17.4 2011 Pärnu Offroad

Lelut laatikkoon ja rapakon toispuole...
Matkasimme ensin Paikuseen vähän ottamaan tuntumaa niin iskareihin kun maaperäänkin :) ja olihan se hiekka pehmeätä. Reissu lähti mukavasti käyntiin ja saavuimme iltamyöhäsellä Puhkekeskukseen majoitukseen. Osa suomalaisista oli jo ollut treenailemassa siellä perjantaina, mutta ajattelimme, että lauantai saa riittää. Meidän mukana reissussa oli jo Gotlannin matkalta tuttu Kimmo sekä pakulla vanavedes' Raumalainen "pariskunta" Riku ja Jouni. Ajamisen ohella vedettiin sokerihumala raumalaisten mörkölimpparista (Monster Energy suom.huom.) ja naureskeltiin hulvattomasti kielimuuria kuten: ..omuute pal ojas vet... tai.. kovastipalj.. no jokatapauksessa mukavaa oli kaikinpuolin.

Lauantai kääntyi sateeksi heti aamusta, mutta päätimme ajaa tuli vaikka mitä alas. Siirryimme iloisina Moto-Rauman leiriin sadetta pitämään. Paikusen reitti oli osittain vielä veden/lumen vallassa, joten ajelimme lyhennettyä lenkkiä. Ja voi Turkanen (lainaus raumalt') se oli sitten ihme touhua taas huojua tapeilta ja pehmeässä hiekassa vielä heti kylmilteen. No alkoihan se sitten sujua taas jotenkin kun ruuvaili iskareita muutama naksu kerrallaan tiukemmalle. Muutaman tunnin peuhattiin ja fiilis oli hyvä, kunnes Esmeralda joutui luovuttamaan leikin sikseen kaaduttuaan olkapäälle huolella. Onneksi oli se ehjä puoli, eikä se, mistä solisluu on jo toisesta päästä vinksin vonksin Espanjan muistona. Joka tapauksessa kaikki, mitä oli tehtävissä oli jo tehty alustan suhteen niin oli hyvä lopettaa siihen. Markus vielä siirteli kiviä hetken.

Markuksella kulki mukavasti ja mopo istui käteen jo aikalailla sopivasti. Laitilan reissu edellisenä viikonloppuna oli hyvää treeniä ja tuntuma kesärenkaisiin ja alustaan oli sisäänajettu. Niin haipakkaa paineli, että hyvä kun malttoi tulla pois. Sadekin mukavasti lakkasi niin oli hyvä lähteä Puhkekeskukseen pyörien ja ukkojen pesuun. Katseet vähän luottavaisemmin mielin sunnuntaihin.
Aamulla kävimme keskustelua ajaako Esmeralda vai ei. Olkapää kiusasi ja vasen käsi ei toiminut. Matkalaukun kokoiset kassit silmien alla kertoi jotakuinkin valvotusta yöstä. Päätös oli, että radalle, mutta jos ajamisesta ei meinaa tulla mitään niin sitten varikolle. Hinku oli ajamaan...edes katsomaan reitti muutaman kierroksen verran.

 Pääsimme varikolle rauhalliseen nurkkaan ja leiriydyimme jälleen raumalaisten kera...
"Kisapaikka oli suht lähellä yömajoitusta ja pöristelimme siis kokolailla hiekkaisen Pärnun halki kisapaikalle. Maapohja oli kaikkialla hiekkaa. Sitä oli vähän eri väristä ja eri raekokoa, mutta yhtälailla hiekkaa. Ja kylläpä sitä riittikin. Oli vähän hässäkkää kun ei oikein tiedetty mitä ja missä saatikka milloin. Kimmo oli jo konkari ja valisti minkä muisti ja saimme siis ilmoittauduttua ja lähdöt maksettua. Katsastusta ei ollut?! Siitä vaan sitten kamoja niskaan ja odottelemaan, että saisi ajaa lähtöviivalle.

