14.2 2016

Ihan jäätävää huomata, miten päivät täyttyy asioilla niin, että unohtaa kaikenlaista. Niinkuin esimerkiksi päivittää kuulumiset. Oivoi...selitykset on kuin pyllynreikä, jokaisella on yksi. Minulla on niitä nyt monta - siis selitystä :)


Jokatapauksessa siis Baltic cupin toinen osakilpailu Adrenalin Arenalla ja todella hyvät fiilikset tarttui ajopaitaan, hiekan lisäksi kun piti kerran könytä kyljellään.

Reinolan Hannan kanssa taasen Viron suuntaan perjantaina ja treenaamaan suoraan kunhan hallille päästiin. Majoitus oli aivan loistava huoneisto. Hannan isä sekä mekaanikko oli mukana ja sain itsekin apuja siinä vähän siivellä :) tällä kertaa kun mopoja oli kolme (Hannan isän mopo myös) niin olimme reissussa Hannan transitilla.
Samalla otimme hiukan "road trip" movieta ja on hiukan naurettu kun "mopo" tuntui lähtevän lapasesta vähän joka puolella.

 Onneksi ei ollut enää pakkasta niin paljon kun viimeksi ja muutenkin ulkona oli ihan keväinen keli.

Otin heti tietenkin "koht vedetää" selfien ni jäin kiinni itse teossa :)

Kuva: Hanna

Taas oli vähän tuntuma hukassa ja varsinkin kun renkaat oli ihan uudet Bridgestonen X30 ja aivan erilaiset millä olen ikinä ajanut. Pienen opettelun jälkeen ne tuntuivat todella hyviltä. Vielä arpomista kaksareissa ja kun vihdoin ylitin takasuoran yhden pitkän notkollaan olevan pöydän, joka muistutti enemmän mielestäni kaksaria päätin että kyllä ne muutkin TÄYTYY mennä yli.
Aika-ajoissa sitten keskityinkin vain pääsemään tässä asiassa eteenpäin. Rata oli lanattu ja hyppyrit hyvässä kunnossa niin uskalsin yrittää. Steppipöytä meni ensin vähän puolivahingossa kun ohitin yhtä kuskia ja pari kierrosta myöhemmin selätin kaksarit. Tosin oli todella lähellä, ettei ne selättänyt meikäläistä. Tulin ihan liian kovaa, joten meinasin mennä etukautta ympäri. Onneksi etuiskarit toimi hyvin ja matka jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Vielä on edestä vähän jäykkä kun tankki pitää olla täynnä, että saa pitoja tarpeeksi. Kävin nimittäin kerran kyljellään tiukassa mutkassa kun yritin suoristaa ajoissa ennen kaksarisuoraa ja vilauksessa vaakatasoon naps. Etunen poistui alta.
Erissä sainkin hyvän setin käyntiin heti ja ensimmäistä kertaa ajamisessa oli flow, joka ei tökkinyt milloin mihinkin hyppyriin ja tajusin erän loppuneen vasta kun ruutulippu vilahti kohdalla. Tätä voisi kutsua keskittymiseksi.

Tapeilta vallimutkaa....Kuva: Maario Ehte

Kuva: Maario Ehte

Kuva: Maario Ehte

 Olin ensimmäisessä erässä 9:s, mikä oli ihan mukavasti täydeltä puomilta ja joukossa MM kuskeja ja vaikka mitä mestareita. Sain vähän huonon startin ja sieltä nouseminen on vielä vähän vaikeaa kun ei oikein osaa ohittaa. Toisessa erässä sain paremman, mutta sisämutkassa Maarit tuli niin lähellä, että renkaat hieroi jo toisiinsa ja oli pakko himmata, muuten oltaisiin nurin molemmat ja ehkä muutama muukin. Minua ahdisti toisella puolella valli, joka punki pyörää vain enemmän Maaritin kylkeen. No siitä sitten hyvällä touhulla eteenpäin ja keskityin yhtä hyvin kuin ensimmäisessäkin erässä ja hypyt meni hyvin. Steppiä en kyllä arvannut hypätä jos oli joku vieressä tai edellä ettei hyppää päälle. Toisen erän sijoitus 7:s ja totalin 8:s. Niihin, joihin ensimmäisessä kisassa oli eroa minuuttiluvulla oli enää muutamia sekunteja.
Erittäin motivoiva, innostava ja palkitseva kisa ja oma osuutensa oli varmasti valmennuksella kun kävin Miskan opissa ja sain vähän apuja ihan perusasioihin niin loput hakee paikkansa näköjään ihan itellään kun on villi vaan ei hullu. Otsalohkossa jo takoo ajatus EM kisoista Puolaan toukokuussa. Ja.. ja..ja.. minkä sitä itselleen voi :)

"Kyky on se, mitä pystyt tekemään.
                            Motivaatio määrää sen, mitä teet.
                                                            Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen!"
-Esmeralda-

