Päijänteen Ympäriajo 25.-26.3 2017

Mistähän sitä aloittaisi.. niin paljon mahtuu kahteen päivään kun aloittaa aikaisin aamusta.

Pahkis heitti pornaisten kisoissa, jotta lähdetkö ajamaan masterina päitsiä. Miettimättä sanoin: joo.
Tuli vähän extempore, mutta ajattelin jotta kyllähän sen ny kaksi päivää seisoo vaikka päällään. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Meitä oli viisi yhteensä ja minä siis Pahkiksen ja Renén kanssa toisessa ryhmässä. Tarkoitus oli testata koko reitin pätkien ajanotto ja samalla kun ajaa reittiä niin merkata mahdollisia puutteita merkinnöissä. Lyhyen kaavan valmistelut ja perjantaiksi Vierumäelle.

Lauantaiaamu alkoi 04.30 eli ennen ylösnousua. En nukkunut silmällistäkään. Huoneessa oli kuuma kuin saunassa ja koska nukuin yksin oli hirmu huoli, etten vain nuku kranaattiin, koska ei ollut varaa myöhästyä yhtään. Oli siis tiedossa pitkä päivä... Tavoitteena pysyä tunnin edellä MM kärkeä.
Motorengas toimitti masterpyöriin uudet renkaat ja aivan mielettömän suuret kiitokset siitä. Olisi varmasti lähtenyt henki monta kertaa niillä omilla vanhoilla, jotka muistutti sata vuotiaan mummon suuta - muutama jäljellä ja nekin heilui. Pätkät olivat paikoitellen niin liukkaita teräskovaa jäätä, johon ei uusikaan nasta oikein purrut. Kerran kaaduin yhden pätkän maaliviivalla kun takarengas vain lähti alta nolla vauhdissa ja sillä sipuli. Omat reittivalinnat oli muutenkin päivän sana 💪😅

Ei muuta kun naatiskelemaan ja aika haipakkaa koko päivä mentiinkin. Yhteishuollon ruokailu jäi haaveeksi, sillä ne vasta rakenteli wokkipannujaan kun me jo tulimme. Kansalliset luokat tulivat niin myöhään, ettei mikään ollut valmista vielä. Huoltoasemilta ostimme jotakin ja ne mitä oli jo niin jaoimme kristillisesti takapenkillä ja kutakuinkin sai nälän aina siirrettyä hetkeksi. On turha toivo muistella näin jälkeepäin millä pätkällä oli mitäkin, sieltä erottui vain ne ääripäät. Lyhyesti: Jämsä oli ihan helmi ja Nuuttila taisteli maanpäällisestä helvetistä Raivoskorven ja Keravan kanssa. Jämsä vastoin odotuksia oli hienossa kunnossa ja vauhdikas. Nuuttilaan oli joku kerännyt kaikki planeetan kivet kallioilla tai ilman ja sitä riitti niin, että puolivälissä (noin parikymmentä kilometriä pitkä MK) mietin kun olisi kännykkä mukana joutuisi päivittämään facen seinälle henkisen selkärangan katkeamisen lähestymisestä. Asiaa sinällään edesauttoi jämäkät iskarit ja liukupohjasaappaat, jotka lipsahti tapeilta aina kriittisessä paikassa ja aiheutti ennennäkemätöntä ohjelmaa isosti tai pienesti. Nastarenkailla paljas kivikko on muutenkin henk.koht not favorit listalla. Raivoskorven hakkuuaukeat ja savikot veti hiljaiseksi. Jopa siinä määrin, että adjektiivi, jolla kuvata sitä meni vasta suunnitteluun. Tais olla myös se pätkä jossa lähdin tangon yli jotta heilahti 😀. Löytyi semmoinen reikä mikä petti ja etunen upposi sinne.
Huolto-autoa ajoi Kartsa ja Reiska oli kartturina ja huolehtivat, että pysymme ajassa ja ajossa. Hyvin sen tekivätkin. Suurin osa siirtymistä päästiin kyydissä ja osa ajettiin. Aikataulu oli aika tiukka kun tuo ajovauhti ei ihan riittänyt MM kärjen vauhtiin vaikkei olisi minnekkään pysähtynyt edes merkkailemaan tai odottelemaan kellojen käynnistelyjä niin mentiin ihan minuuttipelillä koko päivä ilta seitsämään asti. Jos saimme muutaman minuutin etumatkaa niin ehti käydä pissalla..