Kaikki luokat ajoivat samaan aikaan, nopeimmat otti ensin startin ja sitten harrastelijat ja 85:t hetken perään. Tosin ekassa startissa joku insinööri kääntyi takaisin lähtösuoralle, eikä jatkanut suoraan reittiä pitkin, ja koko lössi oli noin minuutin päästä viivalla lähtöä odottavien niskassa. Huutelin siinä naapureille, että tänävuonna onkin vähän lyhyempi kierros?!... naureskeltiin ja odoteltiin kun ryhmät saatiin uudelleen järjestettyä. Nonniin liput liehui ja matkaan mars. Ja me perään. Yritin löytää ajorytmiä siihen upottavaan hiekkaan ja mopo nousi kyllä hienosti ja helposti plaaniin hiekan pinnalle -ainoa vaan, etten juurikaan pystynyt enää tahtomaan suuntaa. Löysin siihen jonkunlaisen kauhun tasapainon ja homma alkoi sujumaan. Reitti oli alle 10km pitkä ja 90% hiekkaa, pieni pätkä metsänomaista polkua ja pari soramäkeä. kisan kuluessa alkoi jo pakollisia patteja kasvamaan siellä täällä ja montut senkun syveni. Jonkun aikaa ajettuamme Make pyyhälsi ohi ja täytynee myöntää, että mietiskelin siinä hetken miten Turkasessa se pystyy ajamaan siellä niin kovaa...

Make kuraisena takakontissa kärkkymässä ohituspaikkaa, herää kysymys mistä kautta tuo toinen on ajanut? :)

Tunnin  kohdalla satuimme varikolle yhtaikaa ja odottelin siinä, että Make saa tankattua ensin. Meilllä ei ollut huoltoa ollenkaan vaan täyttelimme itse bensakannut ja tankkasimme sekä etsimme vaihtolaseja. Make ihastui pienellä tankillaan varikkoon niin paljon, että kävi siellä kuulemma neljä kertaa koko kisan aikana.. Muutamia kertoja puolin ja toisin haukkaili jostain kuopan reunasta tai sakkasi patin nokalta niin, että sitä seurannut lepatus ja oheistoiminta olisi varmasti ollut filmatisoinnin arvoista, mutta kaatumisia ei tullut kun pari molemmille. Huimia nurinmenoja kyllä näki, joskus jopa ihan nenän edessä ja tulikin kiire päästä aitiopaikalta pois, ennenkun itse on osallisena näytelmää. Kerran yksi ukko tuli vasemmalta ja toinen oikealta samaan aikaan ohi ja kummallakin haukkasi jotenkin niin, että törmäsivät suoraan edessäni yhteen ja pyörät onneksi kimposi erilleen ja ukot kilkkasi toisiinsa ja pyörähti juuri mopon mentävän aukon verran toisistaan kun sen sekunnin aikana kun kaikki kävi ei juuri itselläni ollut mitään tehtävissä. Sitä seurasi muutama Puuh! Puuh! Puuh! kypärän sisällä. Joskus meinasi hävyttömästi kiivetä selkään kun toinen konttasi mutkan rännissä eteen. Kerran väistin juuri tuollaista eteen kaatuvaa potkaisemalla mopon ulkovallista läpi ja samassa meinasin jäädä Maken alle, joka samaan aikaan hyökkäsi takaani ulkovallista läpi. Heh.. hauska tavata. Reitti pehmeni entisestään, mutta se ei häirinnyt niinkään kun se, että olkapää alkoi olemaan aika tulessa. Mutka ajo muuttui haparoivasta lähestulkoon katastrofiksi, kun stonga ei pysynyt enää suunassa. Päätin silti jatkaa loppuun ja joka kerta maalisuoralla katsoin siellä isoa kelloa montako kierrosta vielä jäljellä. Myönnän: kaasu ei auennut enää halulla vaan tahdolla. Hauskuus oli jo häilyvä termi, kunnes viimein numerot vilkutti nollaa ja se oli siinä! Ei. Enää. Metriäkään.

Markus tuumi olisivansa voinut ajaa tunnin vielä iloisesti ja hiekan huumassa varmaan enemmänkin. Ehkä pimeän tultua sen olisi voinut sieltä hakea.. tai sitten kun bensa olisi loppunut. Jokatapauksessa ihan onnistunut viikonloppu - olkapäätä lukuunottamatta- ja Make oli 11:ta luokassaan ja minä kannoin pinon erilaisia palkinto voimajuomia ohella kotiin pystin, jossa luki: Pärnu Offroad 2011, soolo naised, II koht. Eli siis kakkoseksi. Ei muutakun toivotimme toisillemme luonnikasta reissua kohti kotosuomea ja kivenlohkareita, jotka jääkausi sinne jätti valuttaessaan kaiken tämän hiekan alas tänne viroon"
-Esmeralda-