2K17

2K17

maanantai 14. tammikuuta 2019

2019 kausi käyntiin. Onneksi ei rytinällä...

 Lumi vetää Jämsään. Viimeviikon loppuna olin siellä ihastelemassa millaisia ne oikeat spoorit olikaan. Sitten piti mennä sinne takaisin toteamaan oliko ne niin siistejä kun muistin. Oli ne. Minna innostui mukaan leirille ja loppu onkin jo historiaa.

Nils ajopäivä Janne Suomisen ja Mika Tammisen johdolla oli agendassa.

Aamun valjetessa reilu kympin pakkasessa ja intoa täynnä kuin ilmapallo. Spoori näytti kutsuvalta..
Ryhmät jaettiin ja ei kun metsään mars. Voi pojat että olikin hauskaa. Rastikoulutuksena oli mutkaa ja pikkupattia ja vähän isompaakin ja ylipäätään niksejä kaikenlaisia. Onhan sitä joskus spoorissa ajettu kovinkin, mutta siitä on vuosia ja eri pyörä. Motopalvelu teki iskarit tähän ja alusta on löysempi kuin yhdenkään ikinä, mutta eipä ole selkä jumissa ja sisuskalutkin on paikollaan. Pitää nyt vaan oppia ajamaan sillä ja kivasti alkaa jo istua lapaseen.
Aamusta ajettiin pari tuntia ja sitten syötiin yber hyvää jauhelihakeittoa (Hyvä Kaide!) ja sitten takaisin metsään.
Kärsivällisesti vain ajaa ja ajaa ja vielä kerran ajaa ja yrittää pitää ajon rentona mutta kapineen suunnassa  - helppoa, eikö?
Meitä oli reilu kaksikymmentä kuskia ja kahdessa ryhmässä rymyttiin siellä. Ja spoorit oli ihan helmiä. Noh, rehellisyyden nimissä se yksi pattisuora oli persiasta, mutta tulipahan sitäkin jyystettyä.
 Ja välillä vähän säädettiin ja taas mentiin. Reilu 4h remuttiin ja yllätyin, miten rauhallisesti yö sujui. Luulisi leposykkeen olevan korkeampi kuten saattaa olla rankemman treenin jälkeen. Sen verran oli puhtia jäänyt metsään, että nukuin kuin pieni porsas :)
Kivasti alkoi jo kulkemaan ja olin hirmu tyytyväinen itseeni ja mopoon. Mainitsinko jo, että siinä on maailman hienoin moottori? :) 
Ensiviikonloppuna sitten kisakausi käynnistyy kun Tohmajärven endurokisaan ilmoittauduin. Ei mitään käsitystä omasta tai muiden vauhdista, joten ihan mennään vain tekemään tässä kohtaa parhaamme - kuitenkin silmällä pitäen, että kausi on vasta todellakin alussa.
Motopalvelun nimissä mennään ja moottorikerhona edustan tänä vuonna Lappeenrannan Moottoripyöräilijöitä, kun varmasti sitä motocrossiakin tulen ajamaan niin kaikenlaista kivaa on tulossa. Wuhuu! 😜 Come back...
-Esmeralda

maanantai 7. tammikuuta 2019

I Spår, på spåret, brevid spåret, under spåren...

Että silleen.
Vuosi vaihdettu vikkelään ja hirmu hierominen spoori iskareita jiiriin.
Ei täällä etelässä mitään lunta ole. Maa niukin naukin valkoinen ja siinäpä se. Jalat minnekkään yllä, kunhan huitoo niillä lämpimikseen ja sillä sipuli.
Pakkohan sitä on lumen luo lähteä. Jämsä here I come.
Minna @mikinnun vei enduronistin taivaaseen, jämsän spooreihin.
Alkuhan oli ihan hel**iä kun alkulämmöt (=ihan puhki jo parista kilsasta) otettiin ns. ajamattomalla reitillä. Oli siitä joku mennyt - joskus. Vähän kuin yrittäisi ajaa maantiefillarilla juoksuhiekassa. Yhtä helppoa ja hauskaa räpiköintiä kun kuski ja mopo vuorotellen huuti hoosiannaa...
Onneksi se oli pienehkö siirtymä ja varsinainen reitti oli ajettu jo hyväksi. Siitä se lysti sitten alkoikin.
 Olihan se äkkiseltään raskasta taas kun joutuu ihan eri lihaksia käyttämään kun ajaa pylly jakkarassa. (Mikä on ihan käsittämättömän vaikeaa) ja yritin löytää vain sellaisen hyvän flown hommaan, ettei mene ihan nosteluksi. Sinänsä onnistuin hyvin - jos ei lasketa yhtä paikallaan kaatumista kun jalan alla olikin lumen alla monttu - niin heittäydyin - dyimme vain kerran kyljelleen kun Tirpiz (saksalainen taistelulaiva) päätti heittää isosta patista ilo pukit ja en ollut ihan kartalla.

