Mutamönkijäiset niin done.

Jokohan se alkaisi olla Kustaa treenit möngitty. Mieli täynnä kiviä ja mutaa ja kaipaan jo Kawasakin sarviin. Vaikka on tämäkin tavallaan siistiä mutta määränsä kutakin. Ja turhauttaa hiukan kun ei puiden välissä enää uskalla ajaa niinkään kovin kuin ennen.
Ajatukset jo ensikaudessa, mutta tämä on ihan hauskaa.. korjaan: hyvää vaihtelua ja toisaalta, kun crossikisoissakin joskus voi kelit olla kamalat niin onpahan sitäkin treenattu. Tosin jos sieltä alkaa löytymään yhtä paljon kiviä ja juuria niin vaihdan ratamoottoripyöräilyyn. Kiitos.
Ensi lauantaina siis Hämeenlinnassa Hätilän ampuma-alueella legendaarinen mutajotos Käärme Kustaa. Mikähän ihmeen aivopieru sekin oli, että sinne piti :D... mutta historian ensimmäinen naisten luokka olisi tarjolla ja lähdemme sinne Kärkkäisen Sannan ja Karikuusen Annamarin kanssa joukkueena porskuttamaan. Jos vain pysyn edes samalla planeetalla perässä, reilu vuoden tauko metsämaastosta on tehnyt tehtävänsä vauhtiin :) Ottaa sen hauskanpidon kannalta.
Sunnuntaina sitten kääntyykin jälleen lehti kirjasessa ja siirryn Kawasakin ohjaksiin ja motocrossiin. Kawin tupet on jo hypistelty silosiksi tallissa kun kuumottaa jo päästä takaisin radoille.

 Throwback from last summer....... <3

-Esmeralda

Vuoristorataa..

On ajettu vuoristorataa ihan läkähdyksiin asti. Ihan joka pompusta en ole lähtenyt syväluotausta tekemään ja välillä on ollut niin pimeitä ja pitkiltä tuntuvia tunneleita, että epäusko on meinannut jo voittaa näkyykö päässä valoa ikinä laisinkaan.
Se riivatun turha luuhan ei luutunut oikein mitenkään. Lopunviimeksi tuli päätös leikata ja ruuvata se. Tosin oli jo siirtynyt sivuun ja kasvattanut valtavan pallon massaa ympärilleen, että pellin alta joutui höyläämään isolla syötöllä tavaraa pois. Näinollen se ei vielä kuukauden päästä leikkauksesta ollut juurikaan luutunut. Yllätys.. Tässä kohtaa meinasin jo hypätä voltin. Viidennestätoista kerroksesta alas mielellään.

Jälleen siis kuukausi eteenpäin odottelua ja jumppaa ja &/%#¤¤*@##
En muista koskaan olleeni näin kauaa urheilematta aktiivisesti. Jonkin verran uin ja pyöräilin, mutta rankaisi minua moisesta lystistä aikalailla molemmista, lähinnä pehmytkudokset ja kutistunut akillesjänne. Silti uhallakin 2-3 krt viikkoon parin kilometrin uinnin sekä 30km pyörälenkin rauhallisesti tuhtasin. Siis sitten kun niitit oli poistettu. Kroppa alkoi olla ihan epätasapainossa könkkäämisestä ja mieli mustana odottelusta.
Onneksi elämästä muuten sai virtaa niin, ettei päässyt vaipumaan ihan sapetuksen suohon. Tein monet villasukat... pitkät ja kirjavat. :)

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain ajoluvan. Tosin silläkin uhalla, että varovasti pitäisi.. Anteeksi kuinka? Pohdin miten ajaa varovasti rossia tai enskaa. No Ihan sama, pääasia että pääsi pyörän selkään ja sittenhän suuntana olikin Viro ja pieni kylpyläloma 4:n päivän ajo setti. Nam.

Rannikon Antti, 100% rossikuski poloinen joutui puita kiertämään ihan vain lapsenlikaksi, etten laita itseäni rusetille jonnekin petäjän ympärille. Omasi vankat mielipiteet kylläkin touhusta...

Paikusen suo näytti paljon kesymmältä kun oli vähän jäässä. Siitä pääsi myös rossikuski ketterällä pikku 525cc lekallaan. Ajo oli tasapainon hapuilua ja vauhdin hurmaa ja opettelua taas, mutta niiiiin siistiä, etten sanoja löydä.

Päivä kaksi ja aurinko paistaa! Kaikki lumet sulivat pois ja vaikka oli nastarenkaat niin ei haitannut. Etsin sanoja edelleen :)

Päivä kolme ja rossikuskiakin vielä naurattaa vaikka satoi! Ihan hyper siistiä settiä. Neljän päivän ajosaldo noin 9 h ja maasto toki oli ihan muuta kuin "suomienskaa" eli kangasmetsässä kiemurtelevaa polkua ja pehmeää hiekkaa. Kypärä oli parasta pitää visusti päässä, muuten olisi ollut naurusta halki.

Tästä alkaa jälleen ylämäki, aina niin raskas nousta, mutta ihan parasta!
-Esmeralda-