaneensa skumppapullon, joka pitäisi juoda kun maaliin tullaan. (Itseasiassa voitti toisen erän, ja pokkasi total 2:en, Julia 4:s, Hanna 6:s ja minä 8:s) .

Yllätyin itsekin vähän, että vauhti riitti jotenkuten muiden mukana pysymiseen vaikken uskaltanut steppi hyppyriä yli mennä ja kaksarit jäi myös rytmittämättä. Kerran yritin, mutta jäi hiukan vajaaksi ja takakorkeahan sieltä tuli. En sitten hirvinnyt enää uudelleen kisassa testata (kot kooooot kot kot tiedän...) tarkoitus oli kuitenkin saada myös elämys maaliintulosta.
Aika-ajossa 10:s Ekassa erässä 8:s ja vikassa erässä 9:s. Tulos oli siis totalin 8:s ja sai sillä pytyn. :)
Ensimmäisessä erässä olin startissa vissiin 3: vai 4:s ekan mutkan jälkeen, mutta kun kaksarit tuli niin siinä mentiin ohi sitten auttamatta. Toisessa erässä sain huonomman startin ja ekan mutkan jälkeen yksi kuski tuli suoraan kylkeen pakottaen mut mukanaan radalta ulos ja hetki meni ennenkun pääsi takaisin ladulle ja muut karkasi. Jäin muutamia sekunteja per kierros kärkijoukolle ja kun kierroksia oli se 9-10 niin tulihan siinä loppuviivan alle jo aikalailla eroa. Tästä on hyvä jatkaa opiskelua. Pääasia oli, että oli ihan tuhannen hauskaa ja koin jo sinällään onnsitumisia ja tämä oli ensimmäinen kerta crossiradalla tuolla nelarilla, ajellut tähän asti enemmän mantsa tyyppistä settiä vain sillä. Pyörä toimi hyvin ja oli oikein hyvä fiilis. Josko sitä vielä seuraavaankin menisi....
-Esmeralda-