Kaikenkaikkiaan aivan hulvattoman hauska päivä ja kello huuti 1500 kcl hävikkiä ja 91h palautumista. Tämä taistelulaiva alkaa pikkuhiljaa tuntumaan tutulta ja ajoon alkaa löytymään hetkittäin jo rentous. En nyt lähtisi vielä rinta kaarella vastatuuleen, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Moottori on ihan mieletön ajaa. Niin upeasti vastaa kaasuun tarkasti ja käyttöalue ihan käsittämättömän laaja. Kivisten mäkien kiipeäminen pidolla ei tuottanut mitään ongelmia tälle voimapesälle ja voi ajaa joko pintakaasulla isolla vaihteella ja paikan tullen tarvittaessa venyy kyllä niin, että männällä alkaa olla oikeasti kiire. Oikeastaan pidän tästä oikein kovasti 😊
Vielä palaan Jämsän lumille - oli se niin hauskaa. Vaikkei siitä oikeastaan ole mitään hyötyä ajatellen etelän ajamista, mutta siinä on sentään järkeä.
-Esmeralda

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi lähenee loppuaan.

Halaus kaikille, jotka ovat olleet tukemassa tätä varsin repaleista "kautta". Ensikaudelle tavoitteet asetettu ja töitä niiden eteen tehdään.
Kiitos kuuluu ehdottomasti jälleen perheelle - tausta joukoille, jotka tekevät mahdolliseksi jokainen omalla tahollaan tämän touhun. Kuka huoltaa kalustoa ja kuka ruokkii kissoja reissun aikana jne...
Suuri ja nöyrä kiitos siis!
Joulu vierähti vaivihkaa sivussa Eestin reissuun pakatessa. 4:n päivän ajoreissu kylpylöineen kaikkineen. Olisipa elämä aina sellaista :)
Jo pidempään katsellut uutta enduroa ja ihastuin tähän tuliseen ruiskulla varustettuun 2 tahtiseen. Vielä kun oppisi ajamaan sillä.. Vanha 200:nen on vielä tallissa, mutta Kawa sai väistyä pakon edessä. Se oli ehkä hienoin mopo ajaa ikinä. Alusta, joka patikoissa huusi vain lisää kaasua "bring it on" ja sitä on ikävä. Ei tosin kiviseen suomienduroon... No, on tässä aikaa vielä katsoa tuleeko tästä mitään. Vaikka tämä on mielettömän hienolla moottorilla varustettu on geometria vielä hakusessa.

Kelit suosi ja vaikka yhtenä päivänä taisi tihuttaa vähän vettä oli onneksi suunnilleen nollassa ja huristelimme käytännössä enduropolkuja ympäriinsä jättäen pehmeän hiekkalaatikon vähemmälle.


 Siellä oli myös jäärata, mutten uskaltautunut sinne. Rannasta oli sulana niin ei se kai kovin paksua voinut keskeltäkään olla. Mönkkäreillä enimmäkseen ajettu. Niitä tuntuu nykyään olevan sielläkin paljon ja lähes kaikki polut oli niillä ajettu. Mikä sinällään oli seitin ohuesti ärstyttävää kun piti kimpoilla kokoajan uralta toiselle kun ne renkaiden urat kulki aina puiden vierestä.
 Löytyi matkanvarrelta tuollainenkin kaveri joutilaana, keskellä ei mitään. Oli pakko kysyä miten menee? Kaikki perinteiset upotus suot oli jäässä ja piti käydä näyttämässä niille pitkää nenää ja kurvailla sukat kuivana päästä päähän..  sen kerran kun niin pystyi tekemään.