Yllättävän hyvin jaksoi ajaa ja fiilis oli hyvä ja huumorilla pidettiin homma hauskana. Vaan alkoihan se iltasella jo painamaan hiukan ja viimeiset lipat illan viimeisellä pätkällä ihan vaan huvikseen kyljelleen. Jonkun kerran oli mopo vaaterissa kun jalka ei vain ylettynyt maahan laisinkaan niin paikaltaan kaatui. Tai oli helpompi laskea se maahan ja tulla mopon päältä pois ja nostaa pystyyn kun yrittää yhden jalan varassa liukupohjalla kiikkua.
Päivä vihdoin pulkassa ja sykemittarista kuoli akku jo puoliväliin päivää. Sain isältä vanhan ambitin käyttöön, mutta sen akku on vähän lyhyt ikäinen. Olisi ollut mukava nähdä päivän saldo. No toisena päivänä ei sitten mitannutkaan enää mitään vaikka latasin sen...
Ruuan jälkeen nukkumaan ja nyt tilasin herätyksen niin uskalsin nukkua. Ja kyllä uni maistui.
Seuraava aamu 06.30 (kelloja siirrettiin joten tunti vähemmän unta) ja taas mentiin. Aamun ensimmäinen pätkä oli todella kankeata ajoa ja ei meinannut millään saada ajatuksesta taas kiinni. Olihan sitä päivä aikaa taas harjoitella. Tänään olikin tarjolla etelän pätkät, jotka oli järestään aikalailla enemmän tai vähemmän kivisiä. Pari pitkää liki parinkymmenen kilsan pätkää ihan putkeen ja sitten enää Ohkola, Kerava ja Malmi. Ohkolassa kaaduin huolella kun löysin eturenkaalla jonkun kiven mistä karkasi ja tanko vinoon ja peukalo (se, joka oli jo rikki ennestään ja teipattuna) otti hittiä. En saanut tankoa ihan suoristettua vaan möngin pätkän maaliin ja suoristelimme sitten sitä. Buranaa ja Keravan puhki porattulle pätkälle. Peukalo oli niin raivona, että mietin ajaisiko puuta päin jos vaikka tunto lähtisi. Taas oli nuo adjektiivit vähän laimeita, joten ei ihan riitä kuvailemaan pätkää... mutta positiivista oli, että burana alkoi vaikuttamaan ja pystyi jo taasen ajamaan. Ja Malmin pätkä oli tosi siisti päätös tälle jotokselle.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Ekkeri

Kuva: Racekuvat

 Ihan huikean hauska reissu huippu seurassa. Yllätti se, että jaksoi näillä onnettomilla enduron treenimäärillä hyvin ajaa ja myös se, että renkaat eivät menneet miksikään, vaikka porasi siellä kivikossa ja paljailla kallioilla. Ja asfaltitiellä tietty.
Vanha kotka toimi hienosti, (ja nyt en puhu itsestäni) välistä oli vähän jurrissa (olisinpa ollutkin..) kun ei oikein ranteet kestänyt taistelukierroksia tuolla kivikoissa, mutta mukisematta lähti töihin aina ja ei ollut teknisiä ongelmia. Haasteellista oli yrittää katsella reitin merkintöjä sillä silmällä samalla kun ajoi kun siinä oli jo tekemistä, että katsoi mihin on menossa. Ja kun niitä merkkejä saattoi puuttua ja siitä koitui vähän omia ajolinjoja 😋 Oli myös tosi kiva tavata ihmisiä, joita ei vähään aikaan ollut nähnyt (mm.Päivi ja Saku) ja muutenkin enduroida oikein sydämensä kyllyydestä. Jälkeenpäin mietittynä ei oikeastaan missään vaiheessa harmittanut tai sylettänyt. Edes ne kivikot..

 

Ryhmä mestareita.. ei vaan mastereita maalissa.

