Vesijärven ympäriajo 13.9 2014 - Round about Vesijärvi

Pitkästä aikaa kisoissa.

Siitä on ikuisuudelta tuntuva aika, kun viimeksi ollut kuramopon kyydissä. Jalkakin alkaa olla jo terve. Heinäkuussa kävin kerran hiekkarallia ajamassa ja pari päivää sitten sänkipellolla kokeilemassa niin silti enduroon tuo on ihan uusi jykevä tuttavuus. Make päätti startata piikillä joten lähdin kisaan sitten Maken 300 2T:lla. No okei, odotettavissa oli helppo kisa ja sillä uskalsin lähteä matkaan tuolla. Oman mopon käyntiin lähtemis/lähtemättömyys mysteeriä en ole vielä jaksanut/viitsinyt/ jne selvitellä. Heinolan kisojen jälkeen en sillä ole ajanut. 

Tuohan on älyttömän hauska pyörä ajaa, voimaa on - noh - tarpeeksi :) Oikeata enduroa en kyllä ollut ajanut metriäkään vielä, mutta kohtahan sekin hoituu.

Long time no competitions.

It really has been awhile after last time ride with enduro. My foot starts to be quite okay. A little sand race in july and few days ago a bit field race but it's really nothing - the bike is a very massive and new acquaintance. Markus decisded to start with 125cc in that race so that leaves the 300cc to me. Well, it seems to be easy race so it migtht be okay.

My own bike is still sitting at corner after Heinola race and haven't really done anything to it..

That 300 is hilarious bike to ride, there is power enough but I have not tested it in real enduro, you know in woods with stone and all that yum yum. That is thing what seems to be taken care soon.

Ihankuin jännittäsi. Aivan simona. Typeriä asioita, mitä ei ole tullut mieleenkään aikoihin. Saako potkaistua edes käyntiin kun jalat ei todellakaan yletä maahan. Puristuksia senverta, että koko painolla hyppään kiksille, jotta murahtaa käyntiin.

Vihdoin päästiin itseasiaan. Oli ihan sukasta pyöriä pitkin varikkoa ja miettiä oksentaako nyt vai kohta. Tyhmää, mutta ei ollut ihan kotoinen olo.

Kun moottori pärähti ensipotkaisulla käyntiin ja läksin matkaan niin kaikki muut ajatukset katosi. Nyt oli tuttu tunne, keskityin etenemään. 160km Vesijärven ympäri kirjaimellisesti.

Reittimerkit oli hiukan hukassa ja harhailtiin siellä täällä heti alkuun. Eikä kyse ollut siitä, ettäkö minä olisin puusilmä, seikkaili siellä muutkin. Ensiksi oli jokin käsittelykokeen tapainen. Kiihdytys jarrutusrasti. Tosin lippumies selitti jotenkin epäselvästi, etten oikein päässyt jyvälle mitä piti tehdä. No kaasutin vimmatusti ja yritin pysättää. Jälkimmäistä heikolla menestyksellä koska ensimmäistä tuli aika paljon :)

It looks like I'm suffering nervous problem while waiting the start. Thing what is quite unknown to me in that scale. I found my self thinking what if I can't kick it run because I have to jump to it with all my weight to make it run. And my poor feet are not too short just too far away from the earth. To make it run I have to jump to the kick start with all my weight.

Finally. It really sucks to go around and around the pit while thinking would I throw up now or then. Engine started nice and after that I lost every other thought. Just ride. 160 km round about Vesijärvi..

Route marks was a bit lost so we were lost also.. the fist test was some kind of handle test; throttle and try to stop as short as you can. I guess. It was unclear what to excactly do where and why.

Ekalla pätkällä alku oli peltoa ja sehän oli ihan hauskaa, vähän oli nauhat kateissa ja hukassa minne piti mennä, mutta sittenpä menikin metsään ja kättelin ensimmäiset kivet tällä kaverilla. En onneksi kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. Ainoa varmaan mikä liikkui ylösalaisin mopossa oli ketjut, jotka hakkasi ohjureihin. Tsiisus. Kyyti oli siinä määrin jämäkkää, että piti ihan aikuisten oikeasti hiljentää jos meinasi pystyssä pysyä. Vaikka pykälää ohuempi jousi taakse vaihdettiin edellisenä iltana niin silti se oli vielä omaa jousta moninverroin jäykempi. Pysyin ihmeen kummankaupalla pystyssä ja selvisin hengissä metsäpolku osuudesta, joskin enduro mittapuulla tuo polku oli vielä aika kivetöntä ja jouheaa. Ruuvailin maalissa naama hikeä (tuskan hikeä?) valuen iskareista naksuja ja nappeja ja muttereita auki. Huoh. Seuraavalla pätkällä mentiinkin aikamoista kippuraa hiekkamontulla ja meinasi jalkojen pituuden puute hiukan tiukoissa mutkissa ahdistaa. Itseasiassa tämän pätkän maaliin Maken piikistä hajosi moottori ja matka katkesi siihen. Minä pääsin karpaasin kanssa maaliin ehjin nahoin ja matka jatkui. Luojan kiitos miten kätevää olla voimaa riittävästi kun meinasi kallistua nurin ni senkun käänsi kahvasta ja kapine hyökkäsi niiltä sijoiltaan ja matka jatkui :)

