Rauman enskakisat järjestettiin poikkeukselliseti Porin Prikaatin maastoissa Säkylässä. Se oli myös SM:n lisäksi Lady-Cupin viimeinen osakilpailu. Ilma uhkaili sadetta vallan koko viikonlopuksi, onneksi maastojen odotettiin olevan hiekkaa, joten ei hirveäksi mutapainiksi menisi.
Valitettavasti kuvia en onnistuntu saalistamaan mistään, luottokuvaajamme ei ollut reitin varressa.
"Olin Lady Cupissa tällä hetkellä kolmantena pisteissä. Kunhan siis pystyisin pitämään edes paikkani, sillä edelleen oli riesana vantaan kisoissa heikunkeikun mennyt peukalo. Kumma kyllä nivelsiteet eivät parantuneet, vaikka kuinka reilu 7h ajelin seuraavana viikonloppuna tohmajärvellä.. (stupid...! ) Noh, tällä käpälällä mentäisiin, vaikka vielä edelliseen iltaan arvoin mennäkkö vaiko eikö vaiko nouko vaiko.. Meinasin sitten, että kun on tuo ilmoittauminen maksettu niin mennään ainakin reenaamaan.
Olimme Turussa yötä joten kisamatka ei ollut aamulla kuin tunnin verta ja nukkuakin ehti hyvin, vaikka kissat ajoi rallia koko yön sängyssä.
En oikein ole päässyt taas jyvälle tuon enskan välityksistä kun crossi istui niin maukkaasti jotenkin kätösiin niin tuolla on aina joko liian pieni tai liian iso vaihde..olevinaan ainakin.
Kaksi kierrosta/ kolme MK:ta ja n.50km per kierros. Ralliin siis peukalo lujasti kinesioteipillä tällättynä, niin että hanska juuri ja juuri mahtui vielä käteen. Ykköselle oli mukava metsäsiirtymä (lue: luukutusta metsäteillä ja harvassa hiekkakangas metikössä) ja kahden viikon ajotauon jäykkyys alkoi notkistumaan.
MK1 oli hiekkakuoppa pyöritys. Varsinainen sellainen. Tarkkana sai olla, hiekka oli TO-DEL-LA pehmeää ja monasti oli vain yksi syvä ajouralinja. Kaasua oli pidettävä keskimääräisesti hiukan enemmän kun luuli hallitsevansa ja oli montakin ohohups tilannetta jotka seivaantui ihan vain kun oli vauhtia tarpeeksi. Pätkän maalissa olin salaa ylpeä suorituksesta, koska en ikinä ole ollut missään määrin kotonani pehmeässä hiekassa ja toiseksi, en kaatunut kertaakaan. Mäkiä oli aikamoisia, mutta luisti katossa mentiin ja ei ollut ongelmia missään. Siitäpä sitten huoltoon ja kuinka ollakkaan varmaan pätkän jälkeisessä hurmiossa siirtymällä hieman huolimattomasti ajoin ojaan ja oikean käden etusormi taittui ylös, kun peukalo antoi teipeistään myöden. Voi &%%&€€!#!! Tähtiä näkyi keskellä kirkasta päivää ja ajattelin, että leikit oli leikitty. Huollossa sitten teippailin etusormenkin. Kipu alkoi jo hellittää ja ei muuta kun MK 2:ta kohti.
Kakkonen oli aivan sairaan makean siisti mutkapätkä metsässä, ihania vauthimutkia ja noh..liukasta sammalta, mutta ajolinja oli suht pitävä. Wuhuu!! Olin fiiliksissä, ajo kulki mukavasti - vaikka kerran karkasi pitkäksi enkä meinannut päästä ratanauhasta irti oli sitkeää kuin ilmakuivattu porsaan korva.
Kolmonen oli vanhaa kunto enduro polkua ja itseasiassa koko siirtymä sinne oli kilometritolkulla pattia. Siitä ei teipatut sormet tykänny ja yritin kierrellä ja kaarrella pattien lomassa. Kolmosen kivimäessä sitten puolivälissä keula pinkaisi vasemmalle niin äkkiä, että törmäsin risusuojalla puuhun, joka antautui ja painoi siis kytkimen pohjaan. Nou vetoa nou vauhtia nou tsääns... muks. Tuhtasin mopoa takaisin pyörilleen ja uuri yritys puolivälistä 60 asteeen kulmassa olevaa kivipalleropeltoa. Eihän siitä meinannut mitään tulla. No viimein pääsin vauhtiin ja mäen ylös, mutta kallista aikaa hukkui reilu 2 minuuttia.
Mietin jälleen varikolla jatkoon vai ei, mutta siitä lähdin taasen kohti ykkösen hiekkakuoppaa.. :)
Toinen kierros meni kommelluksitta, niin hiekkakuoppa kun kolmosen mäkikin heittämällä ylös ja sormet kesti, vaikka peukku oli kuin sykemittari. Mopo toimi hyvin, reitit olivat aivan mielettömän mainioita ja fiilis oli hyvä, ajollisesti sijoitus luokan neljäs vaan ilman kommelluksia olisi kapinat kolmossijasta ollut kovat. Lady Cupin kolmos sija säilyi. Kotiin tuomisiksi pystin lisäksi säkki perunoita ja SA mallinen perunankuorimaveitsi!!! :D"
-Esmeralda-