Jos nyt keskittyisi sitten enemmän siihen motocrossiin 😊
-Esmeralda-

19.3 2017 III Baltic Cup

Se olis viimoinen osakilpailu takana ja täytyy sanoa, että jos ois taipumusta vatsahaavaan niin sellainen olisi jo todennäköisesti. Elämä tuntuu yhden sortin Agatha Christien jännäriltä, viimeiseen asti ei tiedä miten käy.
En edes muista milloin viimeksi joutunut lääkekuurille siitä on varmasti parikymmentä vuotta, mutta nyt sitten yksi antibioottikuuri ja viikko terveenä. Toinen perään ja kuume päälle. Kuumeessa vielä keskiviikkona kun kisat olisi viikonloppuna. Päätin, että kun matka on maksettu niin lähden mekatsuksi jos en aja.
Lauantaina ei kuumetta ja ajoin vain kevyen treenin. Lähinnä vain tuntumaa rataan kun viimeksi ollut jääspoorissa. Sunnuntaina sitten aamulla kuume nousikin taas hiukan. Aika-ajoissa ajoin vain muutaman kierroksen. Sen, että saan tuloksen ja pääsen starttaamaan jos luoja suo.
Olo alkoi kohentumaan ja uskalsin lähteä puomin taakse. Ensimmäinen startti oli kohtuu hyvä, mutta ensimmäisessä mutkassa toverit ajoi hypyssä minut ulos radalta.

Kuva: Maariofoto

 Jouduin väistämään siten, että laskeuduin hyppyrin ilmalennosta seinän viereen täysin ulos radalta ja mietin jälkeenpäin, että ihme kun ei sattunut kohdalle mitään eurolavoja tai isoja kivä yms letkukasoja mitä siellä yleensä aina oli. (Antti oli siivonnut ne aamulla pois siitä kun mietti, että niihin voi teloa itsensä. 😨) Liekö enskatausta auttoi, en edes ajatellut vaan vallien yli samalla kaasulla hyppäsin takaisin radalle. Viimoisena jälleen matkaan ja nousin sieltä lopunviimeksi kolmanneksi. Yllättävän hyvin ajo sujui kuitenkin ja ehkä suurin ongelma näköjään eri mopojen välillä siirtyessä kaasuttaminen. Tuo vaatii niin paljon enemmän kaasua, etten meinaa aina muistaa vääntää sitä pohjaan. 2T jos kääntäisin kaasua samalla tavalla olisin selälläni alta nanosekunnin. Muuten mopo tuntui hyvältä ja istui käteen todella mukavasti. Tuplat meni hyvin (silloin kuin ne pääsi tuplaamaan) samoin hyppyrit ja olin ihan tyytyväinen ajoon kaikesta huolimatta. Kuumekin tuntui jääneen ensimmäiseen erään.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Toisen erän startti ei ollut ihan niin hyvä, mutta otin heti paikkani kolmantena ja sen pidin loppuun asti. Näinollen totalin kolmas. Kierrosajat jälleen muutamia sekunteja nopeampia kuin viimeksi joten kehitystä tapahtunut vaikka viime ajat viettänyt tiiviisti metsässä jääspooreissa.
Antilla meni myös ensimmäinen startti mönkään kun joku törmäsi hyppyrin ilmalennossa päälle ja femma sammui ja viimeisenä hänkin pääsi matkaan. Nousi sieltä vielä 11:ta kuitenkin. Toinen erä startti holet ja toisena maaliin, mutta kokonaistulos oli 4:s tuon ensimmäisen erän takia.
Tämä oli samalla viimeinen osakilpailu Baltian mestaruudessa joten Antille tuli hopeaa omassa luokassaan ja minulle tuli pronssia. Maarit Mäkinen voitti tämän kisan ja myös samalla lunasti Baltian mestaruuden itselleen.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

 Tähän oli mukava päättää hallikausi ja siirtyä ulkokentille, kunhan ne sulavat. Sitä ennen haen vielä vähän fiiliksiä suomiendurosta. Sain kutsun, josta en voinut kieltäytyä. Ajan master pyöränä läpi Päijänteen Ympäriajon 90-vuotis juhlakisan, joka on myös MM osakilpailu. Otin sen toisen ääripään lämpimän sisähallin vastakohdaksi tuomaan vähän sisältöä elämään:

 Voin kertoa, että märkää oli 😀 vaan vanha ktm-sotaratsu ei valita vaan mennä kukkuu niin kuin käsketään. On se hauska mopo ajaa....
Viimeksi taisin päitsin kiertää 2013 ja sillon ajolinja opastusta antoi rakas Riepu ja tuumi, että helppo homma: vedät tosta tonne täysii....