First test started with field and that was fun. Track tapes was lost there but found my way to woods and literally "shake hands2 with stones at first time. Boy I was thinking was there anything else going up an down than chanis?! Not the suspension for sure. It was robust ride. I survived to the end not to mentioned that it really was not so stony and rough path in enduro scale. I opened the every screw ande nuts lot what I found in suspensions and sweating my ass off. The next test was totaly different. It was tiny little serpentine at sand pit. Had to be really carefut that don't hit your own tail light at curve. As a matter a fact Make's engine broke down just at the end of this test.. I reach the goal with the fatty giant and sometimes it was nice to have so much power, when ever it started to fell down just thruottle and it jumped to attack like a goldeneye from bowl.



Kuva: Satu Hiltunen

Ensimmäisessä huollossa pohdiskeltiin tajusiko kukaan mitä siinä rastilla piti oikeasti tehdä? Kaikki siitä tuntuivat enemmän tai vähemmän kaasutellen läpi. Huoltoaikaa oli tuntuvasti ja bensaakaan ei hirveästi ollut mennyt. Siirtymiä ajettiin pääasiassa hiekka ja asfaltiteitä pitkin. Maantiellä oli haastavaa ajaa tasavauhtia kun taisin olla niin kevyt, että pyörä tuppasi kiihtymään kokoajan ja tasakaasulla ajaminen oli käytännössä mahdotonta kun meno oli eikujookueikujooku... Mutta matka jatkui ja näin kun mitään paineita suorituksesta ei ollut niin itseasiassa minulla oli todella hauskaa. Jälleen avasin vielä iskareita. Meno alkoi jo muistuttamaan jousitettua kapinetta. Itseasiassa seuraavalla pätkällä oli jouhevaa metsäpolkua juurineen ja kivineen - okei aika mietoa, mutta kumminkin - niin pääsin jopa ihan fiilikseen.

At the first service we were wondering did anyone really got a glue what to do at the first "throttle and brake" test?! Not really :) I had service time more than ever and weather was awesome and no pressuse about the race so I felt great. I opened the suspension what I still had left there and it started to drop to curtsy when pushed. Pleasant. The next test was smooth path at woods and I started to catch the feeling of riding.

Kuva: Markku Laukka



Tohkeisani rynnistin pitkin metsää ja stumppasinpa laitteet sitten kun pikku silta tuli yllättäen mutkan takaa nokan eteen. Äkkijarrutus ja valmis. Voi pahkasika. Kiikuin siinä tovin kun yritin ylettää potkimaan laitetta tulille. (Kuka vimmattu /%¤¤&#¤& irroittanut startin tästä.. :)...) läks se viimein ja syöksyin pellolle. Ja olipas muuten liukasta. Pelto oli vihreää niittyä pitkällä heinällä ja kaksi ensimmäistä mutkaa menin miltei takavalo edellä ja jos olisin ollut hypyrin yllä ilmassa olisi linkutus ollut täydellinen. Nyt vaan satuin olemaan pyörät kiinni pellossa niin meno näytti lähinnä amatöörimäiseltä räpiköinniltä. Pystyssä pysyttiin ihme ja kumma.

I got excited and rush at the woods when suddenly track took tight turn and behind that was bridge what looked really slippery. I brake down a way too much and engine died. (&¤%==%"#/? OMG! I wasn't able to kick it run again at that position (who the #£%&$ had remove the electric starter at this one..?) so I need to push it a little a bit here and little a bit there and didn't quite reach so little a bit.. and there I was dancing in the middle of race track with that fatty giant. Great. I got it run again and swoop to field and that was slippery with a capital S. Long green grass was lying on the track and I had fun like tinsmith at oiled tin roof. I win lottery and stayed on two wheels.

