Panssari CC 8.5 2011

Kesän ensimmäinen kisa Suomessa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli itseasiassa paistanut jo koko viikon ja kait edellisenkin enemmän tai vähemmän. Siinä määrin kuitenkin, että pölyn määrästä ennustettiin infernaalista. Lähtökarsinoihin pääsi sitä mukaa kun oli ajoissa katsastuksessa, ja starttasin aamulla ensimmäiseen lähtöön lähti siis kolmannesta rivistä edessään yli sata ukkoa. Edessä 2h nautiskelua...

"Lähtö oli klassinen cc versio, lippu kulki kilpailijoiden ohi ja kaasukäsi eli oikea pystyssä kunnes laukaus pamahti ja sai polkaista vehkeet käyntiin ja kirmata matkaan. Pamahti, pärinä räjähti ja singahdiettiin matkaan ja heti oli pari mopoa parkissa edessä olevalta riviltä ja puikkelehdin kärppänä ohi. Sitten ei nähnytkään enää mitään. Nyt tiedän miten merirosvolaiva lipuu usvassa kun tuntuu, että vallan leijuisi kun edes maata ei näy, eikä kyllä mitään muutakaan. Vältyin osumilta ihmeen kaupalla. Koko ensimmäisen kierroksen ohittelin mistä pääsin, sieltä täältä. Seuraavalla kierroksella yritin jo riehua ja kaasutella missä pystyin ja totesin vain vievän voimia, lopunviimeksi vaikutus keskivauhtiin oli mitätön. Reitti oli makea ja välillä pääsi hyppimään tieltä alas metsään ja muutama mäkikin oli matkassa. Ajoittain oli kyllä vaikea päästä ohi, niin kapeata latu oli ja jos oli tarjolla kaksi ajo-uraa niin sai olla todella vikkelä, koska tuurilla seuraavaksi reitti kääntyi juuri ohitettavan suuntaan, eli sille tuli sisämutka ja koko yritys valui hukkaan. Mutkia mutkien perään ja hiekka kangasmaastoa. Metsässä ei pölissyt ja oli nautinto päästellä polkua kun mopo toimi mukavasti ja ajamiseen tuli sietämätöntä keveyttä. Se oli kertakaikkisen fantastista. Ajovauhti on hivenen vielä treenin puutteesta ruosteessa ja tunnin jälkeen tunsin jo alkavani väsyä. Känsiä kivisti tottumattomuuttaan. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella meinasi käydä kalpaten, kun alamäen lopussa oli muutama patti ja sitten yksi iso ja tulin vähän huolimattoman kovaa ja jarrutin liian kovin ja hups, oikea ranne antautui. Olin tyystin unohtanut rannetuen! Oikea käsi lipesi stongasta ja eturengas heitti patista pattiin oikea vasen oikea vasen ja sakkasi monttujen pohjalle. Onneksi viimeinen sakkaus tapahtui vasemmalle -vasen käsi oli vielä tiukasti stongassa- ja vasempaan kääntyvän mutkan valli pelasti tilanteen. Sain oikealla kädellä taas otteen ja kaasutin ennenkuin kellistyn sisämutkaan. Ihmeen kaupalla tilanne oli ohi ja yhtään luuta ei mennyt poikki?! En edes kaatunut.. Taidolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Kierrosajat oli ihan ok, n.15min kummallakin puolen ja yhdellä tankkauksella pääsin. 8 kierrosta ja aikaa hivenen yli 2h. Olin jossain vähän alta sadan, mikä sinänsä yllätti hieman kun ohittelin mielestäni niin paljon porukkaa, mutta moni ajoi suoraan putkeen ilman välitankkausta. Kerran oli pakko kuitenkin käydä tankilla ja siihen hupeni jokunen minuutti muille hyvitystä. Tärkeintä tässä kohtaa kuitenkin oli se, että ajo sujui, ei kaatumisia ja täysin erilaiset iskarit kun ikinä tuntuivat istuvan mukavasti ajotyyliini. Sillä oli ilo ajaa.

-Esmeralda-