Kevättä kohti!
-Esmeralda-  

11.3 2017 Ramirent endurosprint

Oli tarjolla ihan melkein naapurissa endurosprint kisat ja pohdin mennäkkö vaiko eikö.
No siis kattelin tämän reittivideon ennen kisoja ja ajattelin, että juu onpas aika kivan näköistä ja ei haittaa lyhyet jalat kun voi tapeilta oikeastaan ajella..

https://www.youtube.com/watch?v=Ory3SyimHKU&sns=em

Tämä oli kuvattu siis hiukan reilu kuukausi ennen kisoja 😂
Loppujen lopuksi ensimmäinen kierros oli kutakuinkin ok (kun jälkimmäisiin vertaa) mutta siinä ajoin yhden kaverin kiinni, jonka kanssa peräkanaa sitten ajoimme vielä yhden kiinni ja kilometrin verran ainakin possujunassa mentiin ennenkuin jono purkaantui kun kaveri laski ensin edellä ajavan ohi (ei varmaan ajatellut että olen siinä ihan takavalossa jonossa) ja vielä joutui junassa matkustamaan ennenkuin pääsi ohi ja taas ajamaan omaa ajoa. Aikaa siinä tuhraantui aikalailla.

Alun AT asema oli aikamoinen härdelli kun lähtö oli ihan kymmenen metrin päässä sen jälkeen niin oli hiukan hässäkkää. Tuskin kaikki pääsivät omalla minuutilla siitä, mutta ei siitä sanktioita jaettu kenellekään tietääkseni. Neljä kierrosta noin 8km lenkkiä auringonpaisteessa niin mikä jottei. Vaikka sinne aikalailla pattia ja reikää tulikin. Piikin täysin vakiot iskarit rankaisi aikalailla, varmaan omat crossikepit olisi olleet pehmeämmät, mutta nämä oli hiukan lyhennetty niin ajattelin... no en kyllä tiedä mitä ajattelin. En ajatellut, että reitti on niin kulunut. Metsässä siis mentiin sen mitä pystyin kapineen kapteenina suunnilleen olla ja ilman että sisuskalut irtoaa ripustuksistaan.

Nämä kuvat ovat videosta (kuvaaja Simo Kuuslampi), jossa painelen suunnilleen 3,25min kohdalla.

https://www.youtube.com/watch?v=qEnWdetEAlo&sns=em

Toisella kierroksella kerran kyljellään ja kerran stumppasin pelit (jota teen todella harvoin, mikä lie aivopieru) ja kolmannella jo kaksi kertaa turvallani ja sen kymmenen kertaa ainakin kuin ihmeen kaupalla matka jatkui kuitenkin pyörillä sinne minne pitikin niin viimeisen sitten ajoin vähän rauhallisemmin. Huoltoaikaa oli onneksi reilusti ja Antti mekaanikkona oikomassa osia kohdilleen 😅Ensiviikonloppuna on kuitenkin Baltian cupin viimeinen halli kisa ja sinne oli tarkoitus oikeasti mennä ajamaan. Tämä oli vähän niinkuin oheis viihdettä. Heh.. viihdettä?!

Offroadpron video reitistä, jossa ehkä paremmin vielä näkyy reitin viihdytys.

https://www.youtube.com/watch?v=Xa-imzY4h90&sns=em

Onneksi laiton "karjaraudat" kiinni. Olisi ollut sormet soosina taas. Muuten mopo toimi hienosti ja sillä on vaan niin kiva ajaa kun moottorissa on voimaa ja kiertää iloisesti kun tultiin pelto osuudelle niin viihdyimme ihan kivasti. Onhan tämä vähän niinkuin, että ei ole huonoja kelejä on vain huonoja varusteita - ja lyhyitä jalkoja. Spooriin tehdyillä iskareilla olisi ollut varmaan paljon mukavampi ajaa, mutta meni tämä nyt siinä ohessa. Vähän niinkuin vahingossa tuli tähän talvienduroon ryhdyttyä kun Holmin lenkit ovat ihan kotiovella niin eihän sitä voi vastustaa. Treeniä se on tämäkin. Hävisin Anskulle noin kuuden minuutin verran ja tulin siis toiseksi.