Kilometrejä päivälle noin 40-50km ja oli niin siistiä. Vielä viimeisenä päivänä kävimme Sakussa kurvailemassa ennen laivaan menoa. Pikkuhiljaa alkaa mopo istumaan käteen, mutta kyllä töitä vielä on jos meinaa, että kello alkaisi tykkäämään. Positiivista oli, että sunnuntain kotona ajon jälkeen - eli 5:s ajopäivä putkeen - leposyke yöllä oli 32. Eli kunto alkanee rakentua hyvään malliin.
Ensi vuotta 2019 kohti, katsomaan mitä se tuo tullessaan.
Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
-Esmeralda

perjantai 7. joulukuuta 2018

Hilipatipippaa... ja valmennukset päälle.

Alkoi nurkat ahdistamaan, jatkuva sade ja kaikkialla mutaa ja vettä. Jotain olisi tehtävä ennenkuin masennus ottaa vallan.
Pikavisiitti Vironmaalle, muutama päivä ajeltiin enduroa Pärnussa ja käytiinpä Sakun hiekkalaatikossakin. Mitä terapiaa. Vaikka Kawa nyt ei ole enduomopo parhaasta päästä niin tuonne maastoon se sopii kuin fillari kalalle vai miten se nyt meni. Oikein hieno sillä oli päästellä Paikusen kangasmetsä poluilla. Viimeisenä päivänä Sakun vanhoilla cc kisan pohjilla tankillinen ilolientä savuna ilmaan.

Parempana ihmisenä kotiin taas. Ei tämä silti mitään halpaa terapiaa ole, mutta sen arvoista kyllä.
Ensivuoden suunnitelmat ja ajatukset auki. Nyt näyttäisi ja tuntuisi taas siltä, että voisi ponnistaa takaisin remmiin. Katsotaan...

Dynasetilla oli naisten enduron EM valmennusryhmän treenit Miska Aaltosen johdolla.
Vaikka Ylöjärven halli ei ole suosikki sieltä parhaasta päästä - ollut siellä tasan kaksi kertaa aikoinaan ja kummallakin hirmu lipat kun betoni tullut hiekan alta näkyviin - niin yllätyin itsekin miten alkoikin ihan mukavasti kulkemaan. Pölisi jonkinverran, mutta ei sitä oikeastaan siinä ajatellut niin.
Treenit sujui oikein kivasti ja itseluottamus rakentui pikkuhiljaa taas. Kawa on nyt ihan parhaimmillaan kokonaisuutena ja sillä on ilo ajaa.

Ajo oli rentoa ja kivaa ja nyt pysyin pystyssäkin 😊 Hallin pohjalta on ilmeisesti poistettu betoni tai sitten hiekkaa on paljon enemmän. Harmi, ettei tästä moposta ole enduroon, muuten se istuu käteen aika täydellisesti.
Siis nyt ainakin olen tässä valmennusringissä mukana ja ajatukset ensivuodelle alkaa kytemään. Nyt vain urakalla uintia ja fillarointia ja kaiken menetetyn saavuttaminen takaisin, jotta voi ponnistaa taas ja ei nyt kurkoittaa kuuta taivaalta, mutta asettaa tavoitteen kuitenkin.