Sitten käytiinkin pienellä extremellä ja katsoin tukkirataa hetken kylmä rinki ajohousuissa. En ollut kertaakaan edes kokeillut tällä pyörällä mitään estettä. Minkäälaista. Nopea päätös ja sivuutin vaihtoehdon taluttaa sammutetuin moottorein mopo jotain siimoitettua kujaa pitkin. Tukeille siis. Rynnistin matkaan kuten ennenkin ja kappas kehveliä kun tuo kaasun annostelussa oli oman mopon voima muistissa, joten tämähän sylkäisi tukeille hytti pystyssä moro. Ei. Voinut. Enää. Hidastaa. Pöllit oli niin liki toisiaan, että oli yritettävä selvitä näillä asetuksilla. Ja hyvinhän se meni, viimeiseen vaakarenkaaseen tökkäsi hiukan, mutta onneksi vieressä oli rengas, joten jalka yletti potkaisemaan ja vot. Rata selvitetty. Hienosti tapeilta, keulien ja kaikkea. Ja 95% ajasta ihan herran hallussa :) Seurasin vain ratsua vanhana ratsastajana ja yritin kaasutella sopivissa väleissä ja toivottavasti sopivasti. Päädyin maaliin pyörilläni enkä selälläni ja olin suunnilleen litteä onnesta. Niinku onnistumisen onnesta. Hurmoksessa säntäsin matkaan ja kaasutin vahingossa mustaa viivaa...

There was surpreise at middle of tracks. Extreme test. I looked the log pile with and starting sweat. I haven't tried any kind of what ever extreme with this bike. Ever. Great. There was option to by pass this extreme with pushing the bike at marked track around this parking place so fast decicion and heading to logs. I throttled like my own bike ( so it was too much) and this one stormed with a wheelie to the logs. I could. Not. To slow down anymore. Logs were so close each other so I just had to go on. What a performance. Wheelie through the extreme with standing on foot pegs. 95% was only lord knows how did it go. But it looked good :). So called: Happy ending, and thrilled about that I throttle (too much again) on way again, and left black stripe behind.


Kuva: Jari Saarinen



Kuva:Jari Saarinen

Sattuipa kyseinen valokuvaaja tuonne testin varteen ikuistamaan tuon ja täytyy sanoa, että tunne oli aivan toinen kuin miltä se näyttää :)
Matka jatkuu oli välitankkausta ja vielä pätkiä, jotka noudattivat aikalailla aikaisempia, eli helppoa maastoa - onneksi - ja lystiä oli. Naiset jättivät pari pätkää väliin ja olisi siirtymiäkin ollut helpotettu, en vain tajunnut seurailla sinisiä nuolia ja ajelin näin pitkän kaavan mukaan suurimmaksi osaksi, mutta ei haitannut. Mahtui matkaan yksi kiperähkö kivikko siirtymäkin, mutta nyt tässä oli jonkinlaista joustoa, joten hyvällä rauhallisella rytmillä etenimme moitteetta.
Viimeinen AT olikin sitten aikamoinen torikokous. Odotimme siinä kärkeä kiinni ajavaksi joten minä odottelin siinä noin50 min. Mikäs siinä oli turistessa classic kuskien kanssa ja kuunnella historiaa ja tarinoita. Huomattavasti huonomminkin ajan voisi viettää. Kisaajat kasattiin yhteen, jotta viimeinen pätkä, joka ajettaisiin pareittain sprinttinä sujuisi jouhevasti. Alkuun oli hiukan pyörittelyä ja aika liukkaan oloistä maastoa. Rynnistin kaverin ohi ja mielestäni jopa innostuin vallan,  vaikka jälkeenpäin videolle tarttunut pätkä näytti lähinnä hyvin hyvin varovaiselta etenemiseltä. Sen täytyy olla kamerassa vika... :)
Maaliin saavuin naisten luokan voittajana kaikesta kommelluksesta huolimatta - ja ajon koko kisan reitinkin läpi ja vähän päällekin. Hauskaa oli todellakin ja kiitos Makelle, joka lainasi pyöräänsä.
Se ressukka ehti varmaan ekaa kertaa uransa aikana laskemaan puut polun vierestä, mut ei valittanut kuitenkaan.
Toinen kierros olisi ollut jo helpompi kun alkoi vasta päästä vähän jyvälle tuon sielunelämästä. Voi olla kyllä, etten ihan tuollaisenaan lähtisi oikeata enduroa ajamaan, voisi tulla tuska ja hiki.

Day was going on and tracks was easy and women class was allowed to have a short cut from some parts but I didn't notice those marks and drove the complete track. It was okay, we had time enough. The last TC (time check) point was really market meeting. We were waiting the first riders there about an hour. Sun was shining and all classic class riders was there and told stories from "good old times" and golden years. That was really good entertainment and time had wings. The last test was sprint model where started with pair. That was fun. In the end I win women class, even though there was everything small happening between here and there. Thanks to Make who borrowed his bike. At the first time in it's life that bike had deffenetly time to count every tree next to riding track but didn't complain :)
Next round would be much easier I just started to understand how that bike works. But not quite my bike without few changes.. 
 

Kuva: Satu Hiltunen

-Esmeralda-



- R