Kuva: Kaj Rönnqvist

Oli se silti ihan mukava päivä. Tavata tuttuja, joita ei enää niin hirveästi muuten näe kun ei enää enskavarikoilla pyöri. Ja hei, sanonta kuuluu: even a bad day at track is better than good day at work.
-Esmeralda-

Ensin oli LOL sitten OMG ja sitten ROLF... kirjaimellisesti :)

Siis ihan hyper hauska viikonloppu. Orimattilan Olloisten motocrossrata tarjosi viihdykettä ihan koko rahalla. Ja enemmänkin.
Viikolla kävin monta kertaa "hankijuoksemassa" eli rymistelin metsässä pitkin poikin sinne tänne ylös alas kallioita ja välillä oli lunta nilkkoihin ja välillä polviin asti. Hakkuaukealla välillä enemmänkin. Seuraa sain uskollisesti välillä kolme ja yleensä ainakin yksi.

Tämän tosin kannoin sitten kotiin parin kilometrin päästä kun väsähti 😅 Jalka ei vieläkään kestä juosta kovalla. Ottaa niin hitokseen itseensä, ettei jaksa kuunnella sitä. Umpihangessa menee täydestä kuin väärä raha. Ja kyllä mä juoksinkin. No ainakin viikonloppuna jaksoi ajaa paremmin.
Lauantaina auringonpaisteessa puolentunnin settejä ja pidempiäkin. Ja yrityksellä. Ja oli hauskaa. Ja pitihän sitä yrittää enemmän. Ja lisää. Ja noh, sitten olinkin naamallani 😎 Kokeilin miten kovaa mutkan spooriin pystyi ajamaan ja löysin rajan. Ei kannata kaasuttaa niin paljon, että keulii ja varsinkin kun pääsi hiukan kääntymään mutkan suuntaan niin alastullessa ei ollutkaan eturengas spoorin suuntainen ihan ja tarrasi nastoilla rännin reunoihin ja paiskasi ulkomutkaan mut selästä. Raja löytyi ja nano takaisin niin vot. Oli ihan mielettömän hyvä fiilis ja mopo toimi. Viimeksi kävin ensin enskalenkillä lämmittäytymässä ajomoodiin, mutta nyt se onnistui ihan suoraan rossiradalla. Antilla oli femma ajossa ja pitihän sitä silläkin käydä kurmoottamassa. On se hieno peli.

 

Aika samassa kohtaa Antti taltioinu, eri mopo vain alla.

Sunnuntaina sama lystinpito jatkui ja ihan hävettää kertoa miten siistiä olikaan. Sitten ajettiinkin jo hiukan kilpasilla Antin kanssa ja juu tokihan se olisi karannut vaikka isolla mörköllä olikin, mutta armollisesti odotti hiukan, että ylittämällä maalipöydän - se iso, jota en pääse yli- sai kaulaa seuraavaan mutkaan -se, jossa olin lauantaina naamallani - jossa otin kiinni sitten taas uudelle kierrokselle. Oli silläkin hiki, että ei se ihan helpolla päässyt 💪
Hyvin näki syketasoista, että ihan ajettiin eikä ajeltu vain. Tosin se hyvin jo jonkun vuoden palvellut Suunnon Ambit taisi kuolla kun sykevyön elvytyksestä huolimatta EKG näyttää vain viivaa.  No on huima apu treeneissä kyllä, mutta tässä kohtaa en todellakaan lähde investoimaan uuteen monen sadan Ambittiin.... johan siinä nappulatkin hiukan reistaili, että ihme kun kesti näinkin monta vuotta ja monta sataa tuntia enduroa ja motocrossia. Muista urheiluista puhumattakaan...

Enivei, hyvin tuli ajoa viikonlopulle ja olin tyytyväinen niin mopoon kuin itseenikin. Tulis jo kesä. Ei malttaisi enää odottaa millään...
-Esmeralda-