-Esmeralda

maanantai 15. lokakuuta 2018

Motopalvelu Cross Country 13.10 2018

No ihan turhan harvakseltaan tullut ajettua, nytkin huomasin jo kuukauden vierähtäneen niin hätäpäissäni kävin viikolla vähän kawasakia kokeilemassa ennen kisoja..
Mietin, jotta tunnin nyt ajaa vaikka päällä seisten. Reitti näytti niin hienolta reittivideossa niin oli ihan pakko lähteä.
Aamusta startti ja tunnin setti. Kelitkin lämpeni ihan huimasti ja lokakuun puolivälissä +15 on aikamoinen saavutus. Sunnuntaille luvattu vielä lämpimämpää...
Olin hyvissä ajoin jo lähdön valmistautumisessa. Jopa niin hyvissä näköjään, että kone ehti vähän jäähtyä ja kun vihdoin piti lähteä matkaan eipä käynnistynytkään ensimmäisellä potkulla. Liekö huolimattomasti vielä potkaisin, mutta tosiasia oli, että  kun joutuu käynnistyskiksin kaivamaan uudelleen esille ja potkaisemaan toisen kerran niin muut on jo aika kaukana... siinä sitten jäin vähän muiden hitaampien taakse sumppuun.
Reitti oli ihan älyttömän hienoa settiä ja mopo toimi kuin unelma. Ajo oli rentoa ja kivaa, kunhan pidimme hauskaa. Väliin oli vähän vääntöä kisakavereiden kanssa ja oli kivaa.
Sitten mielestäni katsoin kellosta, että nyt on maalissa ja ruutuliput oli pystyssä maalin molemmin puolin. Äijiä seisoi huomioliivit päällä monia siinä, mutta linjan ylitettyäni jäi vähän epäselvä olo oliko se maali jo vai ei?! Jäin siihen hortoilemaan ja katsoin mitä perässä tulevat tekevät ja nehän jatkoivat kilvanajoa joten sitten tuli kiire. Mietin, että ehkä sitten katsoin kelloa väärin, mutta mielestäni edelliselle kierrokselle kello näytii 6 minuuttia ja jotain joten kymmenen minuutin luokkaa tuo kierros niin olisi pitänyt maali olla. Noh, mikäs siinä- bensaa riitti ja kuten jo mainitsin, reitti oli hieno. Fiilistelyn summana toinen sija ja oikein hyvä mieli - huolimatta omista sähläilyistä keskityin olennaiseen, eli ajamisen sietämättömään keveyteen. Antti oli myös omassa luokassaan toinen, eikä varikkosuoran tukitkaan ollut tuntunut missään kun oli loikkinut ne tuplana aina. Vähän mietin miten kawa ne ottaa kun en crossilla suoranaisesti ole extremeä harrastanut, mutta oikein hienosti se ne selvitti. Kerran jopa ohitin yhden toisella tukkisarjalla kun se ajeli toista reunaa niin menin oikealta ohi loikkaamalla molemmat kerralla.. sattui olemaan tähdet kohdillaan... 


Ja hieno päivä jatkuu. Kisoista suoraan Vantaan lavankoon, missä olisi sivuvaunu crossia tarjolla. Pääsee testaamaan purkkiorjana oloa - toki ajamaankin jos siltä tuntuu, minulle riitti orjana olo.
Aronen kuskina (monta vuotta sivaria kisannut ja mestaruuksiakin voittanut) radalle harjoittelemaan ja myönnettäköön, että aamun kisa painoi jaloissa. Varmasti näin untuvikkona tuli jumpattua kymmenen edestä siinä purkissa, mutta oli ihan huisia. Sitten huilitauolla katselin Kunnasten menoa miten sitä oikeasti pitäisi mennä ja oli se hienoa katseltavaa. Ja orjalla riitti hommia loikkia reunasta reunaan ja ulkopuolellekin sen. Tiukemmissa mutkissa orjan lapaluut laahasi radan pintaa, jotta keksintö pysyi pyörillään kuskin kaasuttaessa niin, että sepeli lensi kymmenien metrien päähän. Toiseen settiin sitten koitin jo vähän enemmän ahertaa purkin ulkopuolelle ja mielestäni onnistuin jo aika hyvin. 😊



Sääli ettei ollut yhtään kuvaa toisen puolen mutkasta, jossa roikutaan purkista ulkona... urheana riiputin persusta hiekkaa halveksuen ja kuvittelin näyttäväni pro:lta 😂
Hauskaa oli. Ihan koko päivä! Saas nähdä milloin eksyn seuraavan kerran pyörän päälle, säkylä jää ainakin väliin..


-Esmeralda

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

SCRAMBLE! Be there or be square 26.8 2018

Siis onhan tämä nyt jo jokavuotinen kokoontumisajo.
Näytösajo.. niin niin. Mutta kun se kypärä menee päähän niin unohtuu kaikki ne "kunhan kruisaillaan" jutut ja ajetaan kuin viimeistä päivää 😇 Erittäin harvoin kukaan loukkaantuu, mutta valitettavasti tänään juuri kävi niin. Edellisestä kerrasta olikin kuulemma monia vuosia ja sekin taisi olla ainoa. Tätä on tapahtumaa on ajettu jo vuodesta 2000, jolloin ensimmäinen scramble järjestettiin ja  vuodesta 2005 se on ajettu Erkylän lukoilla. Rata on 90%:sti sama vanha mestaruusrata kuin aikoinaan.