Nastojen ropinaa koko viikonloppu

Hallikisoissahan on jo oltu, mutta ehkä ulkokisakauden korkkaus voisi olla vaikka oikea termi.
Kantele CC 30.1 2016
Villisikafarmia taas kierreltiin reilu toistakymmentä kilometriä pitkällä lenkillä ja viimevuonna meni jo ihan käteen kyseinen kisa ja kaukana ei ollut nytkään.
Aamun avaus amatööri navin käyttäjä. Tai siis luetun ymmärtäminen oli luullun arvaamista. Muotoilu: Myrskyntie 162 ei tarkoita Myrskyläntie 162 vaan Myrskyläntie, joka on tienumero 162
Aivan oikein. Tajusitko? Eroa on muutamankymmentä kilometriä ja numero ei ole talon numero vaan kartalla tien numero. Huoh. Mietin että ei sinne näin pitkä matka ollut kun Pukkila jäi taakse. Sanokaa mitä sanotte, oli vain hatara mielikuva missä se oli :)
Silti onneksi ihan ajoissa paikalle, vaikka noin puolituntia myöhemmin kun ajattelin. Jake oli mukana kaverina kuvaamassa, onneksi niin sai vähän delegoitua hommia ja starttikin oli vasta 11.30.
Peltoa katsellessa tuli mieleen, ettei vuonna 2010 paistettu vanha päitsirengas olisi ehkä se paras vaihtoehto. Metsäpolku kivikkoa ja pelto silkkaa jäärataa ja vesilammikkoa. Osoittautui varsin paikkaansa pitäväksi mietteeksi. Mutta eipä ollut oikein valittavissa kun huonoja ja tosihuonoja. Enkä tähän kisaan viitsinyt uutta ostaa enää. Ei ole suunnitelmissa ajaa senkummemmin talvikisoja enää.

Kypsä, sanoisin.

Lähtö oli mönkijästartti ja vähän oli epäselvää kuka ja milloin ja oli siellä kai sanottu, että koneet voi aikaisemmin laittaa tulille. Meni ihan ohi.. No ei hätää, kohtuu hyvä startti ja piru,että olikinliukasta.
Taru paineli ohi kolmannessa mutkassa ja ei mitään kykyä vastata vauhtiin. Hyvä kun pysyi pystyssä. Sitten alkoikin tulla junnuja vastaan polulla. Jäin plokkiin yhden junnu taakse ja aina kun yritin ohi niin ei ollut oikein pitoja. Kiljuin koneen kanssa kilpaa jotta latua ja pää sillä pyöri, mutta sitkeästi rimpuili edessä. Aina kun yritin jostain niin aina oli takalokasuoja edessa.. Metsäpolku meni ihan possujunassa ajeluksi ja yli puolilenkkiä siinä meni kun pellollakaan en päässyt ohi. Rengas löi vain tyhjää kun yritin. Kärki oli siinä vaiheessa karannut jo niin kauas, ettei millää ajamalla saisi kiinni - eikä kyllä muutenkaan. Vihdoin tulimme toiselle kierrokselle ja tämä sankari meni huoltoon joten sain vihdoin ladun auki. No eipä sillä sinällään enää mitää merkitystä, joten hauskuutin itseäni sitten loput kaksi kierrosta ja ihme kun ylipäätänsä en kaatuntu. Monasti oli lähellä, mut niitä ei lasketa.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

 

Moottori toimi unelmasti <3 iskarit kaukana siitä, se klassinen kun kesäiskareilla ajaa persus penkissä niin tulee avanneeksi kaikki naksut ettei hakkaa munuaisia irti ripustuksistaan. No vähän niinku unohdin sen ja täällähän pystyi menemään ihan tapeilta vallan. Pomppi sitten miten sattuu, mutta eipä se nyt sitten haitannut kun treenimielellä olin liikkeellä. Välillä loikkasi polulta kuin säikähtänyt jänis. Ehkä vielä hiukan nopeammin. 
Sukat märkänä, mutta ihan iloisena maaliin toisena. Ero kärkeen jäätävät 7 min ja kun sitä olimme siinä tulostaululla lukemassa niin joku koputti minua olkapäähän. Kas, junnuhan se siinä ja ilmoitti hymyillen: Mä en viittiny laskea sua ohi. Jake siirtyi välittömästi takaviistoon tirskumaan ja niin no mitäpä siihen voi sitten sanoa kun että huomasin. Junnu jatkoi: Mä aattelin, että tuun sanomaan etten huomannut sua. Heh.. siihen malliin pää pyöri kuin pöllöllä, että sitten olisin kyllä ehdottanut silmalaseja :) No eipä se sinällään mitään muuttanut, voitosta en olisi taistellut enivei ja hauskaa tuli pidettyä joten valtakunnassa kaikki hyvin.
Jos menisi taas takaisin nelarin sarviin opettelemaan rossaamista...

Sunnuntaiksi siis Hyvinkään vauhtipuistoon Tuiren kanssa.
Vaikka rata oli jäässä niin aika mukava pito oli nelarissa, vaikka rengas oli lähes yhtä kypsä. Rata oli kuin betonia ja ensimmäisellä kierroksella tulin maalipöydälle vähän turhan reippaasti niin linkosi niin ylös, että näin melkein Lahden hyppyrimäen (heh.. hyvä mielikuvitus) seuraaville vähän hiljensin kun se mäki oli nähty jo... Muutenkaan ei oikein uskaltanut irroitella kun jäälätäköitä oli siellä täällä. Täytyy tämä hyppyjen harjoittelu ajoittaa vähän myöhempään ajankohtaan, ettei tule nyt kautta paketoitua kirjaimellisesti jo tässävaiheessa. Kaikki aikanaan, enhän loppuviimeksi ole kun muutaman kerran ollut crossiradalla vasta... Siltikin oli ihan hyvä ajopäivä ja naamallaankaan en ollut koko viikonloppuna. Pari viikkoa seuraavaan Adrenalin areenan osakilpailuun.Täytyy harjoitella lisää. Ja lisää. Ja lisää..
-Esmeralda-