Rata on se arvokilpailujakin ajettu hyvinkään vanharata ja siellä saa ajaa vain tämän yhden kerran vuodessa. Kaikille jotakin katseltavaa mopolähdöistä aina evoihin.
Aivan mahtava keli, rata, mopo, seura, kaikki... eli kaikki elementit mistä hieno päivä on tehty.
Husse toimi upeasti ja ennustettu sadekin ripsautti vain muutamia pisaroita.



Nauratti kun mietimme, että tämä oli melkein kovempi setti kun kisaerä kun ajallisesti pidempi ja rata on sellainen mallia kokoajan jonnekkin päin, vaikkei pöytähyppyreitä ole niin topografia pitää huolen siitä, että kokoajan pitää ajaa. Tykkään kovasti.
Hienoa, että tämä tapahtuma kokoaa yhteen ja ajamaan nekin harrastajat, jotka ei kisoja aja vaan on yleensä siellä katsomon puolella. Täällä turistaan ja muistellaan ja se kuuluu asiaan.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja koska Miehikkälän kisa jäi nyt väliin sairastelun takia niin syksyllä on vielä cc kisoja ja katsotaan nyt mitä sitä vielä keksiikään.
-Esmeralda-

18.8 2018 Sipoo CMX cup IV

Näin kesälomalla mennyt niin matalalentoa, että ei meinaa keretä mitään. Odotellessa, että työt alkaa niin pääsee taas lepäämään. Tai sitten, että loppuisi talot mitä maalata ja romut mitä korjata...

Nyt käytännössä tulee ajettua vain se kerran viikkoon tai kahteen eli silloin kun on kisat. Treenaaminen on niin läästsiisön.

Sipoo "kotikisa" ei mikään feivörit rata tuolla kapineella, eikä oikeastaan millään. Liian paljon hyppyreitä minun makuun, joten idea on vähän kun trampoliinissa. Pompi.
Silti kisa meni yllättävän hyvin noin muuten, jään sen vakion aina kierroksen aikana hyppyrieissä kun jarrutan niihin. Nyt oli vielä rampit oikein vimosen päälle fmx setupissa eli oikein notkoselkä kameleita, jotka linkoaa ylös ja korkealle. (Itseasiassa katsottiin seuraavan päivän top250 kisoja ja hyppyrien lähdöt oli aikalailla loivemmat 😂)
Ensimmäisessä erässä ei ollut senkummempia kevätjuhlaliikkeitä, starttikin jotakuinkin säädyllinen ja sijoitus 7:s. Rata oli muuten bueno kunnossa ja pohja oli todella hienossa ajokunnossa.
Kuva: Verxingkuvat.fi
Kuva: Verxingkuvat.fi

Toisessa erässä sitten startista meinasi vieruskaveri tulla kylkeen joten jouduin vähän väistelemään ja nostamaan ja sitten olikin jo lähtösuoran päätymutkassa ahdasta ja siellä joutui vähän sinkoilemaan. Matkaan silti siellä kympin sakissa. Sitten mutkaan ei tarttunutkaan pienenpi vaihde ja mistä johtuu, että aina niin käy silloin kun vaihdepuoli on kyseessä. Ei jaksa nousta mutkasta isolla vaihteella joten alkaa kallistumaan joten pakko ottaa jalalla vastaan ettei kaadu. Ei ehdi siinä välissä enää hakea uutta vaihdetta kun pelit hamuaa horisontaali asentoa. Pakko siis pysähtyä, ottaa tukea, nostaa senverta pystyyn, että saa taas jalan irti maasta ja uuden vaihteen ja ja .. Tähän kuluu siis vain ´muutamia sekuntejaa, mutta prosessina kärki karkaa siinä ajassa jo monen metrin päähän. Loppu menikin taas aikalailla taistellessa muita kiinni, mutta 8:s maalissa. No can do. Loppusijoitus 8:s.
Muuten Husse toimi kyllä taas hienosti ja hauskahan sen kanssa on pelmuta. Tietää ajaneensa.
Cup pisteissä näköjään kolmantena samoilla pisteillä kun toisena oleva, mutta vielä on siis yksi kisa - Miehikkälä.
Kuva: Jake Monacosta
Kuva: Jake Monacosta
Kuva: Jake Monacosta
 -Esmeralda